Pääkirjoitus: Kristinusko ei ole pakoa todellisuudesta
Sellaista suojaa ei olekaan, joka voisi pelastaa meidät elämästä maailmassa. Uskonto auttaa katsomaan syvemmälle.
Sosiaalinen media täyttyy nyt paitsi koronaan ja siitä selviämiseen liittyvistä uutisista, huolista ja luuloista, myös lapsuuden- ja nuoruudenkuvista, kauniista maisemista ja lohtua tuovasta musiikista.
Somessa jaetut nuoruudenkuvat auttavat pakenemaan arkipäivän ahdistusta. Ne vievät ajatukset viattomuuden ja huolettomuuden aikaan. Hetkeksi pois tämän hetken epävarmuudesta ja ahdistuksesta.
Lohdun hakeminen lapsuuskuvista tai kauniista merimaisemista ei välttämättä merkitse silmien ummistamista kovalta todellisuudelta. Ne voivat myös auttaa hahmottamaan kokonaisuutta. Tämän päivän ankaruus ei ehkä olekaan koko totuus elämästä.
Jotkut pitävät kristillistä uskoa todellisuuspakona ja haihatteluna. Sellaistakin uskoa esiintyy, vaikka juuri piinaviikon ja pääsiäisen kertomukset puhuvat pikemminkin katsomisesta suoraan kohti elämän ankaruutta ja kovuutta.
Pääsiäisen sanoma kuoleman voittamisesta ei kiellä tätä maailmaa eikä sen lainalaisuuksia. Kristus on voittanut kuoleman nimenomaan kuolemalla.
Ja toisaalta: kaikki me pakenemme. Emme kestä jatkuvaa taakkaa. Jo nukkuminen on pakenemista, silmien ummistamista. Tukholman suomalaisten pappina toiminut Juhani Rekola kirjoitti joskus päiväkirjaansa: ”Jos vain pakenemme, elämä on valheellista. Jos emme lainkaan pakene, elämä on mahdotonta.”
Sellaista suojaa ei olekaan, joka voisi pelastaa meidät elämästä maailmassa. Edes kristinusko ei tarjoa pakoreittiä todellisuudesta. Kristillinen usko taivastoivoineen ei poista sitä tosiseikkaa, että tässä virusten ja bakteerien maailmassa me kaikki elämme ja tässä maailmassa me kaikki kuolemme. Jotkut sairastuvat, toiset pysyvät terveinä. Jotkut ovat onnekkaampia kuin toiset.
Sellainen maailma on. Se on vain maailma. Tämän tosiseikan kieltävä usko on pahimman sortin eskapismia, todellisuuspakoa.
Pääsiäisen sanoma kuoleman voittamisesta ei kiellä tätä maailmaa eikä sen lainalaisuuksia. Kristus on voittanut kuoleman nimenomaan kuolemalla. Edes hän ei voinut paeta sen välttämättömyyttä.
Usko ylösnousemukseen ei ole maailmanselitys. Se on aivan muuta. Se auttaa katsomaan täältä pidemmälle ja syvemmälle. Sinne missä vanha on kadonnut ja kaikki on uutta.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Tuonela ei ole vain osa rippikoulun ulkoläksyn ritirimpsua – Jumalan armo painuu juuri niin syvälle kuin on tarvis
PuheenvuorotJeesus ei astunut alas taivaasta vain maan päälle vaan painui vieläkin syvemmälle. Sinne asti, mistä löytyy viimeinenkin onneton sielu.