null Pääkirjoitus: Neitsyt Maria ei ollut rasittavalla tavalla nöyrä

Pääkirjoitus: Neitsyt Maria ei ollut rasittavalla tavalla nöyrä

Maria yllättyi, kun Jumalalla oli hänelle asiaa. Ehkä juuri siksi hän on hyvä esikuva kristityille.

Yhdeksän kuukautta ennen joulua, vähän ennen pääsiäistä, vietetään kirkossa Marian ilmestyspäivää. Päivän nimi johtaa hieman harhaan, sillä se joka Marian ilmestymispäivänä ilmestyy, on enkeli Gabriel, ei neitsyt Maria.

Enkeli ilmestyy nuorelle naiselle ja kertoo tämän olevan raskaana. Enkeli sanoo, että nainen synnyttää lapsen, jota tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi.

Luukkaan evankeliumissa Marian kerrotaan vastanneen enkelin viestiin ylistyslaululla. Tämä sittemmin moneen kertaan sävelletty Magnificat eli Marian ylistyslaulu on kaikkien vallankumouslaulujen äiti: Maria ylistää Jumalaa, joka ”on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään”. Hän muistuttaa, kuinka Jumala ”on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset”. Ja vielä: ”Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.”

Aidosti nöyrä ihminen ei itse tiedä olevansa nöyrä, sillä jos hän tietäisi sen, hän tulisi ylpeäksi omasta nöyryydestään.

Neitsyt Marialla on joissakin sisarkirkoissamme selvästi keskeisempi rooli kuin luterilaisuudessa. Vaikka vain harva luterilainen pussailee neitsyt Marian kuvia, ei Maria silti meillekään täysin vieras hahmo ole. Hänet sentään mainitaan nimeltä jokaisessa messussa. Luther piti Mariaa esikuvallisena kristittynä: ei ainoastaan kristittyjen naisten vaan kaikkien kristittyjen mallina, sukupuoleen katsomatta.

Marian esikuvallisuus johtuu siitä, että Lutherin mukaan Maria oli oikealla tavalla nöyrä. Enkelin ilmestyminen hämmästytti Mariaa. Hän ei pitänyt itseään sellaisena ihmisenä, jolle Jumalalla olisi asiaa, saati sitten että Jumalalla olisi hänelle jokin tehtävä annettavanaan. Ei hän pitänyt itseään edes nöyränä. Nöyryys on latinaksi humilitas. Sen kantasana on maaperää ja multaa merkitsevä humus. Oikeanlainen nöyryys ei ole nöyristelyä. Se on maanläheisyyttä. Tosiasioiden tunnustamista.

Aidosti nöyrä ihminen ei itse tiedä olevansa nöyrä, sillä jos hän tietäisi sen, hän tulisi ylpeäksi omasta nöyryydestään. Eikä kukaan ole niin rasittava kuin omalla nöyryydellään leuhkiva ihminen. Juuri siksi Maria on esikuvallinen kristitty.

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: