Juha Nirkon mukaan perinteen elinehto on, että se mukautuu ajan, paikan ja tilanteen mukaan.
Kekriä vai uunia? – Entisajan Suomessa vietettiin kekriä samaan tyyliin kuin nykyistä halloweenia
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkija Juha Nirkko on perehtynyt pyhäinpäivän, kekrin ja halloweenin viettoon.
1. Juha Nirkko, mistä pyhäinpäivä ja halloween ovat alun perin lähtöisin?
– Varhaiskeskiajalla oli kristittyjä pyhimyksiä kertynyt jo niin paljon, ettei kaikille riittänyt omaa muistopäivää. Sen vuoksi otettiin käyttöön kaikkien pyhien päivä 1.11. ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä eli sielujenpäivä 2.11.
– Halloweenin taustalla taas ovat kristinuskoa vanhemmat sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhlat, etenkin kelttien samhain. Samhain siirtyi irlantilaisten ja skotlantilaisten siirtolaisten mukana Amerikkaan, jossa se sai 1800-luvulla nykyisen muotonsa.
– Kristinuskon opettamista ja omaksumista auttoi se, että juhlapäiviä sijoiteltiin ajankohtiin, joissa jo ennestäänkin oli juhlintaa. Näissä kahdessa juhlassa oli jopa saman tyyppistä sisältöä, vainajien kunnioitusta.
2. Milloin pyhäinpäivää ja halloweenia alettiin viettää Suomessa?
– Kristinusko vakiintui Ruotsissa 1100-luvulla ja ulottui pikkuhiljaa tänne itäiseen periferiaankin ristiretkien mukana. Pyhäinpäivä tuli juhlapyhäksi tätä kautta. Nykyinen lauantaipyhä pyhäinpäivästä tuli vuonna 1955.
– Halloween tuli Suomessa tunnetuksi populaarikulttuurin, esimerkiksi Tenavat-sarjakuvien, ansiosta jo 1960-luvulla. Sen viettoa aloiteltiin täällä 1980-luvun lopussa. Juhla hakee meillä edelleen tapojaan, tarkkaa ajankohtaansa ja jopa nimeään. Sillä on jo perinteitä päiväkodeissa, kouluissa ja ravintoloissa. Kurpitsalyhty on suosittu rekvisiitta.
3. Miten suomalainen satokauden loppua juhlistava kekri liittyy pyhäinpäivään ja halloweeniin?
– Kekriä vietettiin Suomessa jo ennen kristinuskon tuloa, ja sen jälkeenkin se oli jopa joulua suurempi juhla. 1800-luvulla kekrin ja pyhäinpäivän vietto sulautuivat yhteen. Kekri on hyvin samanlainen juhla kuin kelttien samhain. Naamioituneet kulkijat pyysivät taloista kestitystä ja uhkasivat kaataa uunin. Ovella kysyttiin: ”Kekriä vai uunia?” Se oli sen ajan ”Karkki vai kepponen?”.
– Kekrin viettäminen hiipui kaupungistumisen myötä. Keskustapuolue ja Kalevalaseura ovat pitäneet perinnettä yllä, ja nykyään kekrijuhlia vietetään taas jonkin verran.
4. Onko tavallista, että perinteet muokkautuvat ja yhdistyvät?
– Perinteen elinehto on, että se mukautuu ajan, paikan ja tilanteen mukaan. Perinne elää, jos se toimii eli hengittää luontevasti yhteisössä. Tekohengityskin voi toimia, mutta sillä on huonompi ennuste.
5. Mikä sinulle on pyhää?
– Ihmisten yhdenvertaisuus ja tasapuolinen kohtelu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuolemasta on hyvä puhua pienenkin lapsen kanssa, sanoo kirjailija Kirsi Alaniva
Hyvä elämäOman lapsen kysymykset kuolemasta sysäsivät Kirsi Alanivan kirjoittamaan Luutarhan tarinoita.
Pääkirjoitus: Tähän perustuu halloweenin suosio
Puheenvuorot
