Pääkaupunkiseutulaisten roskat roihuavat energiaksi Vantaalla

Pääkaupunkiseutulaisten roskat roihuavat energiaksi Vantaalla

Jätevoimalassa sekajäte muuttuu kaukolämmöksi ja sähköksi.

https://www.youtube.com/watch?v=5tWA2olBSos

Toisen roska on toisen aarre. Se, minkä pääkaupunkiseutulaiset nakkaavat sekajätteeseen, päätyy tänne, Vantaan jätevoimalan valtavaan bunkkeriin. Sinne mahtuu kerrallaan Uudenmaan asukkaiden reilussa viikossa tuottama sekajäte.

Jätevuoren katsominen hirvittää, mutta onneksi siitä syntyy jotakin hyödyllistä.

– Täällä se ei ole enää jätettä, vaan polttoainetta. Siitä syntyy kaukolämpöä ja sähköä, kertoo Vantaan Energian jätevoimalan tuotantojohtaja Marko Ahl.

Itä-Vantaan Långmossebergenissä Kehä III:n ja Porvoontien risteyksessä sijaitseva jätevoimala on toiminut keväästä 2014 alkaen. Vaikutukset ovat olleet toistaiseksi suotuisat. Päästöt Vantaalla vähenivät heti, jäte ei päädy enää kaatopaikalle ja kaukolämmön hinta Vantaalla on laskenut 10 prosenttia.

Ahl muistuttaa, että jätteenpoltolla on kansantaloudellistakin merkitystä.

– Joudumme ostamaan vähemmän maakaasua ja kivihiiltä ulkomailta. Jätteenpoltosta jää enemmän rahaa tänne Etelä-Suomeen.

 

150 jätekuormaa päivässä

Vantaan jätevoimala on Suomen suurin. Portista ajaa sisään päivittäin noin 150 jätekuormaa tuovaa autoa, jotka punnitaan mennen tullen, jotta saadaan selville poltettavaksi tuodun jätteen määrä. Vuodessa jätettä tulee noin 320 000 tonnia. Sillä määrällä tuotetaan noin puolet kaukolämmöstä ja 30 prosenttia sähköstä Vantaalla.

 

Joulun ostoskrapula näkyy, samoin kesälomat.

 

Kuormat tulevat lähinnä pääkaupunkiseudulta, kaukaisimmat Hangosta, Lohjalta ja Porvoosta. Alueella asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä.

Kapasiteettinsa puolesta jätevoimala on jo ylärajoilla. Kausivaihteluakin on.

– Joulun ostoskrapula näkyy, samoin kesälomat, Ahl kertoo.

Risto Leijala ohjailee kahmaria ohjaamosta käsin.

Metalli jumiuttaa polttokattiloiden arinat

Hiljaista ja lähes hajutonta. Sellaista on, yllättävää kyllä, jätevoimalassa. Suuressa hallissa, jossa jäteautot käyvät kumoamassa kuormansa bunkkeriin, haisee suurin piirtein samalta kuin kerrostalon jätekatoksessa: ei tyrmäävän pahalta, mutta kyllä sen haistaa, että täällä on roskaa.

Jätevoimalaan päätyy kaikki se, mitä emme pysty vielä kierrättämään tai mitä on heitetty sekajätteeseen. Toistaiseksi seassa on paljon muovia, mutta määrän pitäisi pian vähentyä, kun muovin erilliskeräys alkaa vuoden 2016 alussa.

Isolta teräshämähäkiltä näyttävä kahmari poimii bunkkerin sekajätevuoresta sattumia pois. Ne voivat olla isoja esineitä tai muuten sopimattomia. Kasasta on löytynyt jopa kylpyamme.

– Sähkö- ja elektroniikkaromu eivät kuulu tänne, ei myöskään posliini eivätkä metalli tai lasi. Ne kun laitettaisiin oikeisiin paikkoihin, kaikki olisi paremmin, Marko Ahl toivoo.

Erityisesti metalli on ongelma. Se ei sula polttokattilassa, vaan voi jumiuttaa polttokattiloiden arinat ja keskeyttää tuhkan poistamisen. Se taas johtaa siihen, että tuotanto pitää keskeyttää. Keskeytykset vievät aikaa – ja tulevat kalliiksi. Polttokattilan jäähtyminen vie 18 tuntia, lämmitys saman verran.

– Yleensä suomalaiset osaavat kyllä kierrättää melko hyvin.

Kuona päätyy maanrakennukseen

Bunkkerista jätteen matka jatkuu kohti kattiloita, joissa jäte poltetaan 1 100 asteessa. Siitä syntyy kuonaa, joka sisältää muun muassa tuhkaa, kivennäisiä ja pieniä paloja metallia. Kuona viedään Ämmässuolle Espooseen odottamaan metallierotusta. Soramainen pohjakuona päätyy hyötykäyttöön maanrakennukseen.

Palaessa syntyvät savukaasut käsitellään, minkä jälkeen lopputuotos on varsin puhdas: se alittaa päästörajoitukset keskimäärin 50 prosentilla. Jos arvot jostakin syystä alkaisivat ylittyä, voimala pysähtyisi.

Jätevoimalan hyötyprosentti on korkea, 95. Se tarkoittaa sitä, että jätevoimala pystyy käyttämään lähes kaiken jätteessä olevan energian. Mutta jos jätteenpoltto on kerran niin tehokasta, miksi sitä ei ole keksitty aiemmin?

– Kyläsaaren voimala pelästytti. Tunneilmasto oli jonkin aikaa vastustava, Marko Ahl sanoo viitaten Helsingissä olleeseen jätevoimalaan, joka suljettiin vuonna 1983.

Kahmari nostaa jätteet poltettavaksi. Se voi myös poimia pois suuremmat sattumat.

Puolet jätteestä poltetaan

Tilastokeskuksen tuoreen tilaston mukaan jo lähes puolet Suomessa syntyvästä yhdyskuntajätteestä poltetaan. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan kotitalouksissa ja palvelualoilla syntyvää jätettä. Kasvu on ollut nopeaa: vuonna 2004 jätteestä poltettiin 12 prosenttia, vuonna 2014 jo noin puolet. Kaatopaikalle päätyy enää viidennes kaikesta jätteestä.

– Jätteiden käsittely on murroksessa, summaa ryhmäpäällikkö Tuuli Myllymaa Suomen ympäristökeskuksesta.

– Kun rakenteilla olevat jätevoimalat esimerkiksi Tampereella ja Leppävirralla saadaan käyttöön, kaikki Suomessa syntyvät sekajätteet pystytään polttamaan.

Tavoitteena on, että Suomessa syntyvästä yhdyskuntajätteestä kierrätykseen päätyisi puolet. Nyt luku on noin 35 prosenttia.

– On entistä tärkeämpää lajitella oikein, jotta poltettavaksi menee vain sekajäte, jota ei pystytä kierrättämään, Myllymaa painottaa.

Tekniikan kehittyminen on edistänyt jätteenpolttoa. Nykyiset voimalat ovat aivan eri maailmasta kuin pahamaineinen Kyläsaaren voimala. EU on kieltänyt uusien kaatopaikkojen rakentamisen, mikä on pakottanut etsimään uusia ratkaisuja.

– Kaatopaikkojen määrä tulee vähenemään, mutta täysin niistä ei voida luopua. Aina on sellaista palamatonta jätettä, jolle ei ole muuta paikkaa kuin kaatopaikka.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: