Pääkirjoitus: Kun ehtoollinen on peruttu, korostuu arkiruuan armo

Pääkirjoitus: Kun ehtoollinen on peruttu, korostuu arkiruuan armo

Rakastavan Jumalan läsnäoloa ei ole peruttu, vaikka ehtoolliselle ei nyt pääsekään.

”Leivässä saavu siinäkin, jota me syömme arkisin.” Runoilijapappi Jaakko Haavion kirjoittamassa virressä 465 rinnastetaan kauniisti ehtoollinen ja tavallinen arkiruoka. Kummassakin on kyse ihmisiä rakastavan Jumalan läsnäolosta.

Nyt kun kirkonmenot on siirretty nettiin, jää Herran pyhä ehtoollinen nauttimatta. Papit kyllä tulevat tarvittaessa jakamaan yksityisen ehtoollisen sairaille, mutta seurakunnan yhteiset ehtoolliset kotikirkon alttarilla on toistaiseksi peruttu.

Se ei silti tarkoita sitä, että rakastavan Jumalan läsnäolo olisi peruttu. Jumala kun ei ole vain pyhäpäivien juhlava ehtoollisjumala. Hän tuntee myös arjen harmauden. Myös arki huolineen, pelkoineen ja iloineen on Jumalan kohtaamisen paikka.

Jumala ei ole vain pyhäpäivien juhlava ehtoollisjumala.

Ehtoollista kutsutaan eukaristiaksi ja kommuunioksi. Eukaristia tulee kreikan kielestä ja merkitsee kiitosta. Sitten kun taas pääsee matkustamaan Rhodokselle, saa siellä varmasti kuulla tuon sanan. Nykymuodossaan se lausutaan efharistoo, kiitos!

Kommuunio taas tulee latinasta ja merkitsee jakamista, yhteistä ja yhteyttä. Ruotsin kielen kuntaa merkitsevä sana kommun on samaa juurta, samoin kuin kommunismi ja kommunikaatio. Ehtoollinen kommuuniona ei merkitse ainoastaan ehtoolliselle polvistuvien keskinäistä yhteyttä. Se merkitsee myös sitä, että Jumala kaipaa läheiseen yhteyteen meidän kanssamme.

Kohta on kiirastorstai, ehtoollisen asettamisen päivä. Monen tapoihin kuuluu käydä kiirastorstaina messussa ja nauttia Herran pyhä ehtoollinen. Tänä vuonna se ei onnistu. Vaikka palvelus striimataan, ehtoollista ei voi nauttia etänä. Meidän pitää osoittaa kiitollisuutta ja kokea  yhteyttä toisiimme ja Jumalaan muin keinoin, hyvään Jumalaan luottaen.

Ehkä Jaakko Haavio tietämättään kirjoitti huolien keskellä elävien kotien rukoukseksi tarkoitetun virtensä juuri näitä päiviä varten:

”Rakkaalla läsnäolollasi kirkasta päivä jokainen. Pyhästä ehtoollisestasi suo ilo ylimaallinen. Leivässä saavu siinäkin, jota me syömme arkisin.”

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi