null Tällainen Tikkurilan uudesta kirkosta tuli: ”Kuin tori, josta löytää halutessaan juttuseuraa, mutta myös rauhaa ja hiljaisuutta”

Hengellisyys

Tällainen Tikkurilan uudesta kirkosta tuli: ”Kuin tori, josta löytää halutessaan juttuseuraa, mutta myös rauhaa ja hiljaisuutta”

Tikkurilaan puuhattiin uutta kirkkoa parikymmentä vuotta. Nyt tulevat käyttäjät kertovat, millainen se on.

Keväämmällä tai kesällä pidetään sitten kansanjuhla, lupaa Tikkurilan kirkkoherra Janne Silvast. Uusi Tikkurilan kirkko valmistui joulun alla niin monen käänteen ja väännön jälkeen, ettei Silvast ole missään vaiheessa uskaltanut pitää sitä itsestäänselvyytenä. Viimeisintä vastoinkäymistä ei kukaan ollut osannut ennakoida: kun kirkko lopulta on valmis, koronavirusepidemia rajoittaa kokoontumista siellä.

Vaikka juhliminen ja normaali arkikin lykkäytyvät myöhemmäksi, Silvast vaikuttaa iloiselta.

– Kun ajattelee kokonaisuutta, olen kirkkoon tosi tyytyväinen. Jos euroja olisi ollut rajattomasti, olisi totta kai rakennettu isompi. Vaikka jouduttiin ottamaan pois paljon neliöitä, tilat ovat monipuoliset ja ne tulevat olemaan tehokkaassa käytössä.

Silvast arvioi, että varsinkin työntekijöiltä uudet tilat vaativat uudenlaista asennoitumista. Kun aiemmin Tikkurilan seurakunnan, Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan ja Vantaan seurakuntien yhteisten palveluiden työntekijöillä oli käytössään kokonainen virastotalo ja sen siipi, heidän on nyt mahduttava kirkkorakennuksen kahteen kerrokseen.

Kellään ei ole omaa työpistettä, saati työhuonetta. Työntekijöitä on noin 160, mutta osa heistä, kuten sairaalapapit ja lastenohjaajat, työskentelee enimmäkseen muissa tiloissa. Siksi on laskettu, että sata työpistettä riittää hyvin.

Kirkkoherra Janne Silvast toivoo, että moni löytäisi kirkolta yhteisön itselleen.

Kirkkoherra Janne Silvast toivoo, että moni löytäisi kirkolta yhteisön itselleen.

Kirkon suunnittelussa käytettiin palvelumuotoilua: toiveita, tarpeita ja ideoita kerättiin kaupunkilaisilta ja työntekijöiltä. Silvastin mukaan palvelumuotoilun tulokset näkyvät varsinkin rakennuksen katutasossa. Siellä on kahvila ja lapsiperheiden Pienten paikka. Kirkkosali on avoinna aamusta iltaan hiljentymistä varten.

– Suuri juttu näkyy heti aulassa. Infopisteessä ovat aina kasvot läsnä, ja sieltä lähtevät monet palveluprosessit liikkeelle, Silvast kertoo.

Se tarkoittaa sitä, että kirkkoherran­virastoa on uudel­ta kirkolta turha etsiä. Sen palvelut saa infopisteestä. Infopisteestä ohjataan myös esimerkiksi diakonian ja perheneuvonnan vastaanotoille ja muihin sovittuihin tapaamisiin.

Enää ei tarvitse odottaa

Vahtimestari Tom Åstrand on yksi Silvastin mainitsemista kasvoista eli työntekijöistä, jotka vuorollaan päivystävät infotiskillä. Tiskillä on joku aina, kun kirkon ovet ovat auki. Kyse on paitsi asiakaspalvelusta, myös turvallisuudesta.

– Odotan kirkon avautumista mielenkiinnolla. Kyllä se tuo omaankin työhön uutta potkua, Åstrand sanoo.

Hän on odottanut myös sitä, että odotus loppuu. Enää ei tarvitse sanoa, että katsotaan sitten, kun uusi kirkko on valmis, vaan voidaan keskittyä toimintaan.

Netissä Åstrand on seurannut kirkkohankkeen herättämää keskustelua. Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että siinä on heitetty yli 20 miljoonaa euroa hukkaan. Toisten mielestä taas ison kaupungin ytimeen tarvitaan kirkko. Kirkon ulkonäkökin on jakanut mielipiteitä. Jotkut kiittelevät sitä moderniksi, toiset taas olisivat toivoneet kirkon näköistä kirkkoa.

– Minusta se näyttää hyvältä. Ja ihan erityisen tyytyväinen olen sen nimeen. Yksinkertaisuus on hyvä asia.

Tikkurilan kirkko -nimeen olivat tyytyväisiä myös nimistöntutkimuksen asiantuntijat, jotka valitsivat sen viime vuonna vuoden nimeksi.

Vahtimestari Tom Åstrand päivystää ala-aulan infotiskillä.

Vahtimestari Tom Åstrand päivystää ala-aulan infotiskillä.

Monenlaista hengellisyyttä

Janne Silvastilta on kysytty, mikä on hänen lempipaikkansa uudessa kirkossa. Sellaista hän ei osaa nimetä – puhuttelevimman kyllä. Sen näkee, kun katsoo kirkkosalin yläkulmaan parinkymmenen metrin korkeuteen. Jos samaa kohtaa katsoo ulkopuolelta, näkee katolla kullatun ristin. Kun risti joulukuussa nostettiin katolle, Silvastista tuntui kuin olisi aamenen sanonut: kirkko on nyt kirkko.

– Kirkon merkitys erityisesti näinä aikoina on myös symbolinen: että meillä on olemassa taho, joka pitää esillä syviä arvoja, hengellisiä asioita ja ihmisarvoa. Toivoisin, että tämä kirkko voisi antaa mahdollisuuden luontevaan arjen kristillisyyteen. Voit piipahtaa hiljentymässä kirkossa tai tulla konsertteihin. Ja vaikka tänne on matala kynnys, voit päästä tekemisiin sellaisen todellisuuden kanssa, jota muut eivät tarjoa, Silvast sanoo.

Koronatilanteesta riippuu, kuinka jumalanpalvelus- ja muu hengellinen elämä kirkossa pääsee käyntiin. Suunnitelmissa on erilaisia hartaus- ja meditaatiohetkiä ja omat jumalanpalveluksensa niin nuorille aikuisille kuin lapsiperheille.

– Niistä voi jokainen poimia itseään koskettavaa ja luontevalta tuntuvaa hengellisyyttä.

Kirkkosalin seinällä on kullattu risti.

Kirkkosalin seinällä on kullattu risti.

Yhteisöllisyys tuntuu olevan yksi avainsanoista, kun uudesta kirkosta puhutaan. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Janne Silvast kertoo, että kirkolla on tarkoitus järjestää ruokailuja useamman kerran viikossa sitten, kun koronatilanne sen sallii. Kyse ei ole vain syömisestä, vaan tarkoitus on, että ruuan ympärille muodostuisi yhteisöjä, jotka jakavat muutakin elämää.

– Toivottavasti kirkko voi olla monelle paikka, jossa kohtaa toisia ja kokee kuuluvansa johonkin. Sitä tahdomme tukea.

Kun Vantaan seurakuntien vanhat virastorakennukset purettiin, moni jäi kaipaamaan juuri yhteisöllisyyttä: Vehkapolulla sijainnutta Olotilaa ja Unikkotien Walkers-nuorisokahvilaa. Nyt uusi kirkko ja kirkkokorttelin asuinrakennuksesta vuokrattava tila vastaavat näihin tarpeisiin.

Lastenohjaaja Hanne Pekanpalo työskentelee maanantaisin Pienten paikassa, joka on vapaaseen yhdessäoloon tarkoitettu kohtaamispaikka perheille.

– Vähän jännittää, miten osaan toimia ­uusissa tiloissa ja miten rutiinit löytyvät, hän miettii.

Lastenohjaaja Hanne Pekanpalo tapaa perheitä Pienten paikassa.

Lastenohjaaja Hanne Pekanpalo tapaa perheitä Pienten paikassa.

Lapsiperheiden tila on paraatipaikalla katutasossa ja sinne on oma sisäänkäynti. Toiveissa on, että se voisi olla avoinna joka päivä ja myös iltaisin. Pienten paikassa voi syödä omia eväitä tai hakea syötävää ja juotavaa viereisestä kahvilasta. Ruokaa voi lämmittää mikrossa ja vaipanvaihto hoituu omassa vessassa. Työntekijät ovat mukana juttelemassa ja leikkimässä ja auttavat tarvittaessa esimerkiksi lasten pukemisessa.

Koska kirkko on niin keskeisellä paikalla, Pekanpalo toivoisi sille myös keskeistä roolia kaupunkilaisten elämässä.

– Ei tarvitse olla seurakunnan jäsen voidakseen käydä täällä. Kunhan koronatilanne sen sallii, kirkolla on tarkoitus järjestää tapahtumia perheille, konsertteja ja muuta.

Kirkkohankkeen monet mutkat

Tikkurilan seurakunnan ja Vantaan kaupungin pitkäaikainen luottamushenkilö Paula Lehmuskallio ei enää tarkkaan muista, milloin Tikkurilaan alettiin puuhata uutta kirkkoa. Suunnitelmat ja kirkon paikkakin ovat ehtineet muuttua useampaan kertaan. Alun perin hanke käynnistettiin, koska oli huomattu, ettei työkeskukseksi vuonna 1956 rakennetussa kirkossa ollut riittävästi sopivia tiloja suuren seurakunnan toiminnalle.

Vuonna 2006 järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jossa uutta kirkkoa suunniteltiin vanhan yhtey­teen. Silloin ei vielä tiedetty vanhan kirkon vaurioista ja niiden aiheuttamista sisäilmaongelmista. Kun työntekijät alkoivat oireilla, ja kirkkoa tutkittiin tarkemmin, se paljastui niin huonokuntoiseksi, ettei ollut varmuutta, saataisiinko sisäilmaongelmat ratkaistua remontoimalla.

Siksi seurakunnat päättivät purkaa rakennuksen. Koska rakennus oli suojeltu, purkamiselle tarvittiin kaupunginmuseon lupa. Sitä odottaessa kirkko ehti seistä tyhjillään useampia vuosia. Vasta, kun kaupunki lähti mukaan kehittämään kirkkokorttelin kokonaisuutta, purkulupa heltisi ja asemakaavaa voitiin muuttaa. Rakennustyöt aloitettiin lopulta vuonna 2019.

Seurakunnan luottamushenkilö Paula Lehmuskallio on ollut mukana kirkkohankkeen kaikissa vaiheissa.

Seurakunnan luottamushenkilö Paula Lehmuskallio on ollut mukana kirkkohankkeen kaikissa vaiheissa.

Lehmuskallio arvioi kirkkohankkeen olevan päättäjän uransa isoin yksittäinen asia.

– Se jää näkymään ja elämään. Olen oman arvovaltani ja jaksamisenikin käyttänyt sen hyväksi, ja nyt olen hirveän onnellinen. Kyllä se on vaatinut valtavan määrän keskusteluja ja vakuuttelua.

– Tosin ulkomuodoltaan kirkko ei minua kauheasti miellytä. Olisin halunnut sellaisen, josta näkee, että se on kirkko eikä pyramidi. Mutta olen sopeutunut, kun en sille mitään voi.

Lehmuskallio muistelee, että kun vanhan kirkon ongelmat olivat tulleet tietoon ja hän esitti sen purkamista, monet sanoivat, ettei se tule onnistumaan.

– He pelkäsivät, että museo pistää niin kovasti hanttiin. Ja se pistikin.

Vääntäminen ja junnaaminen turhauttivat välillä. Lehmuskallio kertoo kerran eräässä keskustelussa esittäneensä, että siirretään sitten kaupunginmuseo vanhaan kirkkoon, jos sitä ei kerran saa purkaa, ja rakennetaan seurakunnalle uusi kirkko muualle.

– Ehkä sillä oli vaikutusta. En tiedä.

Suomen ainoa tornikellopeli

Paula Lehmuskallion mielestä kirkko tuntuu avoimelta ja helposti lähestyttävältä, ja siitä hän on iloinen.

– Se on vähän kuin tori, josta löytää halutessaan juttuseuraa, mutta myös rauhaa ja hiljaisuutta, kun sitä kaipaa. Voi tulla lastenkin kanssa, ja palvelut saa samasta paikasta. On tilaa tulla ja mennä ja pysähtyä, eikä tarvitse olla uskonnollisesti hirveän virittäytynyt. Silti uskon, että monella on sydämessä rauha ja tunne, että sinne on kiva mennä.

Toisen Lehmuskallion ilonaiheen voi moni lähiseudun asukas ja ohikulkija kuulla omin korvin. Kun Lehmuskallio istui edellisen, sittemmin kuopatun, kirkkohankkeen suunnittelutoimikunnassa, hän toi eräältä Keski-Euroopan-matkaltaan tuliaisina idean tornikellopelistä eli carillonista. Silloin idea jäi toteutumatta, mutta uuteen kirkkoon on nyt rakennettu Suomen ainoa tornikellopeli.

Seurakunnan kanttoreille kellopelin soittaminen on uusi aluevaltaus, joka vaatii harjoittelua.

– Alkuvaiheessa, kun soitin on meille uusi, lähdetään liikkeelle tutuista lauluista. Vaikka oletamme, että valtaosa ihmisistä ilahtuu soitosta, kellopeliä ei soiteta koko ajan, vaan esimerkiksi kirkkovuoden juhlien yhteydessä. Kellonsoitolla voidaan liittyä kaupungilla oleviin tapahtumiin, ja tarkoitus on järjestää myöhemmin myös itsenäisiä kellokonsertteja, kertoo kanttori Samppa Laakso.

Akustiikka on arvoitus

Syyskuussa 2013 suljettiin Tikkurilan vanha kirkko lopullisesti. Ennen sitä siellä vietettiin messua viimeistä kertaa. Samppa Laakso oli seurakunnan kanttoreista ainoa, joka pystyi vielä olemaan kirkossa, joten hän oli työvuorossa.

– Muut saivat kirkossa akuutteja astmareaktioi­ta. Minulla vain silmät valuivat vettä ja tuli ihottumaa.

Kanttori Samppa Laakso kirkon urkuparvella. Urut valmistuvat kevään aikana.

Kanttori Samppa Laakso kirkon urkuparvella. Urut valmistuvat kevään aikana.

Uusi kirkko on Laaksolle pitkän odotuksen täyttymys. Moneen vuoteen ei Tikkurilan keskustassa ole ollut toimivaa tilaa, jossa olisi pystynyt järjestämään vähänkään isompia tapahtumia. Konsertit on pidetty Pyhän Laurin kirkossa, joka on sijainniltaan monelle hankala. Uusi kirkko on hyvien yhteyksien varrella, tiloiltaan muunneltava ja sen äänentoistotekniikka nykyaikainen. Väliaikatarjoilut on helppo järjestää eikä vessaan tarvitse jonottaa ulkona.

– Kirkon akustiikka on vielä arvoitus. Vasta lähikuukausina selviää, miten tila oikeasti soi ja minkä tyyppinen musiikki siellä viihtyy, Laakso sanoo.

Parhaillaan kirkkoon asennetaan urkuja. ­Urkurakentamo Veikko Virtasen rakentaman 17-äänikertaisen soittimen tyylillinen esikuva ovat Zachariassenin urkurakentamon urut 1800-luvun lopulta. Sellaiset olivat aikoinaan Pyhän Laurin kirkossa, ja kaksikymmentä niistä säilynyttä urkupilliä kierrätetään nyt uusiin urkuihin.

Anna-Kaisa Paakkinen ja muut seurakunnan nuoret aikuiset odottavat pääsyä uusiin tiloihin.

Anna-Kaisa Paakkinen ja muut seurakunnan nuoret aikuiset odottavat pääsyä uusiin tiloihin.

Tikkurilalainen Anna-Kaisa Paakkinen on seurannut kirkon valmistumista koiraansa lenkittäessään ja odottanut uteliaana, mitä suoja-aitojen ja rakennustelineiden takaa paljastuu.

– Se on oikein paikalleen osuva, kauniin moderni rakennus ja kuitenkin ympäristöstään erottuva, Paakkinen kiittelee nyt näkemäänsä.

Hän on mukana seurakunnan nuorten aikuisten toiminnassa, josta on muodostunut oma yhteisönsä. Viime vuodet se on kokoontunut väistötiloissa esimerkiksi peli-iltoihin ja kokkaamaan. Nyt uusissa tiloissa voidaan kokeilla monenlaista toimintaa, ja se tuntuu Paakkisesta hienolta. Myös erilaiset hiljentymisen mahdollisuudet, joita kirkossa on tarjolla, tuntuvat vastaavan hänen tarpeisiinsa.

– Luulen, että olen sopivaa kohderyhmää, sillä kaipaan pysähdystä hektisen arjen keskelle.

Tikkurilan kirkko

Kirkon on suunnitellut arkkitehtitoimisto ­OOPEAA pääsuunnittelijanaan Anssi Lassila. Rakentaja on Lujatalo Oy. Kirkko ja sen yhteydessä olevat seurakuntien tilat maksoivat yhteensä 21,3 miljoonaa euroa.

Rakennus on kooltaan 2 950 kerrosneliömetriä. Kirkkosaliin ja parville mahtuu normaalioloissa istumaan 450 henkeä.

Kirkon taideteokset ovat Jaana Partasen ja Heikki Lamusuon käsialaa. Niihin kuuluvat ulkoseinän tiiliteos, kirkkosalin risti ja kastepuu sekä kirkkosalin lasiseiniin poltettu digitaaliprintti, jossa on kristillisiä symboleita. Kirkkotekstiilit on suunnitellut Helena Vaari.

Katso blogi kirkon rakentamisesta täältä.

Arkkitehtitoimiston nimi korjattu 14.1.

Uusi kirkko on harvinaisuus

Uusien kirkkojen rakentaminen ei ole Suomessa kovin yleistä. Uusimmat ovat vuonna 2010 valmistuneet Sovituksen kirkko Hollolassa ja Kuokkalan kirkko Jyväskylässä sekä vuonna 2018 valmistunut Söderkullan kirkko Sipoossa. Keväällä valmistuu Ylivieskaan uusi kirkko tuhopoltetun tilalle. Pääkaupunkiseudun uusimmat kirkot sijaitsevat Helsingissä: Laajasalon kirkko valmistui 2003 ja Viikin kirkko 2005.

Kappeleita on pääkaupunkiseudulle rakennettu viime vuosina muutama: Pyhän Laurin kappeli Vantaalle 2010, Kampin kappeli Helsinkiin 2012 ja Suvelan kappeli Espooseen 2016. Niistä vain Suvelan kappelissa on säännöllisiä jumalanpalveluksia.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.