Oskari Turpeinen harjoittelee vauhdikasta kohtausta, jossa hän esittää tietokonepelien lumoissa olevaa poikaa.
Oskari Turpeisen roolihahmo kasvaa sikiöstä aikuiseksi Yhteinen iho -teoksessa
Kanneltalossa nähtävässä teoksessa kuvataan äidin ja pojan yhteiseloa.
Oskari Turpeinen pelehtii pöydän kanssa elektronisen musiikin rytmissä. Turpeinen harjoittelee kohtausta, jossa hän esittää kahdeksanvuotiasta, sotaisten tietokonepelien lumoissa olevaa poikaa.
Helmikuun lopulla Kanneltalossa ensi-iltansa saava Yhteinen iho -teos perustuu koreografi-ohjaaja Ninni Perkon aiheeseen. Käsikirjoituksen on tehnyt näytelmäkirjailija Veera Tyhtilä.
– Halusin tehdä hoivaamiseen liittyvän esityksen. Kun poikani harkitsi muuttavansa pois kotoa, kehitin aiheen äidin ja pojan suhteesta. Teoksessa on jonkin verran myös puhuttua tekstiä, ja silloin enimmäkseen äänessä on äiti, Ninni Perko kertoo.
Hän valitsi teoksen pääosaan alle kolmekymppisen Oskari Turpeisen, koska tiesi tämän kykenevän muuntautumista vaativaan pojan rooliin. Teoksessa käydään kronologisesti läpi eri ikävaiheet, sikiöstä aikuiseksi mieheksi.
– Tällaisen lähes 185-senttisen miehen on aika haastavaa esittää sylivauvaa, kävelemään opettelevaa yksivuotiasta tai pientä leikkivää poikaa. Siinä joutuu skarppaamaan, että on uskottava, Turpeinen toteaa.
Murrosikä koettelee äidin ja pojan suhdetta
Erilaiset tunnetilat, kuten ilo, toivo, kaipaus, kipu ja katumus, näkyvät Yhteisen ihon kohtauksissa. Esimerkiksi murrosikä koettelee äidin ja pojan yhteiseloa.
– Pyrimme kuvaamaan teini-ikäisen ärsyttävää käytöstä ja äidin reaktioita paljolti huumorilla. Pojan aikuistuessa ja äidin vanhetessa suhteeseen tulee vakavampia ja koskettavampia sävyjä. Kohtaukset vaativat siis melkoista hienosäätöä, ja hyödynnämme niissä jonkin verran myös mimiikan keinoja, Oskari Turpeinen selvittää.
Tällaisen lähes 185-senttisen miehen on haastavaa esittää sylivauvaa. Siinä joutuu skarppaamaan, että on uskottava.
Äitiä esittää näyttelijä Minna Puolanto, joka on aiemmin toiminut tanssijana. Turpeisen mielestä yhteispeli hänen kanssaan on sujunut hienosti.
– Minna on vahva persoona, josta löytyy sopivasti kulmaa. Ja samoin kuin minä, hänkin on perehtynyt klovneriaan.
Teoksen musiikin on säveltänyt kitaristi Jarmo Saari.
– Kitaralla ja pianolla soitettava musiikki on jännittävän leikittelevää. Pääosin se on kaunista ja herkkää. Joissakin kohtauksissa soundit ovat rajumpia, Turpeinen kuvailee.
Tanssin pariin viisivuotiaana
Oskari Turpeinen on Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen osastolta valmistuttuaan ollut mukana muun muassa Tanssiteatteri Hurjaruuthin, Kinetic Orchestran ja Auraco Companyn esityksissä. Lisäksi hän toimii opettajana Vantaan tanssiopistossa ja Vapaassa tanssikoulussa.
Vantaan tanssiopistosta tuli Turpeiselle tuttu paikka jo viisivuotiaana. Hänen opistossa työskennellyt isänsä, Isto Turpeinen, otti hänet silloin mukaan poikien tanssiryhmään. Teini-iässä tuli vaihe, jolloin hän olisi halunnut lopettaa harrastuksen.
– Ilmoitin joskus rippikouluikäisenä, että minusta ei tule ikinä tanssijaa. Isä pyysi minua vielä miettimään. Aloin sitten kokeilla erilaisia tanssilajeja, ja vähitellen into taas palasi, Oskari Turpeinen kertoo.
Tanssialan töistä on kova kilpailu. Freelancerina toimivalla Turpeisella alkoi vasta muutama vuosi sitten olla töitä paremmin.
– Tässä työssä on tavallaan esiintyessäkin työnhaku päällä koko ajan. Se voi tuntua joistakin raastavalta.
– Oli töitä tai ei, on kunnostaan ja osaamisestaan pidettävä jatkuvasti huolta. Teen itse joka päivä pieniä harjoitteita, ja lisäksi käyn laulu- ja pianotunneilla. Treenaamista ymmärretään onneksi kotona, koska myös puolisoni on tanssija.
Oskari Turpeinen ilmoitti joskus rippikouluikäisenä, että hänestä ei tule ikinä tanssijaa. Isä pyysi vielä miettimään.
Yhteinen iho -teos 27.2., 1.3., 2.3., 5.3. ja 6.3. klo 19 Kanneltalossa, Klaneettitie 5.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Gospelsalsa yhdistää kristillisyyden ja rukoukset salsamusiikkiin
AjankohtaistaMyyrmäen kirkolla pääsee harrastamaan erilaista treenimuotoa.
