Aseistettu sotilas seisoo vartioimassa julistetta, joka esittää Iranin uskonnollisia johtajia. Vasemmalla on suurajatollahiksi nimitetty islamilaisen tasavallan ensimmäinen johtaja Ruhollah Khomeini, oikealla nykyinen johtaja ajatollah Ali Khamenei. Kuva: Morteza Nikoubazl/NurPhoto/Lehtikuva
Lähivuodet näyttävät, nouseeko Iranin seuraavaksi todelliseksi johtajaksi nykyisen ajatollahin poika – vallan kriitikoilla ei ole ehdokkaita tulevissa vaaleissa
Nykyjärjestelmän puolustajat pyrkivät kaikin keinoin vakiinnuttamaan valtansa.
Iranissa järjestetään 1. maaliskuuta vaalit, joissa valitaan jäsenet sekä parlamenttiin että asiantuntijaneuvostoon. Vaaleissa katseet kohdistuvat erityisesti 88 papista koostuvaan asiantuntijaneuvostoon, joka valitsee maan perustuslain mukaan Iranille uskonnollisen johtajan. Uskonnollinen johtaja voi muun muassa nimittää ja erottaa presidentin, ja hänellä on veto-oikeus kaikkiin parlamentin hyväksymiin lakeihin.
Nykyinen uskonnollinen johtaja, konservatiivinen ja niin sanottuihin radikaaleihin lukeutuva ajatollah Ali Khamenei, on tällä̈ hetkellä jo 84-vuotias. Neuvoston toimikausi on kahdeksan vuotta, joten Khamenein iän huomioon ottaen on todennäköistä̈, että seuraavan neuvoston kauden aikana Iranille valitaan tuleva uskonnollinen johtaja.
Vuoden 2021 presidentinvaaleissa, joissa Iranin nykyinen presidentti Ebrahim Raisi valittiin, uurnilla kävi vain reilu 48 prosenttia äänioikeutetuista.
Maaliskuun vaaleissa odotetaan ennätyksellisen alhaista äänestysintoa, koska Iranissa alkoi syyskuussa 2022 ”Nainen, elämä ja vapaus” -liike, jossa mukana olevat iranilaiset kyseenalaistavat koko islamilaisen tasavallan. Liikettä on tukahdutettu brutaalilla väkivallalla, mutta kansalaistottelemattomuus jatkuu yhä. Islamilaisen tasavallan 45-vuotispäivää juhlittiin Iranissa 11. helmikuuta.
Uskonnollisella johtajalla on absoluuttinen valta, mutta ei vastuuta.
Asiantuntijaneuvoston ehdokkaista 52 on nykyisen neuvoston eli viidennen kauden jäseniä. Neuvoston vaalit pidettiin viimeksi vuonna 2016. Tuolloin valituista edustajista ovat tällä välin menehtyneet monet Iranin politiikassa vaikuttaneet näkyvät henkilöt, kuten entinen presidentti Akbar Hashemi Rafsanjani, Mohammad Yazdi ja Mahmoud Hashemi Shahroudi.
Vallanpitäjiin kohdistuva kritiikki kitketään pois
Islamilaisen tasavallan todellisilla kriitikoilla ei ole ehdokkaita tulevissa vaaleissa. Myös monien islamilaisen tasavallan uudistusmielisten eli reformistien vaaliehdokkuus on hylätty tai he eivät ole valmiita osallistumaan vaaleihin.
Esimerkiksi entinen presidentti Mahmoud Ahmadinejad (2005–2013) ja parlamentin entinen puhemies Ali Larijani (2008–2020), jotka ovat olleet aiemmin radikaaleja ja omanneet Ali Khameneita lähellä olevia näkemyksiä, eivät aio asettua ehdolle näissä vaaleissa. He yrittävät sen sijaan saada suosiota kansalaisten keskuudessa, jotta heillä olisi paremmat asetelmat Khamenein kuoleman jälkeen.
Nainen kävelee parlamenttivaalien ehdokkaita esittävien julisteiden ohitse. Kuva: AFP/Lehtikuva
Vaikka suurin osa iranilaisista suhtautuu välinpitämättömästi islamilaisen asiantuntijaneuvoston ja parlamentin vaaleihin, radikaalien välillä käydään kulissien takana kova kilpailu.
Radikaalit, jotka ovat järjestelmän sisäpiiriläisiä, pyrkivät toteuttamaan mahdollisimman laajan puhdistuksen Iranin politiikassa, jotta heillä olisi etulyöntiasema Khamenein kuoleman jälkeen. Iranin politiikan sisäpiiri on viime vuosina entisestään kaventunut, kuten Ahmadinejadin, Larijanin ja jopa Rafsanjanin kohdalla on huomattu.
Maan poliittinen järjestelmä on saavuttanut pisteen, jossa pieninkin erimielisyys muuttuu tekosyyksi poistaa henkilö vallan sisäpiiristä.
Reformistit ovat ahtaalla Iranin politiikassa
Iranin entinen presidentti Hassan Rouhani (2013–2021), joka neuvotteli länsimaiden kanssa Iranin ydinsulkusopimuksesta, ei saa osallistua vaaleihin. Radikaalit pitävät ydinsulkusopimusta kansallisena häpeänä. Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta vuonna 2018 ja määräsi islamilaiselle tasavallalle tiukkoja taloudellisia pakotteita.
Rouhani ei ole ensimmäinen presidentti, joka on ajautunut välirikkoon uskonnollisen johtajan kanssa. Näin on käynyt kaikille presidenteille, mikä johtuu järjestelmän rakenteesta. Islamilaisessa tasavallassa uskonnollisella johtajalla on absoluuttinen valta, mutta ei vastuuta. Presidentillä on vastuuta, vaan ei siihen liittyvää itsenäistä valtaa.
Myöskään parlamenttivaalien asetelma ei ole reformisteille eduksi. Noin 11 000 kandidaatista maltillisia ehdokkaita on ainoastaan kolmekymmentä.
Edellisissä asiantuntijaneuvoston vaaleissa vuonna 2016 islamilaisen tasavallan perustajan ajatollah Ruhollah Khomeinin lapsenlapsi Hassan Khomeini oli vaaleissa maltillisten ehdokkaana, mutta valvojien neuvosto hylkäsi hänen ehdokkuutensa. Hassan Khomeini on reformistien suosiossa seuraavaksi uskonnolliseksi johtajaksi. Tuolloin jo arvioitiin, että Ali Khamenei yrittää puolestaan saada poikansa Mojtaban seuraajakseen.
Islamilaisen tasavallan poliittisessa kulttuurissa valtaapitävät ovat aina radikaaleja ja maan sisäinen oppositio on reformistinen. Esimerkiksi vaikutusvaltainen presidentti Rafsanjani (1989–1997) kuului presidenttinä radikaaleihin, mutta toimi myöhemmin reformistien johtajana, kun hänet oli ajettu syrjään Khamenein toimesta. Sama ilmiö toistuu esimerkiksi entisen presidentin Ahmadinejadin kohdalla tällä hetkellä.
Vuonna 2018 otetussa kuvassa silloinen presidentti Hassan Rouhani kävelee ajatollah Ruhollah Khomeinin kuvan ohi. Maan johdon epäsuosioon joutunut Rouhani ei saa osallistua Iranin vaaleihin. Kuva: Vahid Salemi/ AP/Lehtikuva
Hän voi olla seuraava uskonnollinen johtaja
Entisen presidentin Rafsanjanin kuoltua vuonna 2017 ja entisen oikeuslaitoksen johtajan Mahmoud Hashemi Shahroudin kuoltua vuotta myöhemmin nykyisen presidentin Ebrahim Raisin tärkeimmät kilpailijat näyttivät olevan poissa.
Oikeuslaitoksen johtaja Sadegh Larijani ja Mojtaba Khamenei olivat tuolloin myös vahvoja kandidaatteja seuraavaksi uskonnolliseksi johtajaksi. Sadegh Larijani kuitenkin syrjäytettiin vallasta, kun hän kritisoi avoimesti veljensä, entisen parlamentin puhemiehen Ali Larijanin ehdokkuuden hylkäämistä vuoden 2021 presidentinvaaleissa.
On viitteitä siitä, että Ebrahim Raisin presidenttiys on Mojtaba Khamenein hänelle asettama ansa. Raisi ei todennäköisesti pysty ratkaisemaan Iranin ongelmia ja lähtee pois politiikasta heikkona johtajana. Tällä hetkellä nimenomaan Raisi joutuu arvostelun kohteeksi toistuvista ja katastrofaalisista epäonnistumisista taloudessa, moraalipoliisin iranilaisnaisiin ja -tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta ja Iranin lisääntyvästä riippuvuudesta Kiinaan ja Venäjään.
Näyttää siltä, että Ebrahim Raisi on hankkinut enemmän vihollisia kuin ystäviä jopa oman kannattajakuntansa joukossa. Hänestä tehdään syypää epäonnistuneisiin päätöksiin, jotka tuskin ovat ainoastaan hänen vastuullaan.
Suurin hyötyjä Raisin virheistä on Mojtaba Khamenei, ja Iranin lähestyessä vaaleja Raisia vastaan tehdyt hyökkäykset todennäköisesti jatkuvat Khamenein eduksi.
Mojtaba Khamenei on rakentanut vahvat yhteydet Iranin tehokkaimpaan instituutioon, islamilaiseen vallankumouskaartiin, ja saanut myös ajatollahin aseman, mikä on edellytys uskonnolliseksi johtajaksi. Mojtaban isä Ali Khamenei nostettiin ajatollahin asemaan vasta sen jälkeen, kun hänestä tuli uskonnollinen johtaja vuonna 1989, mikä on perustuslain vastaista.
55-vuotiaana Mojtaba on riittävän nuori hallitsemaan Irania vuosikymmenien ajan. Tämä tekee hänestä ihanteellisen ehdokkaan jatkamaan vallankumouskaartin ja turvallisuuspalvelujen taloudellisesti ja poliittisesti etuoikeutettua asemaa.
Iranin sisäpolitiikan ryhmittymät
Iranissa valta jakautuu radikaalien ja uudistusmielisten reformistien välillä. Radikaaleihin kuuluvat uskonnollinen johtaja ajatollah Ali Khamenei, hänen perheensä, istuva presidentti Ebrahim Raisi ja oikeuslaitoksen johtaja Gholam-Hossein Mohseni-Ejeí. Lisäksi radikaaleihin kuuluu suurin osa parlamentin edustajista ja asiantuntijaneuvoston jäsenistä.
Reformistien johtajana oli vuoteen 2017 saakka Akbar Hashemi Rafsanjani (1934–2017), jonka tytär on tällä hetkellä Iranissa hallinnon kriitikko. Lisäksi entisistä presidenteistä Mohammad Khatami ja Hassan Rouhani kuuluvat reformisteihin, mutta heidät on ajettu syrjään.
Mir-Hossein Mousavi ja Mehdi Karroubi olivat suosittuja reformistien edustajia vuoden 2009 vaaleissa, mutta radikaalit Khamenein johdolla määräsivät heidät kotiarestiin, jossa he yhä ovat. Myös islamilaisen tasavallan perustajan ajatollah Ruhollah Khomeinin suku kuuluu reformisteihin.
Yleisesti Iranin politiikassa oppositiossa ollessaan toimijat ovat uudistusmielisiä eli reformistejä, mutta valtaan päästyään radikaaleja. Esimerkiksi ajatollah Ali Khamenei oli reformisti ennen kuin hänestä tuli uskonnollinen johtaja.
Reformistit johtivat Iranissa oikeuslaitosta 1980-luvulla, jolloin teloitettiin tuhansia poliittisia vankeja. Raisi toimi tuolloin Teheranin apulaissyyttäjänä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Naisten huivipakkoa vastustava liike jatkuu Iranissa kansalaistottelemattomuutena – moraalipoliisi pahoinpiteli jälleen nuoren tytön kuoliaaksi
AjankohtaistaHallinto kohtelee naisia ja lapsia väkivaltaisesti samaan aikaan kun iranilaiset voittavat kansainvälisiä ihmisoikeuspalkintoja.
