Pääkirjoitus: Mahtavat ovat muualla, kun Jeesus ratsastaa aasilla
Adventin virsissä kaikuu kova kritiikki vallan väärinkäyttöä kohtaan. Aasilla ratsastava Jeesus pilkkasi mahtipontisia paraateja.
Kirkon vuosi kulkee vähän eri tahtiin kuin kalenterivuosi. Vuosi vaihtuu jo marras–joulukuun taitteessa ensimmäisenä adventtina ja päättyy loppusyksyn tuomiosunnuntaihin, jota kutsutaan Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi. Myös adventissa hoosiannoineen on kyse kuninkaasta. Tämä kuningas ratsastaa tosin uljaan sotaratsun sijaan työläisen vaatimattomalla aasilla.
Raamatun kielikuvat ovat syntyneet maailmassa, jota hallitsivat keisarit, kuninkaat ja ruhtinaat. Niinpä Jeesustakin kutsutaan kaikkeuden kuninkaaksi ja rauhanruhtinaaksi. Hänestä ei puhuta presidenttinä, hallintoneuvoston puheenjohtajana eikä pääsihteerinä.
Jeesus painotti, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Hänen adventtiajoneuvonsa, eli halveksittuna otuksena pidetty aasi, alleviivasi jotain ihan muuta valtaa kuin tämän maailman mahti. Aasiajelun voi nähdä jopa karnevalistisena ilotteluna, jossa tehdään pilkkaa mahtipontisista paraateista.
Jeesuksen adventtiajoneuvo alleviivasi jotain ihan muuta valtaa kuin tämän maailman mahti.
Hyräillessäni adventtiajan virsiä huomaan, miten kriittisesti monissa niistä puhutaan vallankäytöstä: ”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus. Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.” Aasin selässä ratsastaa toisenlainen hallitsija: ”Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa. Mahtavat ovat muualla, suurissa saleissa.” Virren sanat ovat Juhani Forsbergin kynästä vuodelta 1967. Kolmesataa vuotta aikaisemmin Valentin Thilo Jr. kirjoitti: ”Nöyryyttä, hiljaisuutta Jumala rakastaa, ei kärsi kopeutta, ylpeitä vastustaa.” Suomennos on Elias Lönnrotin vuodelta 1874.
Virsikirjan perusteella adventti ja lähestyvä joulu ovat huolten uuvuttamien, puutteen ahdistamien ja maahan poljettujen juhla. Lohdutuksen tuoja ja uuden toivon luoja liikkuu jo täällä.
Lohdutuksen ja toivon kaiku kuuluu myös tuomiopäivän pasuunoissa juuri siksi, että Jeesuksen kuninkuus on toisenlaista kuin tämän maailman vallankäyttäjien. Tuomiosunnuntaina eli Kristuksen kuninkuuden päivänä katseeemme on hyväntahtoisessa tuomarissa, jonka valta on armahtajan valtaa.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Hyväntahtoisuus ei ole kadonnut maailmasta, koska vain harva meistä arvostaa häikäilemättömyyttä
PuheenvuorotJoulu on meille tärkeä, koska sen keskeinen sanoma on hyväntahtoisuus. Vahvemman oikeus ei ole voittanut kulttuurievoluutiota ja hävittänyt pehmeitä arvoja.
