Kolumni: Olen samanlainen juutalainen kuin Jeesus

Kolumni: Olen samanlainen juutalainen kuin Jeesus

Olen sekä kristitty että juutalainen. Olen ruskea jemeninjuutalainen, niin kuin Jeesuskin oli.

Minulta kysytään usein, miltä tuntuu olla monikulttuurinen ja -uskontoinen ihminen. En oikein tiedä, mitä pitäisi vastata. En tiedä, miltä tuntuu olla ihminen, jolla on vain yksi uskonto, kulttuuri tai tausta.

Vauvana minut kastettiin evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi kotona Vantaalla, Jordan-joesta tuodulla vedellä. Myöhemmin vanhempani päättivät liittää minut ja siskoni juutalaisen seurakunnan jäseneksi.

12-vuotiaana, bat mitzvah -iässä (”juutalainen ripari”) en halunnut ryhtyä täysivaltaiseksi juutalaiseksi naiseksi, koska se olisi tarkoittanut kristittyyden jättämistä taakse.

 

Liityin takaisin kristilliseen kirkkoon, kävin rippikoulun isoäitini toiveesta – ja erosin kirkosta. Olin nuori ja ehdoton, enkä halunnut olla sellaisen kirkon jäsen, joka ei suostu vihkimään seksuaalivähemmistöjä ja joka teeskentelee, että Jeesus oli valkoinen ihminen eikä minun näköiseni.

Harjoitin kuitenkin koko ajan molempien uskontojen tapoja ja juhlin molempia pyhiä rinta rinnan, ja välillä päällekkäin. Oli joulu- ja hanukkalahjat, pääsiäiskirkko ja pessah-ateria pitkän kaavan mukaan.

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut näinä kaikkina elämäni vuosina miksikään: uskoni Jumalaan on pysynyt koko ajan samana.

Kolmisen vuotta sitten tapahtui jotakin hyvin arkista: en löytänyt mistään muualta kuin kirkolta tilaa, jonka voisin vuokrata lapseni syntymäpäiväjuhlia varten. Ajattelin, että olisi vähän moukkamaista pyytää kirkolta palvelusta ilman, että antaisi mitään takaisin. Liityin evankelisluterilaiseen seurakuntaan, ja siellä olen pysynyt näihin päiviin saakka.

Kun olen kerrannut näitä elämäni vaiheita kysyttäessä, kuulijat ovat kommentoineet: kuulostaapa kovin sekavalta. Mutta minulle tämä kaikki on aivan tavallista.

 

Olen sekä kristitty että juutalainen. Enkä mikä tahansa juutalainen, vaan jemeninjuutalainen. Olen ruskea juutalainen, niin kuin Jeesuskin oli. Enkä mikä tahansa kristitty, vaan sekä lestadiolais- että evankelisluterilaistaustainen.

Tärkein lahja, jonka olen perheeltäni saanut, on ollut valinnanvapaus, hengellinen itsemääräämisoikeus. Tuota itsemääräämisoikeutta olen harjoittanut kieltämättä kiitettävästi.

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut näinä kaikkina elämäni vuosina miksikään: uskoni Jumalaan on pysynyt koko ajan samana. Se ei ole vaihtanut missään vaiheessa paikkaa tai muotoa.

 

Kirjoittaja on kolmekymppinen äiti, vapaa kirjoittaja ja Ruskeat Tytöt -blogin perustaja.

ruskeattytot@gmail.com

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: