Waltteri Torikka (vas.) esittää Bilepassiossa 42-vuotiasta Markkua, joka potee ikäkriisiä. Bilepassion säveltäjä Tarmo Anttila halusi sijoittaa teoksen Kallioon, sillä kaupunginosassa on omanlaistaan tunnelmaa ja väreilyä.
Nelikymppinen mies kriiseilee Kallion kirkon Bilepassiossa – ”Olenko onnistunut elämässä?”
”Tämä on omistettu ystäville”, helsinkiläinen säveltäjä Tarmo Anttila kertoo. Pääroolissa nähtävä baritoni Waltteri Torikka toivoo Bilepassion avartavan ajatusta siitä, mitä ooppera voi olla.
Kaikki on periaatteessa hyvin. On ihana perhe, kiva työ, koti, kavereitakin. Silti mieltä kalvaa epämääräinen tunne: kuka minä olen ja mihin olen menossa? Tässäkö tämä oli?
Tästä tunteesta syntyi Kallion kirkossa 28. elokuuta esitettävä Bilepassio – Perjantain ylistys, teos, joka soveltaa J.S. Bachin passiomuotoa, mutta sijoittuu nykyaikaan ja perjantai-iltaan Kalliossa. Päähenkilö on 42-vuotias Markku, jolle puoliso tarjoaa mahdollisuuden viettää viikonloppua kuten silloin ennen, ilman muita perheenjäseniä. Koti on tyhjä, nyt voi kutsua kaverit paikalle, kaivaa sipsit esille ja lähteä jatkamaan iltaan Kallion baareihin.
Bilepassio syntyi säveltäjä Tarmo Anttilan omista pohdinnoista. Kulosaaressa asuva kontrabasisti ja säveltäjä huomasi kelailevansa omaa elämäänsä ja omia valintojaan, vaikka hänelläkin asiat olivat oikein mukavasti.
– Sitä pohtii, että olenko onnistunut elämässä ja olisinko voinut tehdä jotakin toisin, hän kertoo.
Anttila kirjoitti ylös ajatuksensa tarinan kulusta ylös ja antoi sen ystävälleen Antti J. Saarelle, joka kirjoitti teoksen libreton. Saari on Anttilan vanha koulukaveri Kaustiselta ja sai ajatuksesta kiinni. Hän osasi kirjoittaa tapahtumat passioon sopivalla, vanhahtavalla ja hieman raamatullisellakin kielellä.
– Meillä on samat kriisit. Olemme tunteneet Antin kanssa varmaan 14-vuotiaasta asti ja perustaneet ensimmäiset pop-bändit yhdessä. Olemme istuneet ja puhuneet kaikesta, tytöistä ja elämästä. Nykyään soitellaan ja puhutaan samat asiat.
Tarmo Anttila on huomannut, että nelikymppisenä sitä alkaa pohtia omaa elämäänsä ja valintojaan, vaikka kaikki olisi ihan hyvin.
Mukana suuri joukko tekijöitä
Tarmo Anttila on soittanut kontrabassoa muun muassa Helsingin kaupunginorkesterissa, Radion sinfoniaorkesterissa ja Turun filharmonisessa orkesterissa ja on ollut mukana myös monessa passiossa. Bachin passioihin on liittynyt omanlaistaan hohtoa, jopa pyhää.
Kaustisella varttuneen Anttilan omat musiikilliset juuret ovat kuitenkin olleet toisenlaisessa genressä, kansanmusiikissa.
– Näen passion teosmuotona, jossa on aina evankelista, joka toimii kertojana ja muut hahmot, jotka kertovat tarinaa omasta kulmastaan. Niin on Bilepassiossakin. Sitten mukana on kuoro. Tässä se on jopa keskivertoa isommassa roolissa, kuoro edustaa Markun ystäviä. Koko passio on omistettu ystäville, Anttila kertoo.
Tämä kuulosti niin tarmomaiselta idealta, hyvällä tavalla, että halusin olla mukana.
Anttila on ollut häkeltynyt siitä, kuinka innolla kaikki lähtivät mukaan toteuttamaan hänen ideaansa vähän erilaisesta passiosta. Kapellimestariksi lähti niin ikään Kaustiselta kotoisin oleva Markus Luomala, kuoroksi helsinkiläinen kamarikuoro Grex Musicus ja orkesteriksi Lohjan kaupunginorkesteri.
Päärooliin Markuksi lupautui vanha tuttu, baritoni Waltteri Torikka.
– Tämä kuulosti niin tarmomaiselta idealta, hyvällä tavalla, että halusin olla mukana. Olen pyrkinyt omassa työssäni avaamaan sitä, mitä kaikkea ooppera voi olla ja tämä on linjassa sen kanssa, Torikka sanoo.
Waltteri Torikka on samanikäinen kuin esittämänsä Markku, mutta ei tunnista itsessään vielä ikäkriisin merkkejä. Välillä tuntuu enemmänkin siltä, että on vasta aikuistumassa, ei keski-ikäistymässä.
Kallion väreily ja kirkon ainutlaatuinen akustiikka
Tarmo Anttila opettaa kontrabasson soittamista Keski-Helsingin musiikkiopistossa Kalliossa. Kun työt perjantaina päättyvät, hän aina tuntee, kuinka koko kaupunginosa väreilee.
– On sellainen tunnelma, että nyt jotakin tapahtuu. Minne mennään? Rakastan Kalliossa kävelemistä erityisesti silloin.
Perjantai-illan väreilystä Kalliossa alkaa myös Bilepassio, joka saa kantaesityksensä Kallion kirkossa. Ajatuksen esityksen viemisestä Kallion kirkkoon esitti alun perin Waltteri Torikka.
– Tila keskustelee teoksen kanssa ja avaa katsojalle horisonttia, mistä käsin teosta ottaa vastaan. Tässä on kiinnostava vuoropuhelu ja kontrasti samanaikaisesti. Seurakunnat yrittävät profiloitua niin, että jokainen on tervetullut. Minusta tämä tukee hyvin sitä ajatusta, Torikka sanoo.
Halusin olla tarkka siinä, että tämä ei riko mitään arvoja.
Tarmo Anttila on kotoisin uskonnollisesta perheestä, joten hän suhtautui ajatukseen esityksen viemisestä Kallion kirkkoon sekä innolla että kunnioituksella.
– Halusin olla tarkka siinä, että tämä ei riko mitään arvoja. Varmistelin asiaa myös pappiystävältäni. Kallion seurakunnassa kuitenkin oltiin vaan innoissaan tästä ja vastattiin, että meillä on katto korkealla ja seinät leveällä, Anttila kertoo.
– Kirkko on minulle henkinen paikka, mutta myös akustinen paikka. Kuulen passiot päässäni aina kirkossa, koska kirkoissa olen niitä soittanutkin.
Yksi Bilepassion teemoista on ystävyys. Tarmo Anttila toivoo, että esityksen jälkeen joku soittaisi kaverilleen ja kysyisi, mitä kuuluu.
Voisiko vanheneminenkin olla kaunista?
Nelikymppisten miesten kriiseilyssä on jossain määrin kyse merkityksellisyyden pohtimisesta, ja sellainen sopii hyvin kirkkoon, Tarmo Anttila ajattelee. Ehkä kirkko voi tarjota jotakin vastapainoa somen kyllästämälle maailmalle, jossa elämästä esitellään siloteltua versiota, vertaillaan itseä toisiin ja ruokitaan ihmisten riittämättömyyden tunnetta.
– Kaikkien pitäisi olla niin nuoria ja aikaansaavia, koko ajan enemmän ja enemmän. Miksei vaikka se, että vanhenet, voisi olla kaunis ja merkityksellinen asia? Saat uusia ajatuksia, kokemuksia ja viisautta, jotka vievät sinua eteenpäin, Tarmo Anttila pohtii.
Bilepassion Markku on saman ikäinen kuin esittäjänsä Waltteri Torikka, joka täyttää hieman ennen esityspäivää 42 vuotta. Hän ei vielä tunnista itsessään ikäkriisin merkkejä.
– En haluaisi ajatella olevani keski-ikäinen. Ehkä jollain tavalla joo, mutta enemmän tuntuu siltä, että olen vasta aikuistumassa. Se on näiden kahden asian kanssa tasapainoilua. Taiteen tekeminen pitää mielen virkeänä. Pitää säilyttää lapsenomainen uteliaisuus, Torikka sanoo.
Toivon, että joku soittaisi tämän jälkeen ystävälleen ja kysyisi, miten menee.
Torikka toivoo, että Bilepassio antaisi ihmisille tunteen siitä, että kirkossakin saa naurahtaa, jos siltä tuntuu.
Anttila toivoo teoksen tarjoavan ihmisille jonkin erilaisen kokemuksen ja ajatuksen siitä, ettei kukaan ole ikäkriiseissäkään yksin.
– Toivon, että joku soittaisi tämän jälkeen ystävälleen ja kysyisi, miten menee. Toivon myös, että turboahdetussa maailmassa kuulija saisi hetken aikaa vain nauttia ja unohtaa arjen.
Bilepassio on osa Oopperakesän ohjelmistoa
Bilepassio – Perjantain ylistys pe 28. elokuuta klo 19 Kallion kirkossa. Esitys on Helsingin Oopperakesän ohjelmistoa. Kesto noin 60 min. Liput lippu.fi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yhä useampi alle nelikymppinen liittyy kirkkoon – entinen jyrkkä ateisti Sam Hardwick on yksi heistä
HengellisyysKun Sam Hardwick halusi aikuisena liittyä kirkkoon, hän pyysi kummiksi nuoruuden väittelykaveriaan Martti Laitista. ”Se oli nuorille kiivailijoille tyypillistä aivojen mittelöä – ja toisaalta aitoa elämänkatsomuksellista pohdintaa.”
