Zombi on symboli kaikelle, mikä pelottaa – muinaiset keltit uskoivat vainajahenkien lähtevän liikkeelle halloweenina

Zombi on symboli kaikelle, mikä pelottaa – muinaiset keltit uskoivat vainajahenkien lähtevän liikkeelle halloweenina

Popkulttuuriin zombit laahustivat viisikymmentä vuotta sitten. George A. Romeron klassikkoelokuva Elävien kuolleiden yö on edelleen osuva kuvaus maailmasta, jossa elämme.

Mitä me pelkäämme?

Terrorismia, luonnonkatastrofeja, maahanmuuttoa, ilmastonmuutosta, talousromahdusta, etnisiä konflikteja, natseja, ydinaseita ja monia muita asioita. Mitä jos pannaan ne kaikki yhteen ja kutsutaan niitä symbolisella nimellä zombi?

Tästä symbolista – ja siihen liittyvästä viihteestä – saamme kiittää pittsburghilaista elokuvantekijää George A. Romeroa ja hänen klassikkoaan Elävien kuolleiden yö (1968).

Puoli vuosisataa sitten popkulttuuriin laahustanut ja nykyään kaikki paikat täyttävä elävä kuollut olento oli elokuvan ohjaajan mielestä ghoul, ruumiinsyöjä, mutta zombeina ne raasut on sittemmin opittu tuntemaan.

Zombit kulkevat yli rajojen

Vuonna 2010 Foreign Policy -lehti tarkasteli kansainvälisiä suhteita ja maailman tilaa niin kutsutun zombi-teorian kautta. Zombit ovat niitä, jotka kulkevat yli rajojen ja häiritsevät valtioiden vakautta. Kirjoittaja ei sitä sanonut, mutta zombit ovat myös niitä, jotka tuovat mukanaan tarttuvia tauteja ja ”saastuttavia” kulttuurimuotoja. Ne muuttavat väestöä muuksi, tuhoavat organisaatiot ja rakenteet, vievät mennessään elinkeinot ja tuhoavat talouden.

Teoriassa zombit voivat olla melkein mitä hyvänsä: lopullisia maahanmuuttajia, viimeisen pandemian levittäjiä, ilmastonmuutoksen oireita, talouslaman laahuksia, etnisten konfliktien greatest hits ja pahimman terrorin armeija.

Valitkaa omanne.

Vampyyrejä ja vallankumousprofetioita

Talouden ja politiikan analyyseissa on puhuttu zombeista ainakin siitä lähtien, kun sarjakuvista tv-ilmiöksi kasvanut Walking Dead -sarja alkoi menestyä. Se on 2010-luvun viihdetapauksia. Elävien ihmisten lihaa himoavien liikkuvien kuolleiden hahmossa on jotain marxilaista. Kenties kapitalismi on sitä, että ihmiset elävät toistensa lihasta eivätkä vain selkänahasta.

Kaksi sataa vuotta sitten syntyneen Karl Marxin kirjoituksissa ei vilahtanut zombeja, mutta vampyyrejä sieltä löytyi. Romantiikan ajan kirjallisuuden verenimijät sopivat vallankumousprofeetan ja luokkataistelun teoreetikon pirtaan.

Nyt meillä on ruma zombi, alati kriisiytyvän globaalin kapitalismin kuvatus, joka tuhoaa maat ja yhteiskunnat, yhteisöt ja perheet sekä yksilöt. The Guardianin mukaan Britanniaa hallitsee zombieliitti, joka johtaa maata zombitalouden keinoin. Japani on Business Insiderin mukaan zombitalous, joka ei enää nouse. Kiina taas on Financial Timesin kirjanpidossa valtion omistama zombitalous.

Ne tulevat tänne ja vievät meidän maan

Zombi nähdään usein talouden metaforana, jolla kuvataan yksisilmäisesti vain yhtä päämäärää kohti menevää taloutta. Samaa virkaa termi toimittaa myös politiikassa, joskin siinä se on saanut kaikenlaiset uhkakuvat yhteen liittävän symboliarvon.

Financial Times varoitti zombiliberaaleista, jotka kasvattavat kannatustaan. Myös uuskonservatiivien elävien kuolleiden voima pelottaa. Zombien reaalipolitiikassa uhataan länsimaista demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Otetaan konkreettisemmin. Maahanmuuton vastustajalle zombi on maahanmuuttaja. Ne tulevat tänne, lisääntyvät ja vievät meidän maan. Antirasistille taas rasisti, natsi ja rajakki ovat aivan samanlaisia. Tuolla ne laahustavat ja seisovat pieninä joukkoina onnettomissa mielenosoituksissaan vaatien rajoja kiinni.

Zombi viittaa sotiin, ilmastonmuutokseen ja suuryritysten toimintaan jossain kaukana, josta ihmiset joutuvat muuttamaan pois saaden aikaan uuden ajan kansainvaelluksia. Zombi on luonto, joka saastuu ja iskee takaisin. Se on ideologia, joka tarttuu.

Elävien kuolleiden yö otti kantaa rasismia vastaan

Zombi on avoin vertauskuva. Se on mitä hyvänsä massaa ja sen voimaa. Se on pahaksi äitynyt moninaisuus ja maat ja ihmiset valtaava toiseus.

1960-luvun konfliktit saivat kammottavan allegoriansa, vertauskuvallisen tarinansa, Elävien kuolleiden yössä. Se oli yksi rajuimmista kannanotoista rasismia vastaan. Muutamien ihmisten joukko on sulkeutunut syrjäiseen maalaistaloon turvaan ympäristössä laahustavilta vastikään kuolleilta, jotka nousevat ja himoitsevat elävien lihaa. Kun zombinmetsästäjät lopulta saapuvat paikalle, yksi ampuu kuulan ainoana hengissä selvinneen mustan miehen, Benin, kalloon. ”Taas yksi rovioon”, letkauttaa sikaniskaseriffi. Se on elokuvan historian synkimpiä lopetuksia.

Talouden ja politiikan analyyseissa on puhuttu zombeista ainakin siitä lähtien, kun sarjakuvista tv-ilmiöksi kasvanut Walking Dead -sarja alkoi menestyä.

Elokuvantekijä George A. Romero ei sohaissut sattumalta. Hän halusi tehdä raa’an ja vaikuttavan pulp-kauhuelokuvan, joka kertoisi siitä maailmasta, jonka televisio toi joka päivä ja ilta kotiin: hän halusi kertoa poliittisista salamurhista, kansalaisoikeustaisteluista ja Vietnamin sodasta.

Teksasin moottoorisahamurhat kertoo maaseudun ja kaupungin ristiriidoista

Ilman Elävien kuolleiden yötä ei olisi sarjakuvaan perustuvaa järkyttävän suosittua tv-sarjaa Walkind Dead ja sen oheisia, ei videopelisarjaa Resident Evil, joka puolestaan laajeni kannattavaksi elokuvasarjaksi. Ei olisi menestynyttä kirjaa World War Z eikä sen elokuvaversiota.

Romero sanoi 90-luvulla: ”Me käytimme kauhuelokuvaa alustana kertoaksemme, mitä mieltä olimme asioista. Halusin elokuvan shokeeraavan kuin sota. Halusin yleisölle epämiellyttävän olon ja halusin herättää ajatuksen, että vallankumous tulee.”

Muut seurasivat. Kampusprotesteissa mukana ollut Tobe Hooper ohjasi vuonna 1974 Teksasin moottorisahamurhat, koska ”aika oli poliittinen Vietnamista” ja koska ”televisiouutisetkin olivat täynnä kuolemaa”. Elokuvasta tuli maaseudun ja kaupungin, idealistisen sukupolven ja syrjäseudun vanhan kansan ristiriidoista noussut shokkitapaus.

Kampuksilla niin ikään mielenosoituksiin osallistunut entinen opettaja Wes Craven järkyttyi Charles Mansonin johtaman kultin tekemästä joukkomurhasta Roman Polańskin ja Sharon Taten kotona vuonna 1969 sekä Kent Staten yliopiston vuoden 1970 väkivaltaisuuksista. Craven ohjasi Ingmar Bergmanin Neidonlähteen tarinaa varioineen elokuvan Last House on the Left (1972), jossa joukko rikollisia raiskaa kaksi naista ja majoittuu epähuomiossa näiden vanhempien kotiin saaden lopulta maistaa omaa lääkettään. Elokuva kiellettiin Suomessa.

Zombit ovat tarinoiden ihmisille uhkaava invaasiojoukko, mutta ne voi nähdä toisinkin. Eräs akateeminen analyysi ilmoitti: ”George Romero osoitti vain sen, että me, ihmiskunta, olemme vaarallisempia kuin epäkuolleet.” Ihminen on ihmiselle zombi.

1960-luvusta on aikaa, ja missä ollaan nyt? Amerikka näyttäytyy monille painajaisen maana. Uudenlainen hiljainen enemmistö, syrjään sysätty valkoinen duunariluokka on noussut – ja nostanut Trumpin presidentiksi. Symbolinen sota myrskyää mediassa, tavallisessa ja sosiaalisessa, sekä yliopistoilla. Vihollisia ja vastustajia on kaikkialla. Ne ovat noita, rumia zombeja. Mitä tai keitä ne sitten ovatkin.

Elävien kuolleiden yö jatkuu. Ja jatkuu.

 

Kirjoittaja on elokuviin ja tietokonepeleihin erikoistunut toimittaja.

Zombi-teoriaa ihmisestä, taloudesta, politiikasta ja kansainvälisistä suhteista

John Smyth: The Toxic University. Zombie Leadership, Academic Rock Stars and Neoliberal Ideology (2018).

Robert Kirk: Robots, Zombies, and Us. Understanding Consciousness (2017).

John Vervaeke & Christopher Mastropietro: Zombies in Wester Culture. A Twenty-First Century Crisis (2017)

Sarah Juliet Lauro (ed.): Zombie Theory – A Reader (2017)

Daniel W. Dresner: Theories of International Politics and Zombies (2014)

Glenn Whitman & James Dow: Economics of the Undead. Zombies, Vampires, and the Dismal Science (2014).

John Quiggin: Zombie Economics. How Dead Ideas Still Walk Among Us (2012)

Chris Harman: Zombie Capitalism (2010)

Tunnettuja zombi-elokuvia ja pelejä

George A. Romeron (1940-2017) alkuperäiset elävien kuolleiden elokuvat:

Elävien kuolleiden yö (Night of the Living Dead, 1968). Elokuva on julkaistu tänä vuonna blu-ray -muodossa 4K-restauroituna versiona.

Dawn of the Dead (1978)

Day of the Dead (1985)

Kuolleiden valtakunta (Land of the Dead, 2005)

Diary of the Dead (2007)

Survival of the Dead (2009)

Muita tunnettuja zombi-elokuvia:

World War Z (2013), Zombieland (2009), 28 päivää myöhemmin (2002), 28 viikkoa myöhemmin (2007), Shaun of the Dead (2004), Kuolleiden aamunkoitto (2004), Return of the Living Dead (1985), Zombie Flesh-Eaters (1979), City of the Living Dead (1980), REC (2007) ja The Revenant (2009).

Resident Evil -pelisarjassa on vuodesta 1996 alkaen julkaistu 12 varsinaista peliä ja kymmeniä variaatioita ja syrjähyppyjä. Viimeisin peli on Resident Evil 7: Biohazard (PC, PS4, Xbox One). Pelien pohjalta tehtiin vuosina 2002-2016 kuusi hyvin menestynyttä elokuvaa, pääosassa Milla Jovovic. Uusi alku eli reboot-elokuva on tekeillä. Samalla merkillä on julkaistu myös lukuisia oheistuotteita kirjoista animaatioihin.

Robert Kirkmanin sarjakuvaan perustuva Walking Dead -sarja alkoi 2010, ja sitä on tehty kahdeksan kautta. Yhdeksäs on suunnitteilla. Sisarsarja Fear of the Walking Dead alkoi 2015. Walking Dead on nykyään myös menestyvä episodinen pelisarja.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi