Pääkirjoitus: Kirkolla on päässä vikaa

Pääkirjoitus: Kirkolla on päässä vikaa

Mitä enemmän kirkko on huolissaan omasta olemassaolostaan ja yhteiskunnallisesta asemastaan, sitä vähemmän sillä on mistä ammentaa.

Kari Mäkinen jäi eläkkeelle arkkipiispan virasta reilut kaksi vuotta sitten. Tuoreessa Kotimaa-lehden haastattelussa hän kertoo huomanneensa miten sisäänpäin kääntyneitä kirkon sisäpiirit ovat. ”Kirkossa ollaan kovin paljon kiinnostuneita kirkosta, vähemmän ihmisistä ja elämästä. Puhutaan omassa maailmassa omalla kielellä omista asioista”, Mäkinen arvioi eläkkeeltä käsin.

Myös Helsingin edellinen piispa Irja Askola on eläkkeelle jäätyään kertonut samaa. Hän on kuvannut kirkon kokouskulttuuria laahustavaksi ja sisäpiirejä suosivaksi.

Jompikumpi on väärässä. Joko nämä kaksi eläkepiispaa tai kirkko. Veikkaan jälkimmäistä. Kirkko on vähän pallo hukassa maailmassa, josta yhtenäiskulttuuri otti ja lähti. Kirkko ei vielä (eikä enää) osaa elää todellisuudessa, jossa sillä ei ole katsomusten markkinoilla monopolia.

Kirkko ei ole itsetarkoitus. Jumalan rakkaus on.

Kirkolla on kyllä edelleen annettavaa tälle maailmalle ja täällä ainutkertaista elämäänsä eläville ihmisille, mutta mitä enemmän kirkko on huolissaan omasta olemassaolostaan ja yhteiskunnallisesta asemastaan, sitä vähemmän sillä on mistä ammentaa. Ja sitä enemmän sen toimet vaikuttavat lähinnä taktikoinnilta. Eikä kukaan ihminen kaipaa taktikoivaa kirkkoa rinnalleen.

Tämä on erityisesti kirkon ylärakenteen ongelma. Kirkolla on päässä vikaa: loputtomasti päällekkäistä hallintoa, suuria luuloja omasta merkityksestään ja sinnikästä oman tärkeytensä ympärillä pyörimistä. Aivan kuin kirkko olisi itsetarkoitus. Ei se ole. Jumalan rakkaus on itsetarkoitus.

Kun tähän hallinnolliseen pöhöön lisätään sellainen hengellinen pöyhkeys, jossa jotkut seurakuntalaisista katsovat olevansa seurakuntalaisempia kuin jotkut toiset, kirkko on vaarassa eltaantua sellaiseksi, joka ei avaudu maailmaan vaan käpertyy oman tunkkaisen itseriittoisuutensa ympärille.

Jos kirkolla onkin päässä vikaa, onneksi pään alapuolella on tervettä elämää. Jumalan rakkaus tulee arkisella tavalla todeksi ihmisten elämässä, kysykää vaikkapa diakonian jengiltä tai seurakuntien varhaiskasvattajilta.


Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi