Pääkirjoitus: Pitääkö Raamatun tutkimusta pimittää tyhmältä kansalta?
Terho Pursiaisen Uusin testamentti täytti viisikymmentä vuotta. Tutkijoiden analyysi kirkon avioliittomietinnöstä osoittaa, että Raamattu alistetaan edelleen oikeassa olemisen käsikassaraksi eikä raamatuntutkimusta oteta vakavasti.
Pari viikkoa sitten tuli kuluneeksi tasan viisikymmentä vuotta siitä, kun nuori pappi Terho Pursiainen päiväsi esipuheen pieneen kirjaansa, jolla oli kovin provosoiva nimi: Uusin testamentti.
Pursiainen kirjoitti, että kirjassa mainitut asiat olivat enimmäkseen tuttuja Suomen kirkon papeille. Ne liittyivät lähinnä raamatuntutkimukseen. ”Kun niitä ei ole saatettu muiden kuin pappien tietoon, oli tämä kirja kirjoitettava”, hän totesi.
Pursiaisen mukaan kirkossa haluttiin salata tieteellisen tutkimuksen tuloksia yksinkertaisena pidetyltä kansalta.
Tilanne ei ole viidessäkymmenessä vuodessa juuri muuttunut. Tieteellisen raamatuntutkimuksen anti ei tunnu kelpaavan kirkolle vieläkään.
Viimeksi asiaan kiinnittivät huomiota professori Martti Nissinen ja tohtori Päivi Vähäkangas aikakauslehti Vartijaan kirjoittamassaan artikkelissa. Siinä he käyvät läpi kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnön kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta.
Ihmisten tasavertaisuus ei ollut Raamatun kirjoittajien yhteiskunnissa ihanne eikä käytäntö.
Tutkijat pitävät mietinnön raamattuargumentteja ohuina ja vähäisinä: Raamattu alistetaan pelkäksi opillisen auktoriteetin työkaluksi.
Nykyisten ja Raamatun aikaisten parisuhteiden vertaaminen toisiinsa vaatisi vakavaa tulkinnallista työtä. Pelkkä Raamatun jakeiden siteeraileminen ei riitä.
Kirkon raamatuntulkinta ei Nissisen ja Vähäkankaan mielestä ota vakavasti sitä, millaista tietoa teologinen, historiallinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus on tuottanut avioliitosta, sukupuolentulkinnasta ja yhteiskunnan rakenteista.
Esimerkiksi ihmisten tasavertaisuus ei ollut Raamatun kirjoittajien yhteiskunnissa sen paremmin ihanne kuin käytäntökään.
Jo tämän tiedon luulisi vaikuttavan siihen, miten Raamattua tulkitaan nykyisessä tasa-arvoa korostavassa yhteiskunnassa. Sen sijaan kirkko näyttää hellivän ajatusta muuttumattomista opeista silloinkin, kun niille ei ole päteviä perusteita. Edes sen valossa, mitä Raamatusta tiedetään.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mielipide: Raamatun tutkimusta ei ole pimitetty
Puheenvuorot
