Pääkirjoitus: Taivas on Taunuksen takapenkillä
Taivaan ihanuus tulee maan päällä ymmärrettäväksi maanpäällisen autuuden avulla.
Jos armo käy oikeudesta, me pääsemme kuoltuamme taivaaseen. Kuolemanjälkeisestä autuudesta voi puhua vain vertauksin ja kuvin, sillä se ylittää ymmärryksen. Ja silti sen voi ymmärtää. Taivaan ihanuus tulee täällä maan päällä ymmärrettäväksi maanpäällisen autuuden kautta.
Kristinopin mukaan Jeesus oli kokonaan Jumala ja kokonaan ihminen. Tämä uskon totuus merkitsee maallisen ja hengellisen yhtymistä niin, että toista ei voi erottaa toisesta. Kristuksen syntyminen ihmisvauvaksi eläinten oljille kuroi umpeen taivaan ja maan välisen kuilun. Se jumalallisti maallistumisen. Siksi taivaan ihanuus ei tule pelkästään ymmärretyksi maanpäällisen autuuden avulla, vaan maanpäällinen autuus on taivasta maan päällä.
Lauluntekijät ovat tämän tienneet jo pitkään. Leevi and the Leavingsin laulussa taivas on Taunuksen tyhjä takapenkki, jonne ”kahden saatais salaa pujahtaa.” Rakkaan ihmisen läheisyys ja hänen hyväksyvä katseensa ovat taivas. ”Niin on paljon turhaa joka vaan hajoaa tuulessa / meillä on se, josta sanotaan: maan päällä niin kuin taivaassa”, laulaa Johanna Kurkela ja siteeraa samalla maailman tunnetuinta rukousta. Virsikirjassakin tämä ajatus taivaasta maan päällä tunnetaan. Ehtoollisvirressä lauletaan: ”Ja taivasta jo päällä maan on hetki hänen seurassaan.”
Kristillinen ylösnousemususko on uskoa siihen, että kuolemalla ei ole viimeistä sanaa.
Pyhäinpäivänä katse kääntyy maanpäällisestä autuudesta kohti tulevan maailman elämää, sitä taivasta, jonka portti on meille maan päällä eläville vielä vasta raollaan. Siihen katseeseen liittyy usein kaipausta ja ikävää. Läheinen ihminen on kuollut, ja hänen paikkansa on tyhjä. Joku taas kaipaa jo itse kovasti sinne, missä ei ole kipua eikä sairautta.
Kristillinen ylösnousemususko on uskoa siihen, että kuolemalla ei ole viimeistä sanaa. Viimeisen sanan lausuu ihmisiä rakastava Jumala. Hän kutsuu meidät – Raamatun kielikuvia käyttääkseni – taivaan kotiin, juhliin. Sielläkin taivas on rakkaiden läheisyyttä ja itsensä Jumalan hyväksyviin silmiin katsomista.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Kirkolla on päässä vikaa
PuheenvuorotMitä enemmän kirkko on huolissaan omasta olemassaolostaan ja yhteiskunnallisesta asemastaan, sitä vähemmän sillä on mistä ammentaa.
