null Pääkirjoitus: Yhteys vaatii asennetta, jossa ei keskitytä valtaan ja oikeassa olemiseen 

Puheenvuorot

Pääkirjoitus: Yhteys vaatii asennetta, jossa ei keskitytä valtaan ja oikeassa olemiseen 

Suomalainen ekumenia on maailmanmitassa jotain aivan ainutlaatuista.

Olennainen asia ihmisten välisessä yhteydessä ei ole se, että kaikki ovat samaa mieltä. Olennaista on halu nähdä, että eroja tärkeämpiä ovat asiat, jotka yhdistävät. Onko kristityillä suurempaa asiaa kuin yhteinen usko Jeesukseen? Jos etsimme toisistamme ennen kaikkea vikoja, löydämme niitä varmasti. Mitä jos etsisimme hyvää?

Viron kirkkojen neuvoston pääsihteerin Vilver Oraksen puhe kristittyjen keskinäisen yhteyden merkityksestä oli yksi viime vuoden mieliinpainuvimmista kokemuksistani. Samoin oli koko Ekumeenisen neuvoston yleiskokous, joka pidettiin Seinäjoella paikallisen vapaaseurakunnan tiloissa. Vaikka kokoukseen osallistui kristittyjä hyvin erilaisista kirkkokunnista, siellä koettiin sellaista sydänten yhteyttä, että mielen täytti ilo ja kiitollisuus.

Miten sydänten yhteys on mahdollista yli kirkkokuntarajojen, kun kirkkojen sisällä korostuvat usein erimielisyydet? Tällainen yhteys on sitä, mitä Jeesus Johanneksen evankeliumin mukaan jäähyväisrukouksessaan rukoili. Hän rukoili, että hänen opetuslapsensa olisivat yhteydessä Jumalaan ja yhtä keskenään. Jeesus sanoi tuon yhteyden olevan olennaista, että ”maailma uskoisi” rakastavaan Jumalaan.

Suomalainen ekumenia on maailmanmitassa jotain aivan ainutlaatuista, niin hyvät ovat kirkkokuntien välit. Vaikeista oppikysymyksistä käydään neuvotteluja ekumenian ylätasolla ja luterilaisen, katolisen ja ortodoksisen kirkon yhteinen delegaatio vierailee tänäkin vuonna paavia tapaamassa. Ruohonjuuritasolla järjestetään eri paikkakunnilla tapahtumia 18.1. alkavalla Kristittyjen ykseyden rukousviikolla.

Erilaisia kristillisiä kuppikuntia on maailmassa 45 000.

Vaikka opilliset erot ovat monissa asioissa suuria, edellä mainitsemassani yhteisessä kokoontumisessa ei keskitytty niihin. Ilmapiiriä sävytti sen sijaan yhteinen rukous sekä keskinäinen kunnioitus ja nöyryys. Oltiin oppimassa toinen toisiltamme.

Kokouksessa ei kamppailtu vallasta. Tuo viisikirjaiminen asia yhdistettynä oman oikeassa olemisen korostamiseen on se, mikä ihmisiä toisistaan erottaa. Se näkyy myös luterilaisen kirkon sisäisessä väännössä ja siinä, että erilaisia kristillisiä kuppikuntia on maailmassa Center for the Study of Global Christianityn mukaan 45 000. Olisiko aihetta pysähtyä miettimään, mitä Jeesus rukoili ja miksi?

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.