Oppilaitosdiakoni Jani Havumäki jutteli Ida Argillanderin (vas.) ja Kelli Merisalun kanssa Omnian Lehtimäen toimipisteen aulassa työstään.
Olkapäänä opiskelijoiden hankalissa hetkissä – Jani Havumäki on Espoon ensimmäinen oppilaitosdiakoni
Espoon ensimmäinen oppilaitosdiakoni Jani Havumäki toivoo, että oppilaat pysäyttävät hänet juttelemaan oli heidän murheensa sitten iso tai pieni.
Jani Havumäki on ollut vasta joitakin viikkoja työssään ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden keskuudessa Espoon keskuksen Omniassa, mutta tämän tästä hänet pysäytetään juttelemaan Lehtimäen toimipisteen käytävillä.
Ja hyvä niin, sillä Havumäki on täällä nuoria ja nuoria aikuisia auttamassa – ja jotta voi auttaa, pitää liikkua siellä, missä opiskelijat ovat ja tuntea heidät. Läsnäolon kautta syntyy kohtaamisia ja sitä kautta keskusteluapua.
Kyseessä on ihan uusi palvelu, Havumäki on nimittäin Espoon ensimmäinen oppilaitosdiakoni.
”Ootsä pappi”, kysytään Jani Havumäeltä usein, sillä töissä ollessaan hän käyttää pantakaulusta ja diakonin vihreää paitaa – ja ehkä myös siksi, että pappeja Espoon oppilaitoksissa on työskennellyt pitkään kuten Omnian pitkäaikainen pappi Jyri Hakala. Oppilaitosdiakonin palkkaamiseen on päädytty tarpeen kautta, Jani Havumäki kertoo.
Hänen työyhteisönsä koostuu opiskeluhyvinvointityöntekijöistä, jotka ovat opintopsykologeja, kuraattoreja, opinto-ohjaajia ja ammatillisia ohjaajia.
Oppilaitosdiakoni Jani Havumäki haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa siellä, missä opiskelijatkin ovat. Taustalla kuvassa ammatillinen ohjaaja Tiina Kukkola työskenteli luokassa, jossa kukin opiskelija teki omaan tutkintoonsa kuuluvaa osaa joustavassa opetuksessa.
– Työni on yksinkertaisesti auttaa opiskelijoita, jotta heidän elämänsä olisi parempaa. Myös oppilaitoksen työntekijät voivat kääntyä Havumäen puoleen, kun kaipaavat keskusteluapua.
Tutor-opiskelijat Kelli Merisalu, 21, ja Ida Argillander, 20, kertovat, että ammattikoulutuksessa opiskelevat tarvitsevat monessa asiassa aikuisten apua.
Työni on yksinkertaisesti auttaa opiskelijoita, jotta heidän elämänsä olisi parempaa.
Varsinkin suoraan peruskoulusta tulleet nuoret ovat melko hukassa uudessa elämänvaiheessa, jossa monen koulumatka muuttuu, vastuuta asioiden hoidosta tulee kertarysäyksellä paljon lisää. Lisäksi arjen tutut kaverit eivät olekaan vieressä ja uudet ystävyyssuhteet ovat vasta muodostumassa.
– Suurin osa opettajista on täällä vain opettamassa. Muissa asioissa auttavia tukihenkilöitä pitäisi olla paljon enemmän, Kelli Merisalu sanoo. – Opiskeluhuolto on, mutta sinne on pitkät jonot ja usein tilanne on se, että mieltä painavaan asiaan pitäisi saada apua sillä hetkellä, kun se on ajankohtainen, Ida Argillander jatkaa.
Talous huolettaa monia nuoria opiskelijoita
Espoossa on paljon hyväosaisia, mutta oppilaitosdiakonin mukaan ei saa unohtaa, että sen rinnalla on paljon myös niitä, joilla ei ole asiat hyvin. – Tarkoitukseni ei ole käännyttää ketään, vaan auttaa hankalalta tuntuvassa hetkessä, Havumäki huomauttaa.
Hän tietää, että osa nuorista on taloudellisesti tiukilla ja esimerkiksi asumistuen muutokset stressaavat. Tällä monia opiskelijoita huolettaa työttömyyden kasvu ja se, että tutkinnon saatuaan ei saa työtä.
Ida Argillander ja Kelli Merisalu (oik.) Jani Havumäki pysähtyivät oppilaitoksen aulaan Omnian Lehtimäen rakennuksessa. Ilmoitustaululla on tietoa ajankohtaista asioista ja siitä, mistä oppilaat löytävä tukea.
Opiskelun sujumiseen vaikuttavat monet asiat
Ida Argillanderin mielestä oppilaitosdiakonin tehtävässä olisi hyvä olla sekä naisia että miehiä, koska joskus ”joitain asioita on helpompi kertoa samaa sukupuolta olevalle”.
– Joissain kulttuureissa nainen ei voi esimerkiksi puhua miehelle, vaikka se auttaisikin ja siitä voi seurata ihan turhaa syyllisyyttä ja lisäpaineita, Kelli Merisalu perustelee.
Heidän mielestä aina ei tarvitse mennä myöskään liian syvälle. Kun Merisalu oli eronnut ja meni koulupsykologin luokse, tämä kyseli lapsuuden tapahtumista, vaikka Merisalu olisi halunnut puhua parisuhdeasiasta.
– Tästä tuli olo, ettei hän kuullut, mitä tarvitsen juuri sillä hetkellä.
Ida Argillander tietää, että opiskelun sujumiseen vaikuttavat monet muutkin asiat kuin suoraan opintoihin liittyvät.
– Opiskelijana ahdistaa hallituksen viimeaikaiset päätökset esimerkiksi asumistuesta. Se kertoo paljon siitä, miten meidät nähdään, vaikka olemme tulevaisuuden tekijöitä, Argillander puuskahtaa.
Viranomaisten kanssa viestiminen voi tuntua vaikealta
Merisalu itse olisi kaivannut konkreettista aikuisen apua vaikkapa viranomaisten kanssa viestimiseen.
– Ei se riitä, että aikuinen sanoo, että lähetä se viesti. Äidinkieleni on viro ja tarvitsen apua viestin laatimisessa, oikeiden termien kanssa, jotta hakemukseni hyväksytään. Byrokratiaviidakossa tukea tarvitsevat myös ne, joiden äidinkieli on suomi tai ruotsi.
Argillanderin mielestä viikkojen päähän saatava aika ei auta, kun opiskelijan mielessä on ajankohtainen ratkaisua vaativa asia.
– Jalkautuva työ, täällä opiskelijoiden keskellä oleminen ja heti asiaan tarttuminen, on se mikä auttaa.
Diakonin puoleen käännytään usein myös viimeisenä keinona silloin, kun ei ole rahaa ruokakauppaan.
Oppilaitosdiakonina Havumäellä ei ole avustusmäärärahaa käytössään, mutta tarvittaessa hän ohjaa ihmisiä hävikkiruokajakeluihin ja kollegoiden luokse seurakuntiin, jotka voivat myöntää pieniä raha-avustuksia ruokaostoihin. Havumäen mielestä myös hävikkiruuan jakelua oppilaitoksissa kannattaisi kokeilla.
– On iso ongelma, jos rahat eivät riitä syömiseen.
Oppilaitosdiakoni Jani Havumäki tietää, että monilla nuorilla on tiukkaa rahasta ja välillä puutetta ruuasta. Hänestä hävikkiruuan jakelua oppilaitoksissa kannattaisi kokeilla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ulkomaalainen opiskelija tarvitsee suomalaisia kavereita – Friends-ohjelma yhyttää ystäviksi
Ajankohtaista Hyvä elämäJos tahdot tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin ja taidat englannin kielen, olet erittäin tervetullut osallistumaan piakkoin starttaavaan Friends Program -toimintaan. Viime vuoden osallistuja Ville Rantanen kiittelee ohjelman ilmapiiriä.
