null Pääkirjoitus: Koronajoulun alla sisäinen edukettuseni huokaa: ”Voi kun huomenna ois ihan tavallinen päivä”

Pääkirjoitus: Koronajoulun alla sisäinen edukettuseni huokaa: ”Voi kun huomenna ois ihan tavallinen päivä”

Huolien värittämänä aikana joulun ihmeestä paljastuu piirre, joka helposti peittyy tavanomaisen tunnelmoinnin alle.

Matka kohti koronajoulua alkoi tuttuun tapaan Hoosiannalla. Paljon muuta tuttua siinä ei sitten ollutkaan. Hoosiannakin piti laulaa etäyhteyksien takaa. Onneksi Jouluradion tämänvuotinen Hoosianna oli täynnä kirkasta luottamusta tulevaisuuteen. Vaskivuoren lukiolaiset ovat tehneet sielua hivelevän version tutusta adventtivirrestä.

Adventti on valmistautumisen ja odottamisen aikaa. Vuodesta toiseen me papit olemme korostaneet, että silloin valmistaudutaan suureen juhlaan, Herran saapumiseen. Olemme mehustelleet latinan alkeiskurssilla hankitulla kielitaidollamme ja muistuttaneet adventin merkitsevän Herran tulemista: adventus Domini.

Jumalan syntyminen ihmiseksi tähän ihmisten todellisuuteen on valtava ihme ja kaikin puolin juhlimisen arvoinen asia. Huolien värittämänä poikkeusadventtina tuosta ihmeestä paljastuu piirre, joka helposti peittyy tavanomaisen tunnelmoinnin alle: ihmislapseksi syntyvä Jumala tyhjentyy tuonpuoleisesta majesteettisuudestaan ja enkelikuoron ylistämästä taivaallisuudestaan.

Tänä adventtina moni meistä kaipaa tavallisuutta yhtä hartaasti kuin Jumala, joka haluamalla halusi syntyä Betlehemiin.

Hän ottaa maan ja taivaan yhdistävän askeleen taivaallisuudesta tavallisuuteen. Hän syntyy keskelle meidän huoliamme ja murheitamme auttamaan, kuuntelemaan, olemaan rinnalla. Olemaan yksi meistä.

Jouluna Jumala syntyi tavallisuuteen ja pyhitti sen. Tänä adventtina moni meistä kaipaa tavallisuutta yhtä hartaasti kuin Jumala, joka haluamalla halusi syntyä Betlehemiin. Tämän adventin odotus on sen toivomista ja rukoilemista, että olisi taas ihan tavallista. Että koronan tuoma uhka olisi hälvennyt. Että voisi taas tavata ystäviä, koskettaa ja halata, silittää mummin poskea ja suukottaa lapsenlasta.

Hoosiannan ohella toinen tämän adventin hymni olkoon Edu Kettusen laulu Tavallinen päivä. Kettunen laulaa: ”Voi kun huomenna ois ihan tavallinen päivä, jonkun tuulisen syyskuun tiistai kenties.” Hän kuvaa töistään palaavaa ihmistä, jolla – jos hyvin kävisi – olisi ”mielessään vain ne ihan tavalliset murheet: särkevä selkä ja saapuva talvi, ja se ois ihan fine, vähän väsynyt vain, kun sillä ois ollut kaikenlaista”.

 

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi