null Pääkirjoitus: Autuaita ovat tikkurilalaiset, sillä heidän(kään) kirkkonsa ei ole mikä tahansa rakennus

Pääkirjoitus: Autuaita ovat tikkurilalaiset, sillä heidän(kään) kirkkonsa ei ole mikä tahansa rakennus

Kirkko julistaa Jumalan rakkautta pelkällä olemassaolollaan. Sellainen hiljainen julistus on hyvin virkistävää.

Tikkurilalaiset ovat saaneet uuden kirkon. Onneksi olkoon! Onniteltavien joukkoon voi hyvällä syyllä lisätä koko pääkaupunkiseudun asukkaat. Kirkkoja rakennetaan meillä päin nykyään hyvin säästeliäästi, ja seurakunnat pyrkivät talouttaan tasapainottaakseen pikemminkin luopumaan rakennuksistaan kuin hankkimaan niitä lisää.

Kirkko ei ole mikä tahansa rakennus. Me kristityt uskomme sen olevan merkki ihmisiä rakastavan Jumalan pelastavasta läsnäolosta.

Kirkko julistaa Jumalan rakkautta jo pelkästään seisomalla toisten rakennusten seassa. Sellainen hiljainen seisomajulistus on hyvin virkistävää keskellä sanojen paljoutta ja toinen toistaan oikeauskoisempaa jumaluusopillista kissanhännänvetoa.

Kristityt tulivat ensimmäiset kolmesataa vuotta toimeen kokonaan ilman kirkkoja.

Tosin kun kirkon rakentamisen vaiva on nähty ja kun siihen on käytetty miljoonittain uskovaisten rahoja, ei sen kannata antaa vain seistä töpöttää kaiken keskellä muina taloina. Kirkkoa kannattaa kuluttaa. Varsinkin kirkon saranoita kannattaa kuluttaa. Kirkon ovien olisi syytä olla auki ihmisten tulla ja mennä.

Erinomaista esimerkkiä Tikkurilaan – ja muuallekin – saa Kallion kirkosta, joka on auki aamusta iltaan ja jossa vietetään messua joka päivä.

Mielestäni se riittää oikein hyvin kirkon viikko-ohjelmaksi. Ei kirkon tarvitse mikään kulttuurikeskus tai sporttibaari olla. Riittää, että sinne voi halutessaan mennä rauhoittumaan, funtsimaan ja vaikka lämmittelemään. Ja että siellä voi tarvittaessa nauttia Herran pyhän ehtoollisen.

Korona viimeistään on osoittanut, että kristittyjen yhteys ja tehtävä maailmassa perustuu  syvempään asiaan kuin yhteiseen kirkonpenkin kuluttamiseen.

Kristityt tulivat ensimmäiset kolmesataa vuotta toimeen kokonaan ilman kirkkoja. Urkuja soitettiin siihen aikaan lähinnä roomalaisissa sirkuksissa.

Kulunut koronavuosi on pakottanut seurakunnat miettimään uusiksi sekä kiinteistöjensä että kokoontumistensa mielekkyyden.

Korona viimeistään on osoittanut, että kristittyjen yhteys ja tehtävä maailmassa perustuu  syvempään asiaan kuin yhteiseen kirkonpenkin kuluttamiseen. Siksi kokoontumisrajoitukset eivät ole kirkolle mikään kohtalonkysymys, pelkkä harmi ja haitta vain.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi