Voiko mindfulness olla kristillistä? – ”Keskeistä on se, miten ihminen itse harjoituksensa määrittelee”
Tutkijatohtori Ville Husgafvelin mukaan mindfulness itsessään ei ole välttämättä millään lailla henkinen tai uskonnollinen harjoitus vaan itsetuntemusta ja hyvinvointia tukeva työkalu. Luterilaisissa seurakunnissa mindfulness-harjoituksia käytetään monella tavalla.
Tietoisuustaitojen opetusta koulussa, stressinhallintaa yritysten henkilöstövalmennuksissa, helpotusta krooniseen kipuun terveydenhoidossa, apua masennukseen tai riippuvuuksiin psykoterapiassa, hyvinvointikursseja kansalaisopistoissa, henkistä valmennusta huippu-urheilijoille, hiljentymisharjoituksia seurakunnassa… Mindfulness, suomeksi tietoinen hyväksyvä läsnäolo tai tietoisuustaidot, on todellakin kaikkialla – mutta mitä se oikein on?
– Mindfulness-termille ei ole yhtä tyhjentävää määritelmää. Se on vakiintunut käännös paalin kielen sati-sanalle. Sati on buddhalaisia perusopetuksia, osa jaloa kahdeksanosaista polkua. Se viittaa tarkkaavaisuuteen ja valppauteen, joiden merkitystä buddhalainen elämäntapa korostaa, sanoo uskontotieteen tutkijatohtori Ville Husgafvel.
Nykykielenkäytössä mindfulness-harjoituksella viitataan yleensä menetelmiin, jotka palautuvat amerikkalaisen Jon Kabat-Zinnin 1970-luvulla Massachusettsin yliopistollisessa sairaalassa kehittämään harjoitusohjelmaan. Klinikalla hoidettiin esimerkiksi kroonisista kivuista kärsiviä potilaita, joita oli vaikea auttaa perinteisemmän lääketieteen keinoin.
– Klinikalla pyrittiin auttamaan ihmisiä tulemaan toimeen vaivojensa kanssa ja löytämään niihin rakentavia suhtautumistapoja, jotta he sairaudesta huolimatta pystyisivät elämään mahdollisimman hyvää ja täysipainoista elämää, Husgafvel kertoo.
Hän tarkastelee helmikuussa Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan juuri tätä Kabat-Zinnin kehittämää mindfulness-pohjaista stressinhallintamenetelmää (Mindfulness-based stress reduction eli MBSR) ja sen suhdetta buddhalaisuuteen.
Mindfulness-innostus oli kenties suurimmillaan kymmenisen vuotta sitten. Silloin törmäsi eri yhteyksissä käsitykseen, että mindfulness ja meditaatio sopivat kaikille ja auttavat lähes kaikkeen.
– Sittemmin on tullut kriittinen vastareaktio ja on alettu kyseenalaistaa sellaista retoriikkaa, että kaikkien elämä paranisi meditaatioharjoituksella. Monilla osa-alueilla on tutkitusti todettu tietoisuustaidoista olevan hyötyä, mutta samalla on todettu, etteivät ne välttämättä sovi kaikille tai kaikkiin elämäntilanteisiin, Husgafvel sanoo.
Ei ole oikeaa tapaa kokea
Oman kokemuksen havainnointi ja sen myötä itsetuntemuksen kasvu ja myös kehotietoisuuden vahvistuminen ovat mindfulness-harjoituksen ytimessä.
– Siinä huomaa, että iso osa ajasta saattaa mennä omissa ajatuksissa: menneiden pohtimisessa ja tulevan suunnittelussa. Näihin ajatuksiin voi liittyä pelkoa, huolia, katumusta ja syyllisyyttä. Kun harjoituksessa palaa nykyhetken kokemukseen aistimaan sitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu, ahdistusta aiheuttavista ajatuksista voi päästä irti. Samalla harjoitus voi mahdollistaa omien ajattelutapojen syntymekanismien ja vaikutusten tutkimisen, Ville Husgafvel kuvaa.
Hänen mukaansa taipumus märehtimiseen on yleisinhimillistä. Meillä on tapana pyöritellä samoja, usein negatiivisia ajatuksia silloinkin, kun se ei välttämättä ole hyväksi. Siksi ketä tahansa voivat hyödyttää harjoitukset, joilla pystyy palauttamaan itsensä aisteihinsa ja kehoonsa ja myös suhtautumaan omiin ajatuksiinsa lempeästi vain ajatuksina.
– Ajatuksethan eivät välttämättä kuvaa todellisuutta sellaisenaan, vaan ne voivat olla omien pelkojen ja erilaisten tulkinnallisten viitekehysten välittämiä käsityksiä asioista, Husgafvel muistuttaa.
Mindfulness-harjoituksessa havainnoidaan sitä, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu ja mitä informaatiota aistit välittävät maailmasta. Esimerkiksi mantraa, rukousta, visualisointeja tai mielikuvia ei käytetä.
– Harjoitus on uteliasta ja hyväksyvää oman kokemuksen ja aistimusten äärellä olemista. Vähitellen se voi syventyä ymmärrykseksi siitä, miten omat tulkinnat maailmasta syntyvät ja millaisia reaktioita tietyt tuntemukset minussa herättävät. Miten esimerkiksi fyysinen kipu vaikuttaa ajatuksiini ja millaisia tunnereaktioita se herättää? Tai minkä takia loukkaannun herkästi joissakin vuorovaikutustilanteissa?
Levoton mieli koko harjoituksen ajan voi olla yhtä opettava kokemus kuin se, että mieli rauhoittuisi.
Husgafvelin mukaan mindfulness-harjoituksessa ei ole mitään oikeaa tapaa kokea – kaikenlaiset tunteet ja tuntemukset ovat yhtä hyviä. Harjoituksella ei myöskään pyritä mihinkään tiettyyn mielentilaan, rentoutumiseen tai mielen hiljenemiseen.
– Esimerkiksi Jon Kabat-Zinn on usein korostanut, että harjoitus on juuri sitä, mitä sillä hetkellä tapahtuu. Levoton mieli koko harjoituksen ajan voi olla yhtä opettava kokemus kuin se, että mieli rauhoittuisi.
Vaikka harjoituksella ei pyritä tiettyyn päämäärään, monet ovat Husgafvelin mukaan huomanneet, että säännöllinen harjoittelu selkeyttää mieltä ja sen avulla ahdistavista ja levottomista ajatuksista kykenee helpommin päästämään irti. Myös kehotietoisuus lisääntyy, ja omia tunteitaan ja esimerkiksi jännittyneisyyttään oppii tunnistamaan kehon reaktioista.
Husgafvel itse on harjoittanut mindfulnessia vuodesta 2015 asti ja myös ohjannut harjoituksia muille. Hän kertoo, että harjoituksen myötä elämään on tullut lisää levollisuutta. Ja vaikka hermot edelleen saattavat mennä esimerkiksi joissakin perhe-elämän tilanteissa, hyvään vuorovaikutukseen kykenee usein palautumaan aiempaa nopeammin.
– Käsitykseni siitä, mitkä asiat omassa elämäntavassa tukevat hyvinvointia ja mitkä taas heikentävät sitä, on vahvistunut. Myös itsesäätelyn kyky on parantunut: tunnistan omia tunnetilojani, ajattelutapojani ja kokemuksiani ja osaan tehdä niistä johtopäätöksiä.
Ville Husgafvel on harjoittanut mindfulnessia. Se on tuonut hänen elämäänsä levollisuutta.
Ihminen voi saavuttaa kärsimyksestä vapaita hetkiä
Mindfulness-menetelmät siis pohjautuvat buddhalaisiin meditaatiotekniikoihin, mutta onko mindfulness buddhalaista tai ylipäätään uskonnollista? Voiko se olla kristillistä?
Ville Husgafvel sanoo, että yhtä oikeaa vastausta näihin kysymyksiin ei ole.
– Mindfulness itsessään ei ole välttämättä millään lailla henkinen tai uskonnollinen harjoitus vaan itsetuntemusta ja hyvinvointia tukeva työkalu. On mindfulness-harjoitusta, jota voidaan pitää täysin sekulaarina, ja harjoitusta, jota voidaan pitää uskonnollisena, ja sitten on jotain siltä väliltä. Keskeistä on se, miten harjoittaja itse harjoituksensa määrittelee.
Jon Kabat-Zinnin kehittämät harjoitukset nousevat hänen omista kokemuksistaan vipassana-meditaation sekä modernin zen-buddhalaisuuden ja myöhemmin tiibetinbuddhalaisen dzogchen-harjoituksen parissa.
Buddhalaista vaikutusta hänen ajattelussaan on myös tietty teoreettinen viitekehys. Husgafvelin mukaan Kabat-Zinn kirjoittaa paljon inhimillisen kärsimyksen syistä ja siitä vapautumisen mahdollisuuksista ja tuo sen myös kroonisen kivunhoidon kontekstiin.
– Kabat-Zinnin mukaan kipu itsessään on väistämätöntä, mutta siihen liittyvä emotionaalinen kärsimys on mielen tuottamaa. Havainnoimalla kehon tuntemuksia voimme havainnoida omaa haluamme ja takertumistamme: sitä, kuinka haluaisimme tuntemusten usein olevan jotenkin toisenlaisia. Voi olla vapauttavaa antaa tuntemusten olla juuri sellaisia kuin ne ovat.
Tällainen tulkinta kärsimyksestä on Husgafvelin mukaan varsin pragmaattinen. Kabat-Zinn ei myöskään puhu pysyvästä kärsimyksestä vapautumisesta perinteiseen buddhalaiseen tapaan. Sen sijaan hän korostaa, että ihminen voi saavuttaa vapautumisen hetkiä, ja mindfulness-harjoituksen myötä tällaisia hetkiä voi olla enemmän ja elämänlaatu voi parantua.
Jos pystyy näkemään itsensä osana suurempaa kokonaisuutta, se voi tukea sekä omaa että toisten hyvinvointia.
Perinteiseen buddhalaisuuteen on kuulunut myös käsityksiä jälleensyntymisestä, helvetistä ja taivaasta sekä erilaisista henkiolennoista. Niitä Kabat-Zinnin kirjoista ja puheenvuoroista ei Husgafvelin mukaan löydy. Historiallista Buddhaa Kabat-Zinn pitää inhimillisenä opettajana.
– Sitten on sellainen tulkinnanvaraisempi alue, jossa on vaikutteita buddhalaisuudesta, mutta myös länsimaisesta humanismista ja tieteellisestä maailmankuvasta. Kabat-Zinn esimerkiksi puhuu paljon ihmisen perimmäisestä hyvyydestä ja ihmisarvosta sekä ystävällisyyden ja myötätunnon merkityksestä ja pitää ajatusta ihmisen erillisyydestä pohjimmiltaan harhakäsityksenä.
– Olemme monin tavoin osa biologisia, sosiaalisia ja ekologisia keskinäisriippuvuuden verkostoja. Jos pystyy näkemään itsensä osana suurempaa kokonaisuutta, se voi tukea sekä omaa että toisten hyvinvointia.
Seurakunnissa mindfulness-menetelmiä käytetään monella tavalla
Ville Husgafvel muistuttaa, että mindfulnessin harjoittajia on monenlaisia. Joillekin se on menetelmä, jolla on välineellisiä hyötyjä: tehokkuus lisääntyy ja stressi pysyy hallinnassa. Joillakin toisilla siihen voi liittyä kokonaisvaltainen maailmankuva ja elämäntapa, johon kuuluu sellaisia arvoja kuin myötätunto ja ystävällisyys.
– Harjoituksiin voi liittyä kokemuksia yhteydestä toisten ihmisten, luonnon ja laajemman maailmankaikkeuden kanssa sekä niihin liittyvä eettinen vastuunotto. Kun oivaltaa, että ihmisen hyvinvointi ei ole irrallinen oman yhteisön ja ympäröivän luonnon hyvinvoinnista, harjoitus voi laajentua ulos omasta yksityisestä kuplasta.
– Joillakin meditaatioon voi liittyä jonkinlaisia mystisiäkin kokemuksia, mutta ne eivät välttämättä ole kovin yleisiä. Joillakin taas yhteyden kokemus voi olla hyvinkin ekologinen tai biologinen. Se voi olla esimerkiksi sitä, että omaa hengitystään havainnoidessaan ymmärtää, että happi, jota hengittää sisään, on vihreiden kasvien yhteyttämisen synnyttämää.
Husgafvel arvioi, että yhteydenkokemuksista puhumista saatetaan varoa, koska ne helposti liitetään uskonnon tai henkisyyden piiriin. Kuitenkin ihminen voi kokea itsensä osaksi luontoa tai universumia ilman, että siinä on mitään tieteellisen maailmankuvan ylittävää.
– Toisaalta jos ihmisellä on vaikkapa kristillinen vakaumus, tällaiset kokemukset voidaan tulkita myös jumalayhteyden kokemuksiksi. Tai ne voidaan tulkita jonkinlaisiksi puhtaan tietoisuuden kokemuksiksi, joihin liittyy transsendentteja elementtejä.
Käytännöt ja rituaalit, joita ihmiset tuovat omaan elämäänsä, voivat tulla monista eri lähteistä.
Myös luterilaisissa seurakunnissa mindfulness-harjoituksia käytetään Ville Husgafvelin havaintojen mukaan useammalla tavalla. Harjoituksia koskevassa keskustelussa nämä eri tavat on hyvä erottaa toisistaan. On kursseja, joilla mindfulnessia opetetaan stressinhallintamenetelmänä ja hyvinvointia tukevina harjoituksina ilman uskonnollista sisältöä. Sielunhoidon ja perheneuvonnan piirissä harjoituksia voidaan käyttää selkeässä terapeuttisessa kehyksessä. Todennäköisesti eniten ristiriitoja ja keskustelua herättää mindfulness-harjoitusten hengellinen käyttö hiljentymisen ja kontemplaation menetelmänä.
– Kyse on pitkälti siitä, miten ihminen itse ymmärtää oman uskonelämänsä ja identiteettinsä. Onko hän avoin uusille vaikutteille ja niiden tulkinnalle omasta perinteestä käsin? Vai katsooko hän, että tällainen on jollain lailla vierasta ja omaa vakaumusta uhkaavaa?
Husgafvelin mielestä molemmat lähestymistavat ovat ymmärrettäviä ja ymmärrettävää on myös se, että yksimielisyyttä ei välttämättä löydy. Hän lisää, ettei kristinuskokaan ole muuttumaton vaan on aina elänyt suhteessa omaan aikaansa ja ottanut vaikutteita muualta.
Kirkkohallitus julkaisi vuonna 2020 Suuntaviivoja uskontojen kohtaamiseen -nimisen asiakirjan, joka on tarkoitettu kirkon työntekijöille. Siinä käsitellään lyhyesti myös Aasian uskonnoista peräisin olevien tekniikoiden, kuten joogan ja mindfulness-menetelmien, käyttämistä kristillisessä rukouselämässä. Asiakirjassa linjataan, että ne voidaan nähdä ja kokea itsessään neutraaleiksi ja sopiviksi myös kristillisen rukouselämän palvelukseen ja että asian alkuperä ei määrää sen myöhempää käyttöä.
– Monet etsivät tukea psyykkiselle, fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnilleen joogan, meditaation ja mindfulness-harjoituksen parista. Kirkon johdossa on selvästi nähty, että koska nämä vetoavat ihmisiin, voi olla viisasta ottaa niitä osaksi kirkon toimintaa ja sitä kautta saada useammat ihmiset kokemaan kirkko omakseen, Husgafvel arvioi.
– Usein ihmisten uskomukset ja maailmankuvat ovat yhdistelmiä monenlaisista vaikutteista ja kaukana opillisesta puhtaudesta. Käytännöt ja rituaalit, joita ihmiset tuovat omaan elämäänsä, voivat tulla monista eri lähteistä. On selvää, että sallivampi suhtautuminen saa useammat ihmiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi kirkkoon kuin liian jyrkkä lähestymistapa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suomessa on monenlaisia buddhalaisia, mutta erityisesti aasialaisnaisten uskonnollisuus jää piiloon
HengellisyysAkatemiatutkija Mitra Härkösen mukaan esimerkiksi thaimaalaisiin naisiin liittyy usein negatiivisia käsityksiä: puhutaan postimyyntimorsiamista tai ihmiskaupasta. Ei välttämättä tiedetä, miten buddhalaisuus vaikuttaa heidän arjessaan ja kuinka aktiivisia he ovat temppeleissään.
