Pääkirjoitus: Tähän perustuu halloweenin suosio
Grimmin sadut, television poliisisarjat ja ovelta ovelle kiertävät hellyttävät zombit vetoavat samaan perustarpeeseen.
Ensimmäinen kosketukseni halloweeniin oli varmaankin Jaska Jokusesta. Siitä ja Aku Ankasta me 1960-luvulla syntyneet suomalaiset opimme olennaiset asiat pohjoisamerikkalaisesta kulttuurista.
Suomessa halloweenia ei minun lapsuudessani vietetty. Nyt vietetään. Alun perin pyhäinpäivän aattoon sijoittuva kummituksenkarkoitusjuhla on rantautunut tänne jäädäkseen.
Halloweenin suosiota selittää se, että se tarjoaa kouluihin ja päiväkoteihin kivan katsomusneutraalin kausijuhlan, jonka kanssa ei tarvitse pähkäillä kysymystä virsilaulun ja uskonnollisen sanoman sopivuudesta koulun yhteisiin juhliin.
Vaikka ei halloween kyllä mikään uskonnollisesta ulottuvuudesta vapaa katsomusneutraali juhla ole. Ei ole ikinä ollutkaan. Sen juuret ovat vanhassa kelttien sadonkorjuujuhlassa ja siihen liittyvissä uskomuksissa, että maan siirtyessä talvilepoon raja tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen välillä ohentuu.
Kurpitsalyhtyjen valo on samaa, jonka Jumala sytytti luodessaan maailman.
Muinaiset keltit ajattelivat, että syksyn taittuessa talveksi vainajahenget tulevat maan päälle houkuttelemaan eläviä rajan taakse. Ovelta ovelle kiertävät pelottaviin asuihin pukeutuneet lapset kuvaavat näitä haudantakaisia zombeja. Kurpitsalyhdyillä yritetään pitää kummitukset mahdollisimman kaukana: pahojen henkien on aina uskottu pelkäävän valoa.
Kristinuskon levittyä Irlantiin ja Skotlantiin kelttien sadonkorjuujuhla yhdistyi kristittyjen pyhäinpäivään ja vainajien muistopäivään.
Halloweenin suosio ei selity pelkästään sen näennäisellä katsomusneutraaliudella. Ihmisellä on tarve kohdata kauheita asioita turvassa: siksi halloween. Siksi Grimmin sadut. Siksi television poliisisarjat.
Samasta syystä natsien keskitysleirillä tappaman papin Dietrich Bonhoefferin kirjoittama virsi kuuluu rakastetuimpien joukkoon, se jossa lauletaan: Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman.
Pelottavan näköisten kurpitsalyhtyjen sisältä loistava valo on samaa valoa, jonka Jumala sytytti luodessaan maailman. Se on samaa valoa kuin kastekynttilässä ja hautausmaiden kynttilämeressä pyhäinpäivänä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kekriä vai uunia? – Entisajan Suomessa vietettiin kekriä samaan tyyliin kuin nykyistä halloweenia
Hyvä elämäSuomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkija Juha Nirkko on perehtynyt pyhäinpäivän, kekrin ja halloweenin viettoon.
