Jeesuksen äiti Maria uskalsi luottaa siihen, että elämä kantaa

Jeesuksen äiti Maria uskalsi luottaa siihen, että elämä kantaa

Neitsyt Marian kohtalo on kaunis ja koskettava, mutta esikuvana Maria on perheneuvoja ja pappi Heli Pruukin mielestä myös petollinen. Aina äidiksi tuloon ei liity pelkkää kiitollisuutta.

Vauvantöppösiä, hääpukuja, pehmoleluja. Valokuvia, kukkia, kirjeitä. Monenlaisia kiitoksia siitä, että harras rukous on saanut kaivatun vastauksen. Kiitokset on tuotu sinne, missä apuakin on pyydetty: pyhiinvaelluspaikalle, jossa neitsyt Marian kerrotaan joskus ilmestyneen. Euroopan katolisissa maissa tällaisia paikkoja on useampia. Marialle voi käydä uskoutumassa myös kirkoissa, joissa hänellä on oma sivualttarinsa.

”Neitsyt Maria emonen” tunnetaan naisten auttajana myös suomalaisessa kansanperinteessä. Synnytysloitsuissa häntä pyydetään avuksi esimerkiksi näin: ”päästä piika pintehestä, vaimo vaivoista kovista”. Voisi olettaa, että ehkäisyvälineitä edeltävänä aikana, ja nykyisinkin ehkäisyyn kielteisesti suhtautuvissa katolisissa piireissä, naiset ovat pyytäneet Marialta apua myös siihen, etteivät he tulisi raskaaksi.

– Sillä, että voi mennä kirkkoon viemään kynttilän juuri Marialle ja pyytää häntä rukoilemaan Jumalaa, on naisille iso sielunhoidollinen merkitys. Varsinkin intiimeissä, sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvissä ongelmissa on ehkä helpompi avautua toiselle naiselle kuin suoraan Jumalalle, miettii perheneuvoja ja pappi Heli Pruuki.

Hän arvelee, että monia naisia puhuttelee Mariassa hänen rohkeutensa ja luottamuksensa. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, kuinka nuori tyttö ottaa mukisematta vastaan tiedon yllätysraskaudesta ja toteaa, että Jumala on tehnyt hänelle suuria tekoja.

– Kun olin nuorempi, nuori Maria oli minullekin samastuttava hahmo, mutta nyt katselen Mariaa enemmän äidillisin silmin. Mietin, mitä kaikkea raskauden on täytynyt merkitä nuoren tytön mielelle. Jos inhimillisestä näkökulmasta ajattelee, jokainen nainen joutuu varsinkin ensimmäisen raskautensa aikana käymään läpi prosessin, johon liittyy muutakin kuin luottamusta ja kiitosta – vaikka lapsi olisi kuinka toivottu.

On iso prosessi kasvaa mieleltään äidiksi.

Raskaana oleva miettii, onko vauvalla kaikki hyvin, onko vauva terve ja entä jos ei olekaan. Myös synnytykseen liittyvät pelot ovat tavallisia. Oma ruumiskaan ei ehkä tunnu omalta.

– Monen naisen identiteetti on vahvasti sidoksissa omaan ulkomuotoon, ja muutokset kehossa voivat tuntua hankalilta. Toisaalta tiedän naisia, jotka vasta raskauden aikana ovat pystyneet katsomaan kehoaan muutenkin kuin kriittisin silmin tai miehen miellyttämisen välineenä: ­näkemään, että ”olen oikea nainen, jolla on mahdollisuus synnyttää uutta elämää ja tällainen upea keho, joka toimii”, Pruuki kuvailee.

Äitiys voi olla korvaava kokemus

Neitsyt Marian tarina Raamatussa on kaunis ja koskettava, mutta esikuvana se on Heli Pruukin mielestä tietyllä tapaa petollinen. Maria kiittää ja riemuitsee raskaudestaan, mutta monen tulevan äidin tunnelmat saattavat olla ihan toisenlaiset. Entä jos toivottu raskaus ei täytäkään ilolla? Onko se merkki epäonnistumisesta äitinä?

Pruukin mukaan myös kielteiset tunteet ovat täysin normaaleja.

– On iso prosessi kasvaa mieleltään äidiksi. Siinä joutuu käsittelemään myös kipujaan, pelkojaan, huoliaan ja omaa taustaansa. Käsittelyyn tulevat myös oma äitisuhde ja isäsuhde ja se, millaisen lapsuuden on itse saanut ja mitä vaille on mahdollisesti jäänyt. Se voi herättää surua tai vihaa.

Myös äitiyteen kuuluva suuri vastuu voi ahdistaa. Vastuu uudesta elämästä alkaa jo raskausaikana, jolloin joutuu miettimään elämäntapojaan ruokavaliota myöten. Vastasyntyneen avuttomuus voi yllättäen herättää isoja kriisejä, varsinkin jos itse on vauvana ja lapsena jäänyt vaille tukea ja huolenpitoa.

– Joskus käy jopa niin, että oman traumansa vuoksi äiti kokee vauvan kilpailijaksi itselleen. Että mikä tämä vauva on ansaitsemaan huolenpitoa, kun minäkään en ole koskaan sellaista saanut, Pruuki lisää.

Omaa tuskaa ja surua kannattaa hoitaa. Jos raskauden aikana pintaan nousevat vaikeatkin asiat suostuu näkemään ja käymään läpi, äitiys voi olla korjaava ja korvaava kokemus.

– Kun oppii rakastamaan ja suojelemaan lapsiaan, voi samalla oppia suojelemaan ja rakastamaan itseään, vaikka oma tausta ja historia eivät olisikaan olleet turvallisia. Raskaus ei vain luo uutta elämää, vaan se myös uudistaa äitiä. On täysin mahdollista, että raskauden ja äitinä olemisen myötä kasvaa siksi ihmiseksi, joka oikeasti on.

Elämää ei voi hallita

Tulevien äitien lähipiirille Heli Pruukilla on yksi ohje: tiivistäkää rinkiä ja pitäkää huolta, ettei äidin tarvitse kantaa kaikkea raskauteen liittyvää kuormaa yksin. Raskauden aikana oma tarvitsevuus ja mahdollinen sisäinen turvattomuus nousevat pintaan, joten kumppani voi tukea raskaana olevaa ja nuorta äitiä ennen kaikkea vahvistamalla tämän turvallisuuden tunnetta.

– Siitä hyötyy myös vauva. Äiti jaksaa vauvan tarvitsevuutta paljon paremmin, jos hän itse saa suojaa, turvaa ja hoivaa kumppaniltaan.

Äiti jaksaa vauvan tarvitsevuutta paljon paremmin, jos hän itse saa suojaa, turvaa ja hoivaa kumppaniltaan.

Nykyisin harva ensisynnyttäjä ainakaan Suomessa on Marian tavoin hyvin nuori ja yllättäen raskaaksi tullut. Lapset saadaan yhä vanhempina ja monesti tarkan suunnittelun ja harkinnan jälkeen. Pruuki sanoo vähän vierastavansa sitä, että elämää halutaan suunnitella hyvin tarkasti.

– Eihän elämä ole hallittavissa. Tulee yllätyksiä, sekä hyviä että ikäviä, mutta melkein kaikesta voi myös selvitä. Maria uskalsi luottaa siihen, että kyllä elämä kantaa ja kyllä Jumala kantaa. Kaikki on Jumalan kädessä eikä kukaan meistä ole yksin missään tilanteessa.

 

Jumalan äiti ja ikuinen neitsyt

Sunnuntaina 18.3. vietetään Marian ilmestyspäivää. Se on luterilaisessa kirkossa ainoa Jeesuksen äidille neitsyt Marialle omistettu pyhä. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa, joissa neitsyt Marialla on hengellisessä elämässä paljon näkyvämpi rooli, Mariaa muistetaan pitkin vuotta. Molemmat kirkot juhlivat esimerkiksi hänen syntymäpäiväänsä 8.9. ja muistavat hänen kuolemaansa 15.8. Katolisessa kirkossa päivä on taivaaseen ottamisen juhlapyhä, ortodoksisessa kuolonuneen nukkumisen muistopäivä.

Vanhat kirkot viettävät Marian ilmestyspäivää sen alkuperäisenä päivänä 25.3. riippumatta siitä, mille viikonpäivälle se osuu. Ajankohta on siis täsmälleen yhdeksän kuukautta ennen joulupäivää eli Jeesuksen syntymää. Marian ilmestyspäiväähän vietetään sen muistoksi, että enkeli Gabriel ilmestyi neitsyt Marialle ja ilmoitti Jeesuksen syntymästä.

Ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana muotoiltiin opit, joiden mukaan Maria on Jumalan äiti ja ikuinen neitsyt. Ne kuuluvat myös luterilaiseen teologiaan. Silti Maria on luterilaisessa kirkossa melko huomaamaton hahmo. Jumalanpalveluksissa hänet yleensä kuitataan yhdellä lauseella uskontunnustuksessa: ”syntyi neitsyt Mariasta”.

Marian, kuten muidenkin pyhimysten, asema muuttui reformaation myötä. Kirkoista katosivat Marian alttarit, hartauselämästä Maria-rukoukset ja kirkkokansalta äitihahmo, jonka puoleen oli luontevaa kääntyä monenlaisten huolien kanssa. Reformaattori Martti Luther kyllä kunnioitti Mariaa, mutta hänelle Maria nöyryydessään oli uskovan ihmisen esikuva – ei taivaallinen esirukoilija eikä välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä niin kuin aiemmin oli ajateltu.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi