Pääkirjoitus: Tuonela ei ole vain osa rippikoulun ulkoläksyn ritirimpsua – Jumalan armo painuu juuri niin syvälle kuin on tarvis
Jeesus ei astunut alas taivaasta vain maan päälle vaan painui vieläkin syvemmälle. Sinne asti, mistä löytyy viimeinenkin onneton sielu.
Hautaamisensa ja ylösnousemuksensa välissä Jeesus astui alas tuonelaan, kuten uskontunnustuksessa lausutaan. Siinä varhaisten kristittyjen maailmassa, jossa uskontunnustus lähes kaksi tuhatta vuotta sitten muotoutui, tuonela merkitsi kuolleiden valtakuntaa, hämärää varjojen maata, jonka asukkaat viettivät jonkinlaista epäelämää.
Jeesus, ihmiseksi tullut Jumala ja ihmisten vapauttaja, ei siis astunut alas taivaasta vain maan päälle. Hän jatkoi matkaansa vieläkin alemmas. Jumalan armo painuu sinne asti, mistä löytyy viimeinenkin onneton sielu. Jeesus astui alas tuonelan syvyyksiin, ja hän astui sinne ystävänä, vapauttajana.
Korona on merkinnyt monen ihmisen arjen muuttumista jonkinlaiseksi varjojen valtakunnan epäelämäksi. Ystävien ja rakkaiden tapaaminen on ollut mahdotonta tai vähintäänkin hyvin hankalaa jo reilun vuoden ajan. Vakavan sairastumisen uhka varjostaa kaikkien elämää. Monen elämänpiiri on kaventunut ahtaaksi, jopa ahdistavaksi. Olo on välillä kuin olisi haudattu elävältä. Kestäminen on koetteilla. Eikö tämä koskaan lopu?
Niin kauheaa ei ole kenelläkään, ettei Jeesuksen pelastava ystävyys yltäisi sinnekin.
Uskontunnustuksen lause alas tuonelaan astuneesta Jeesuksesta on helppo ohittaa vain runollisena kielikuvana tai rippikoulun ulkoläksyn ritirimpsuna. Siihen yhteen lauseeseen on kuitenkin pakattu merkittävä osa koko kristinuskon ydinsanomaa: niin syvälle ei joudu kukaan ja niin kauheaa ei ole kenelläkään, ettei Jumalan armo ja Jeesuksen pelastava ystävyys yltäisi sinnekin.
Pääsiäisen ilosanoma on uutinen hautaan kajastavasta valosta. Emme voi välttää elämän pimeyttä, ja lopulta kuolema korjaa meistä jokaisen. Mutta pimeys ei ole kaikki, eikä kuolemalla ole viimeistä sanaa.
Ristille naulittu, kuollut ja haudattu Jeesus, joka astui alas tuonelaan ja nousi kolmantena päivänä kuolleista, on voittanut kuoleman vallan. Jokaiseen hautaan pilkistää elämän valo. Se valaisee säteillään myös ne haudat, joihin sielu tässä elämässä välillä tuntuu kuopatun. Viimein se valaisee nekin haudat, joihin meidän ruumiimme aikanaan lasketaan.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Puhetta urbaaneille etsijöille – Kirkko ja kaupungin Pääsiäisradio sanoittaa lempeästi kärsimyksen ja kuoleman kohtaamista
Ajankohtaista Ajankohtaista HengellisyysPääsiäisen tunnelmaan voi syventyä kuuntelemalla voimauttavaa puhetta kärsimyksestä ja oppimalla jotain ihan uutta kananmunasta lautasella.
