Pääkirjoitus: Niin katoaa maallinen valta ja kunnia
Jumalan edessä maailman mahtavinkin toivoo, että realismi on armopohjaista.
Rooman valtakunnassa voittoisan sotapäällikön triumfikulkueessa oli mukana orja, joka kunnianosoitusten keskellä kuiskasi tämän olevan kuolevainen. Sellainen neuvonantaja olisi tarpeen jokaiselle valtaan ja omaan itseensä sokaistuneelle johtajalle. Heitä tässä maailmassa tuntuu nyt riittävän.
Osa heistä on diktaattoreita, joita kansa ei ole valinnut, osa on noussut valtaansa vilpin avulla, osan ovat ihmiset itse äänestäneet valtaan. Viime mainittu on näistä käsittämättömintä. Itse ajattelen, että kun poliitikon puheissa esiintyy korostetusti sana ”minä”, pitäisi hälytyskellojen soida.
Valta voi sokaista ja tehdä ylimieliseksi.
Arkkipiispa Tapio Luoma piti loppiaisena puheen, jossa hän käsitteli valtaa. Valta on Luoman mukaan tarpeen, jotta yhteiskunta voi toimia, mutta valtaa pitää käyttää viisaasti. Jos valtaa käytetään keinoja kaihtamatta, sisäisiin yllykkeisiin ja kuvitelmiin luottaen ja oma etu edellä, siitä ei hyvää seuraa.
Valta voi sokaista ja tehdä ylimieliseksi, kun sen Luoman mukaan pitäisi rakentua sellaiselle nöyryydelle, joka tunnistaa valtaan liittyvän vastuun, kunnioittaa ihmisiä ja etsii yhteistä hyvää.
Presidentti Donald Trumpin neuvonantaja Stephen Miller sanoi CNN:n haastattelussa, että elämme maailmassa, jota määrittävät voima, valta ja vahvuus. Meillä on kokemusta siitä, että tällainen maailma vie ihmiskuntaa tuhon tielle. Siksi sille on yritetty etsiä vaihtoehtoja, haettu yhteistä etua ja monenkeskisyyttä. Jonkinlainen kompromissi idealismin ja kovan realismin välillä on presidentti Alexander Stubbin lanseeraama arvopohjainen realismi: pidetään esillä hyväksi havaittuja arvoja, mutta oivalletaan, että maailman ongelmia ei ratkaista vain samanmielisten kanssa.
Jokaisen johtajan aika loppuu joskus.
Arvopohjainen realismikin voi olla hankalaa maailmassa, jonka kehitystä ohjaavat johtajien suuret egot. Jokaisen johtajan aika kuitenkin loppuu joskus. Näistä suuruuskuvitelmista, vallasta ja voimasta ei ole mitään hyötyä viimeisellä viivalla. Lopulta on vain yksi, jolle kuuluu valta ja voima ja kunnia. Jumalan edessä maailman mahtavinkin toivoo, että realismi on armopohjaista.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Jumala kehottaa katsomaan pieneen ja osoittamaan rakkautta
PuheenvuorotPöydän pituus ja huoneiden kultaus ovat maallisen mahdin mittareita. Jumalan valtakunnan arvot ovat toisenlaiset.
Pääkirjoitus: Näin toimi hyvin toisenlainen kuningas
Puheenvuorot