Pääkirjoitus: Hyväntahtoisuus ei ole kadonnut maailmasta, koska vain harva meistä arvostaa häikäilemättömyyttä
Joulu on meille tärkeä, koska sen keskeinen sanoma on hyväntahtoisuus. Vahvemman oikeus ei ole voittanut kulttuurievoluutiota ja hävittänyt pehmeitä arvoja.
Vuodesta toiseen meitä jaksaa sykähdyttää kertomus köyhästä pariskunnasta, jonka esikoinen syntyy tien päällä kaukana kotoa ja saa ensimmäiseksi vuoteekseen eläinten syöttökaukalon. Pimeys on väistymässä ja toivon kipinä jo välähtänyt. Maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto. Betlehemin seimestä kajastaa jopa kuoleman pimeyden voittava valon kajo.
Eikö olekin erikoista, ettei hyväntahtoisuus ole kokonaan kadonnut maailmasta? Mikseivät vahvemman oikeus ja häikäilemättömyys voittaneetkaan kulttuurievoluutiota ja hävittäneet pehmeitä arvoja ihmiskunnasta jo ajat sitten?
Kristillisessä joulun tulkinnassa korostuu ihmisiä rakastavan Jumalan hyväntahtoisuus luomaansa maailmaa kohtaan.
Ei, se ei ole ollenkaan erikoista. Harva meistä arvostaa häikäilemättömyyttä ja toisia sortamalla saavutettuja etuoikeuksia.
Ehkä joulu on monille niin tärkeä juuri siksi, että joulun keskeinen sanoma on hyväntahtoisuus. Meillä tuntuu olevan taipumus arvostaa pikemminkin hyväntahtoisuutta kuin pahansuopaa häikäilemättömyyttä. Ihminen on sellainen. Me kaipaamme hyvää.
Kristillisessä joulun tulkinnassa korostuu ihmisiä rakastavan Jumalan hyväntahtoisuus luomaansa maailmaa kohtaan. Ja me kristityt ajattelemme, että meidän tehtävänämme tässä maailmassa on heijastaa jumalallista hyväntahtoisuutta eteenpäin.
Tarina Joulupukista elää ja voi hyvin, koska se on merkityksellinen.
Jouluevankeliumin tapahtumien lisäksi on toinenkin hyvin elinvoimainen joulukertomus. Keskiaikaisista legendoista yksi jäi eläväksi perinteeksi, vaikka maailma muuten muuttui melko rationaaliseksi: tarina pinteeseen joutuneita ihmisiä auttaneesta muinaisesta piispa Nikolaoksesta muuntui saduksi Joulupukista.
Tarina Joulupukista elää ja voi hyvin, koska se on merkityksellinen. Se välittää meille samoja tärkeitä arvoja kuin jouluevankeliumi: hyväntahtoisuutta, avuliaisuutta, iloa.
Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni Kirkko ja kaupungin päätoimittajana. Siirryn vuodenvaihteessa toisen työnantajan palvelukseen. Kiitos lukijoille kuluneista vuosista. On ollut ilo tehdä teille Kirkko ja kaupunkia yhdessä etevän toimituskunnan kanssa. Joulun rauhaa!
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja. jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Mahtavat ovat muualla, kun Jeesus ratsastaa aasilla
PuheenvuorotAdventin virsissä kaikuu kova kritiikki vallan väärinkäyttöä kohtaan. Aasilla ratsastava Jeesus pilkkasi mahtipontisia paraateja.