Pääkirjoitus: Lähimmäistä ei auteta taivaspisteiden takia, vaan koska hän tarvitsee apua

Pääkirjoitus: Lähimmäistä ei auteta taivaspisteiden takia, vaan koska hän tarvitsee apua

Viime aikoina jotkut rasistiset populistit ovat väittäneet kirkon jättävän kotimaiset avun tarvitsijat oman onnensa nojaan ja hyysäävän vain ulkomaisia turvapaikanhakijoita. Sellainen öyhötys on täyttä soopaa.

Ihmisen ei tarvitse yrittää miellyttää Jumalaa päästäkseen taivaaseen. Kaikki on armoa. Tämä oli yksi luterilaiseen uudistukseen johtaneista oivalluksista viisisataa vuotta sitten.

Emme voi tehdä mitään ansaitaksemme iankaikkisen autuuden. Saadakseen syntinsä anteeksi ihmisen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin syntiä. Kristus on jo tehnyt kaiken muun tarvittavan.

Hyviä tekoja ei pidä tehdä siksi, että pyhä Pietari antaisi niiden perusteella bonuspisteitä taivaan portilla. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettei hyviä tekoja pitäisi lainkaan tehdä. Kyllä pitää, mutta aivan muusta syystä. Hyviä tekoja pitää tehdä siksi, että avun tarpeessa olevat lähimmäisemme tarvitsevat apua. Niin yksinkertaista se on.

Saadakseen syntinsä anteeksi ihmisen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin syntiä.

Jo varhaisessa kirkossa oli erityinen palvelun virka. Sitä kutsuttiin kreikankielisellä nimellä diakoniaksi. Sama nimitys on käytössä edelleen.

Pääkaupunkiseudun seurakunnissa työskentelee 174 diakoniatyöntekijää ja yli 3 600 diakonian vapaaehtoista. Apu ulottuu ruokakasseista velkaneuvontaan ja yksinäisten ystäväpalvelusta suuronnettomuuksien kriisiapuun.

Viime aikoina jotkut rasistiset populistit ovat väittäneet kirkon jättävän kotimaiset avun tarvitsijat oman onnensa nojaan ja hyysäävän vain ulkomaisia turvapaikanhakijoita. Sellainen öyhötys on täyttä soopaa.

Seurakunnat investoivat diakoniaan todella paljon, ja enimmäkseen apu menee suomalaisille. Sillä ei silti ole mitään väliä, minkä maalainen avun tarvitsija on. Silläkään ei ole merkitystä, kuuluuko avun tarvitsija kirkkoon vai ei. Vain avun tarve ratkaisee.

Pääkaupunkiseudun seurakunnat käyttivät viime vuonna diakoniaan 17,5 miljoonaa euroa. Kun mukaan laskee perheneuvonnan ja sairaalasielunhoidon, tulee pottiin vielä lähes 4,5 miljoonaa euroa lisää.

Eikä tuo 22 miljoonaa euroa vielä sisällä tuhansien vapaaehtoisten työpanoksen arvoa, joka rahaksi muutettuna olisi huomattava. Muuttamattomana se muistuttaa siitä, mitä ei voi muuttaa rahaksi: rakkaudesta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi