Kolumni: Näin sujui pääsiäinen ilman Jeesusta

Kolumni: Näin sujui pääsiäinen ilman Jeesusta

Söin itse happamatonta mazza-leipää, mutta lapselle paahdoin reissumiehiä tavalliseen tapaan. Jos pääsiäisenä ei ole hyvä hetki puhua Jeesuksesta, niin milloin sitten?

Odottelimme toisen pääsiäispäivän iltana kadunvarressa jäätelöautoa lapsen kanssa. Kaksi mormonisaarnaajaa tuli luoksemme. He kysyivät, tunnemmeko Rauhan ruhtinaan. Vastasin, että kyllä tunnemme, mutta ei kiitos, nyt ei ole hyvä hetki jutella.

Samana iltana pötköttelimme lapsen kanssa sängyssä ja juttelimme menneistä lomapäivistä. Kysyin mikä hänestä oli kivointa lomassa.

– Mitä me edes tehtiin? En enää muista, lapsi vastasi.

Aloin listata: kävimme elokuvissa, ostimme uusia kevättamineita, kävimme syömässä ravintolassa, teimme kevätsiivouksen, hoidimme pitkästä aikaa suuret ruokaostokset, täytimme pakastimen ja kuivakaapin.

 

Jätin mainitsematta, että heräsin joka aamu tekemään salaa töitä. Pääsiäinen koostui pääasiassa kuluttamisesta, suorittamisesta ja arjen askareista. Se ei eronnut merkittävästi yhdestäkään tavanomaisesta arkipäivästä tai edes viikonlopusta.

Vaikka tietenkin teimme muutakin: nukuimme pitkään (tai siis lapsi nukkui), ulkoilimme, luimme kirjoja, koristelimme kodin pääsiäiskoristeilla, leikimme ja näimme ystäviä hyvän ruoan äärellä. Mutta yksi puuttui kokonaan: Jeesus.

En maininnut koko pääsiäisenä Jeesusta tai juhlapyhän tapahtumia sanallakaan lapselleni tai kenellekään muulle.

Vaikka juutalainen pääsiäinen osui tänä vuonna samaan kohtaan, en puhunut siitäkään juuri kenenkään kanssa. Söin itse happamatonta mazza-leipää, mutta lapselle paahdoin reissumiehiä tavalliseen tapaan.

Voiko lapsi tehdä aitoa valintaa, jos en edes kerro hänelle, mistä on kyse?

Lapsuuteni juhlapyhät sujuivat toisin. Niiden ainoa sisältö ja tarkoitus oli hengellisyys. Muistan, ettei meillä saanut harjoitella edes läksyksi tullutta virkkaamista pyhäpäivänä.

Kävimme kirkossa useana päivänä pääsiäisen aikaan. Pitkäperjantaina ei katsottu televisiota eikä edes juteltu paljoa. Kaupat eivät olleet tietenkään auki.

Vaikken lapsena kokenut pääsiäisperinteitä rajoittavina tai tuputtavina, olen silti tehnyt jossakin vaiheessa päätöksen antaa lapseni valita vapaasti, haluaako hän noudattaa tiettyjä tapoja.

Mutta voiko hän tehdä aitoa valintaa, jos en edes kerro hänelle, mistä on kyse? Jos pääsiäisenä ei ole hyvä hetki puhua Jeesuksesta, niin milloin sitten?

Ehkä helatorstaina.

 

Kirjoittaja on kolmekymppinen äiti, kirjailija ja Ruskeat Tytöt -median päätoimittaja.

koko@ruskeattytot.fi

Jaa tämä artikkeli:

Minuutissa mystikoksi

Villi city