Pääkirjoitus: Koronavirus saa meidät tuntemaan, että ihmiskunnan kohtalo on yhteinen
Kellot soivat aina myös minulle. Se koskee myös ilmastoa, taloutta, sotaa ja rauhaa.
Koronaepidemia vaikuttaa tavalliseen arkeen. Pitkään suunniteltu lomamatka piti peruuttaa, lapsi ei saa mennä kouluun. Kättelyä pitää välttää.
Kirkollisissa juhlapuheissa on ollut tapana puhua kauniin sanakääntein sekä ihmiskunnan yhteisestä kohtalosta että elämän arvaamattomuudesta. Yhtäkkiä tuo kaikki on jokapäiväistä arkea eikä pelkkää kaanaankieltä.
Koronavirus ei ole tehnyt elämästä hallitsematonta ja arvaamatonta. Elämä on oikukasta ilman epidemiaakin, mutta korona tekee sen näkyväksi. Se saa meidät tuntemaan sen, minkä me jo tiedämme. On eri asia tuntea elämän hauraus ja arvaamattomuus itse kuin vain tietää yleisellä tasolla, että sellaista elämä on.
”Yksikään ihminen ei ole saari, vaan jokainen on osa yhteistä mannerta”, kirjoitti Lontoon St. Paulin kirkon tuomiorovasti John Donne muistikirjaansa joulukuussa 1623. Hän makasi vuoteessaan kaupunkia riivaavan, nopeasti levinneen kuumetaudin kourissa ja kuunteli kirkonkellojen kumahtelua. Kellot kertoivat, että joku hänen seurakuntalaisistaan oli juuri päättänyt maallisen vaelluksensa.
Jos korona pelottaa tai ahdistaa, ei kannata jäädä yksin.
Donne ei tiennyt, kenelle sielunkellot löivät. Sen hän tiesi, että ne olisivat aivan hyvin voineet soida hänen omaa lähtöään.
Sitten Donne raapusti muistikirjaansa rivit, jotka jäivät elämään: ”Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat. Ne soivat sinulle.”
Ihmiskunnan kohtalo on yhteinen. Kellot soivat minulle. Eikä tämä koske vain kulkutauteja. Se koskee myös ilmastoa, taloutta, sotaa ja rauhaa. Maailmassa on paljon sellaista, joka koskee meitä kaikkia. Yksikään ihminen ei ole saari.
Tartuntatautien kanssa on syytä olla tarkkana. Ei pidä pärskiä valtoimenaan, ja kädet kannattaa pitää puhtaana. Sekä lääketiede että yleinen hygienia ovat onneksi kehittyneet paljon sitten John Donnen päivien.
Jos korona pelottaa tai ahdistaa, ei kannata jäädä yksin. Ja vaikka pitäisi olla karanteenissa, voi onneksi kilauttaa kaverille. Juttuseuraa löytyy tarvittaessa myös kirkolta, vaikka puhelimitse.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: Ole armollinen toisen valinnoille kesäisessä korona-Suomessa
PuheenvuorotMitä enemmän valintoja jätetään yksilön vastuulle, sitä enemmän kaivataan kykyä asettua toisen asemaan.
