”Kuvottavan rangaistuksen tarkoitus on pelotella naisia” – huivipakkoa vastustanut iranilainen naisaktivisti tuomittiin 148 raipaniskuun ja 38 vuoden vankeuteen
Nasrin Sotoudeh ja hänen miehensä Reza Khandan kuvassa, joka on otettu vuonna 2013. Sotoudeh on juuri päässyt pois vankilasta. Nyt hänet tuomittiin sinne uudelleen.

Nasrin Sotoudeh ja hänen miehensä Reza Khandan kuvassa, joka on otettu vuonna 2013. Sotoudeh on juuri päässyt pois vankilasta. Nyt hänet tuomittiin sinne uudelleen.

”Kuvottavan rangaistuksen tarkoitus on pelotella naisia” – huivipakkoa vastustanut iranilainen naisaktivisti tuomittiin 148 raipaniskuun ja 38 vuoden vankeuteen

Nasrin Sotoudeh sai vuonna 2012 Euroopan Unionin Saharov-palkinnon. Tutkija Alan Salehzadehin mukaan Iranin hallinto haluaa hänen tuomiollaan hiljentää maassa leviävän naisten kansanliikkeen.

Tiistaihin puoleenpäivään mennessä yli 15 000 ihmistä on allekirjoittanut Suomen Amnesty Internationalin sivuilla olevan vetoomuksen iranilaisen ihmisoikeusaktivistin ja asianajajan Nasrin Sotoudehin vapauttamiseksi. 55-vuotias nainen tuomittiin runsas viikko sitten 38 vuoden vankeuteen ja 148 raipaniskuun. Tuomio on kosto Sotoudehin toiminnasta naisten oikeuksien puolustamiseksi.

Sotoudeh pidätettiin viime kesäkuussa. Pidätyksen jälkeen hänelle ilmoitettiin, että hänet oli jo tuomittu vuonna 2016 viiden vuoden tuomioon “propagandan levittämisestä”. Nyt hänet tuomittiin tämän lisäksi 33 vuodeksi vankeuteen. Brutaaliin rangaistukseen sisältyy myös hakkaamista raipalla.

Ihmisoikeuksia puolustavat ja huivipakkoa vastustavat naisaktivistit halutaan nimetä Allahin vihollisiksi.
– Alan Salehzadah

Syytteissä mainittiin “valtionvastaisen propagandan levittäminen”, “kansallisen turvallisuuden uhkaaminen”, “julkinen syntinen teko” eli hijabin riisuminen sekä “korruptioon ja prostituutioon yllyttäminen.” Tuomari sovelsi rikoslain artiklaa, joka antoi mahdollisuuden tavallista ankarampaan rangaistukseen.

Naisliike halutaan hiljentää

Lähi-idän, Persianlahden ja Pohjois-Afrikan konflikteihin erikoistunut tutkija Alan Salehzadeh on itse paennut Iranin islamilaisesta tasavallasta Suomeen vuonna 1998. Hän seuraa entisen kotimaansa asioita aktiivisesti, ja hänellä on selvä näkemys siitä, mihin rangaistuksella pyritään.

– Sotoudehille annettu tuomio on kuvottava, ja syyt pahimpia mahdollisia. Hänet ja muut ihmisoikeuksia puolustavat ja huivipakkoa vastustavat naisaktivistit halutaan nimetä Allahin vihollisiksi. Iranin lain mukaan maata johtava uskonnollinen eliitti on Jumalan edustaja maan päällä. Koska papisto Koraaniin vedoten on määrännyt naisten säädyllisestä pukeutumisesta, huivin riisuva nainen kapinoi tätä ja Jumalaa vastaan ja yllyttää samalla prostituutioon, sanoo Salehzadeh.

Tutkija Alan Salehzadah on itse joutunut pakenemaan Iranista vuonna 1998.

Tutkija Alan Salehzadah on itse joutunut pakenemaan Iranista vuonna 1998.

Tarkoitus ei ole hiljentää vain yhtä vallanpitäjille vuosien varrella hankalaksi osoittautunutta naista.

– Hänen kauttaan halutaan rangaista ja pelotella kaikkia naisia, jotka vaativat naisten oikeuksien parantamista ja tasa-arvoa ja kaikkia niitä, jotka Iranissa puolustavat ihmisoikeuksia. Viesti kuuluu: Jos näin näkyvä aktivisti ja juristi voidaan tuomita kovaan rangaistukseen, mitä kaikkea voidaankaan tehdä teille muille, jotka olette vähemmän tunnettuja, kiteyttää Salehzadeh.

Tuomion ajankohta liittyy myös Iranin islamilaisen tasavallan sisäiseen valtataisteluun. Siinä heikommalla on presidentti Hasan Ruhanin maltillisempi linja ja voitolla Iranin hengellinen johtaja ja todellinen valtionpäämies Ali Khamenei, häntä tukevat uskonnolliset johtajat ja vallankumouskaarti. Ruhani ehti jo todeta, että huivipakosta voitaisiin luopua. Nyt hän on ollut asiasta merkillepantavasti hiljaa.

Juristi, joka on auttanut naisia ja lapsia

Nasrin Sotoudeh on työskennellyt sekä toimittajana että juristina. Hän on puolustanut seksuaalisesti hyväksikäytettyjä lapsia ja heidän äitejään, auttanut kodittomia lapsia sekä kamppaillut naisten laillisten oikeuksien puolesta.

Hän oli mukana miljoona allekirjoitusta keränneessä kampanjassa, joka halusi muuttaa maan naisia syrjiviä lakeja. Hän on puolustanut alle 18-vuotiaita, jotka on tuomittu kuolemaan. Hän on auttanut vangittuja ihmisoikeusaktivisteja ja tukenut vuonna 2003 Nobelin palkinnon saanutta Shirin Ebadia. Myös nykyisin maanpaossa elävä Ebadi on Iranissa saanut tuomioita ihmisoikeuksien puolustamisesta.

Sotoudeh on aiemminkin ollut vankilassa ja pitkään myös nälkälakossa. Euroopan parlamentti palkitsi hänet vuonna 2012 ihmisoikeuksien ja mielipiteen vapauden puolesta tehdystä työstä. Sananvapausjärjestö Suomen Pen otti silloin vankeudessa olleen Sotoudehin adoptiovangikseen ja kunniajäsenekseen.

Iranissa naiset eivät saa opiskella ”heidän luonteelleen epäsopivia aloja”.
– Alan Salehzadah

Samaan aikaan Iran valittiin YK:n naisjärjestön jäseneksi

Euroopan Parlamentti ja Pohjoismaiden Pen-järjestöt vaativat Sotoudehin vapauttamista. Myös esimerkiksi Norja kutsui Iranin suurlähettilään kuultavakseen. Salehzadeh ihmettelee sitä, että Suomi ei ole toiminut samoin. Hän toivoo myös suomalaisten naisjärjestöjen ottavan näkyvästi kantaa Sotoudehin tilanteeseen. Islamilaisten maiden naisten asemaa kauhistelevat maahanmuuttokriitikotkin voisivat nyt oikeasti tehdä jotakin asioiden muuttamiseksi – esimerkiksi käymällä allekirjoittamassa Amnestyn vetoomuksen.

Samaan aikaan kun Sotoudeh sai ankaran tuomion, Iran valittiin YK:n naisten oikeuksia ja tasa-arvoa puolustavan komission (Commission on the Status of Women) jäseneksi. Se on siellä oikein hyvässä seurassa Saudi-Arabian kanssa. Salehzadeh on asiasta järkyttynyt.

– En voi ymmärtää tätä. Kun tietää, miten nämä maat käytännössä suhtautuvat naisiin, se on sama kuin valittaisiin susi lampaita paimentamaan. Monet iranilaiset naiset miettivät tämän jälkeen, onko YK enää luotettava järjestö, sanoo Salehzadeh.

Hänen mukaansa huivipakkoa vastustavat naiset vastustavat nimenomaan pakkoa, eivät sitä, että nainen itse halutessaan pukeutuu hijabiin. Koska Nasrin ei enää saa puolustaa mielenosoituksia johtaneita naisia oikeudessa, hän on Amnestyn mukaan vankeudessa luopunut mielenosoituksena omasta huivistaan.

Iranin naiset ovat miehiä koulutetumpia

Salehzadeh kertoo, että Iranin naiset ovat kamppailleet oikeuksiensa puolesta pitkään, osa jo neljänkymmenen vuoden takaisesta islamilaisesta vallankumouksesta asti. Iran on kaunis maa ja siellä asuu hyvin koulutettu kansa. Ikävä kyllä nykyhallinto on muokannut paratiisista helvettiä.

Iranilaisia naisia Teheranissa. Naisista 60 prosenttia on opiskellut korkeakoulussa.

Iranilaisia naisia Teheranissa. Naisista 60 prosenttia on opiskellut korkeakoulussa.

– Kannatan täsmäpakotteita, jotka kohdistuvat asevientiin ja maan hallintoon. Maan johtoa pitää myös diplomaattisesti painostaa. Sen sijaan laajemmat pakotteet eivät paranna tilannetta. Niitä on kokeiltu jo kahdesti aiemminkin. Maata johtava eliitti selvisi niistä mainiosti, kansa sen sijaan kärsi. Niin on käynyt nytkin, ja tämä ei auta Irania muutokseen, tuumii Salehzadeh.

Iranin naiset ovat hänen mukaansa koulutetumpia kuin miehet, sillä naisista peräti 60 prosenttia on käynyt korkeakoulun, miehistä vain 40 prosenttia. Työelämässä tilanne on toinen, virallisten tilastojen mukaan 32 prosenttia naisista käy töissä, todellisuudessa vielä harvempi.

Naiset on haluttu tehdä taloudellisesti riippuvaisiksi miehistään. Heidän sosiaalisia suhteitaan rajoitetaan, seksuaalisuutta valvoo siveyspoliisi ja naimisissa oleva nainen saa passin vain miehensä suostumuksella. Huntu on symboli sille, että Iran on sataprosenttisesti islamilainen valtio.

Laki kieltää Salehzadehin mukaan naisiltä pääsyn presidentiksi tai tuomariksi. Vuonna 2013 asetettiin uusi pykälä, jonka mukaan naiset eivät saa opiskella ”heidän luonteelleen epäsopivia aloja”. Näitä ovat esimerkiksi insinöörikoulutus, tietotekniikka, viestintä, lääkintäteknologia, oikeustiede, politiikka ja yhteiskuntaiteet sekä tietenkin uskontotiede. Niinpä naisilla ei jatkossa ole pääsyä näiden alojen ammatteihin. Virkatehtävissä naiset voivat työskennellä vain paikallisesti, kuntatasolla.

– Oikeudessa vasta kahden naisen todistus vastaa miehen todistusta. Naisen tappamisesta saa puolta pienemmän tuomion kuin miehen, mainitsee Salehzadeh.

Korjattu presidentti Hasan Ruhanin nimi 19.3. klo 16.24. 

Kuolemantuomiot, kidutus ja julkiset ruoskimiset ovat arkea

Iranin islamilainen tasavalta vähät välittää ihmisoikeuksista. Amnesty Internationalin arvion mukaan maan tilanne huononi viime vuonna. Järjestön helmikuussa julkaisema arvio on karmeaa luettavaa.

Iranin viranomaiset vangitsivat viime vuoden aikana poliittisia toisinajattelijoita, toimittajia, opiskelijoita, kulttuurielämän ihmisiä, ammattiliittojen jäseniä, ympäristöaktivisteja ja ihmisoikeuksien, naisten ja vähemmistöjen oikeuksien puolustajia. Ihmisiä vangittiin syytettynä kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta, vaikka todellinen syy oli mielipiteen ilmaisu.

Tammikuussa ja heinä-elokuussa olleet mielenosoitukset nujerrettiin kovin ottein. Jopa 5000 ihmistä pidätettiin ja 25 ihmistä tapettiin. Muutenkin Iranin hallinto vangitsi tuhansia vastustajiaan. Satoja tuomittiin epäreiluissa oikeudenkäynneissä. Monet saivat pitkiä vankeusrangaistuksia. Neljää ympäristöaktivistia syytettiin maan korruptoimisesta, josta rangaistuksena voi olla kuolemantuomio.

Satoja ihmisiä pidätettiin sellaisten juhlien järjestämisestä, joihin osallistui sekä miehiä että naisia. Jotkut tuomittiin tästä laittomuudesta ruoskittavaksi.

Ainakin 112 naisten oikeuksia puolustanutta aktivistia pidätettiin. Ihmisoikeusjuristi Nasrin Sotoudeh ja hänen miehensä Reze Khandan vangittiin, koska he olivat puolustaneet naisia, jotka vastustavat huivipakkoa. Huivinsa julkisella paikalla riisuneita naisia vangittiin ja heidän kimppuunsa käytiin.

Miljoonat naiset joutuvat rutiininomaisesti Iranin uskonnollisen siveyspoliisin ahdistelun kohteeksi. Syrjiviä lakeja on lukemattomia. Maaliskuun ja syyskuun välillä 366 alle 15-vuotiasta ja 29 alle 10-vuotiasta tyttöä naitettiin. Iranin parlamentissa jatkettiin keskustelua siitä, pitäisikö alimman ikärajan olla 13 vuotta.

Iranissa on käytössä kuolemantuomio, ja maa on teloittanut satoja ihmisiä vuosittain. Kuolemanselleissä viruu tuhansia vankeja. Kivittäminen on yksi mahdollinen teloitustapa. Kuolemantuomion voi saada muun muassa profeetan ja Jumalan pilkasta, korruption levittämisestä, aviorikoksesta, homoseksuaalisuudesta, huumerikoksista ja uskosta luopumisesta.

Kidutus ja julma kohtelu, kuten ruoan ja lääkärinhoidon epääminen, ovat vankiloissa yleisiä asioita. Monet oikeuden tuomiot perustuvat kidutuksen avulla saatuihin tunnustuksiin. Maassa käytössä olevia rangaistuksia ovat myös jäsenten amputaatio ja sokaiseminen.

Monet etniset vähemmistöt, kuten kurdit, ovat sorron kohteena. Samoin ovat eri uskonnolliset vähemmistöt, kuten bahai-uskovaiset, kristityt, sunnimuslimit ja ateistit.

Open Doors -järjestön mukaan kaikkein vainotuin Iranin kristittyjen ryhmistä ovat muslimitaustaiset kristityt, jotka kokevat vainoa niin hallituksen, sukulaisten kuin yhteisöjenkin taholta. Kristityksi kääntyneiden muslimien lapset rekisteröidään järjestön mukaan automaattisesti muslimeiksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi