Emakot viettävät osan elämästään niin sanotussa emakkohäkissä. Luomutiloilla niitä ei käytetä. Kuva: Timo Aalto / Lehtikuva.
Pääsikö possu tonkimaan, kuka kasvatti broilerin? Lihansyöjäkin voi tehdä eettisempiä valintoja
Eettisen lihansyönnin käsikirjan kirjoittaneen Sinimaaria Kankaan mielestä parempien valintojen tekeminen on jo melko helppoa.
Vaikka kasvisten kulutus kasvaa ja kasvisruoka on jopa trendikästä, varsinaisia kasvissyöjiä on yhä varsin pieni osa suomalaisista. Sen sijaan monet ovat heränneet miettimään omaa lihankulutustaan ja sitä, miten heidän ostamansa liha on tuotettu. Moni on myös tehnyt sen, josta on hyvä aloittaa eli vähentänyt lihankulutustaan.
Toimittaja, kirjailija Sinimaaria Kankaan tekemässä Eettisen lihansyönnin käsikirjassa perehdytään siihen, miten lihan eettisyyttä voi arvioida ja millaisissa olosuhteissa syömämme naudat, lampaat, siat ja broilerit kasvavat. Kangas on sitä mieltä, että tietyt valinnat ovat eettisempiä kuin toiset – jos siis ylipäätään on sitä mieltä, että eläimen kasvattaminen ja tappaminen ihmisravinnoksi on oikein.
Toisaalta Kangas myöntää, että eettisyyden arviointi ja vaihtoehtojen asettaminen paremmuusjärjestykseen on hankalaa, koska asiat eivät ole mustavalkoisia ja eettisemmän vaihtoehdon valinta riippuu myös kriteereistä. Esimerkiksi broilerin hiilijalanjälki on pienempi kuin naudan, mutta toisaalta broilereilla on paljon terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ongelmia ja se syö viljaa, jonka voisi käyttää myös ihmisravinnoksi.
Jos haluaa syödä lihaa, mutta tehdä eettisempiä valintoja, ei välttämättä tarvitse lähteä hankkimaan metsästyskorttia tai ostamaan lihaa suoraan luomutilalta. Parempia valintoja voi tehdä tavallisessa lähikaupassakin.
Kotimaisuus ei ole aina mikään laadun tae, mutta Suomessa monet asiat ovat paremmin.
– Ensinnäkin ostaisin suomalaista lihaa. Jos siellä kaupassa on luomulihaa, niin sitten sitä. Myös lammas ja riista ovat hyviä valintoja, Sinimaaria Kangas neuvoo.
– Kotimaisuus ei ole aina mikään laadun tae, mutta Suomessa monet asiat ovat paremmin. Tuotteet ovat jäljitettävissä ja meillä on lainsäädäntö, jonka toteutumista valvotaan.
Se, onko lainmukaisuus aina sellaista eläinten kohtelua, jota haluaa tukea, on jokaisen kuluttajan ratkaistava itse. Esimerkkinä tästä ovat vaikka tavallisessa sianlihantuotannossa käytettävät emakkohäkit, joista on ollut keskustelua taas uutta eläinsuojelululakia valmistellessa. Emakkohäkit ovat lainmukaisia ja niitä käytetään pikkuporsaiden suojelemiseksi, mutta osa on sitä mieltä, että emakkojen pitäminen häkeissä, jossa ne eivät pääse kääntymään, ei ole oikein.
Jos lähikaupan valikoimat valikoimat eivät tyydytä, varsinkin pääkaupunkiseudulla esimerkiksi luomulihaa voi hankkia montaa muutakin reittiä.
– Voi liittyä REKO-rinkiin, käydä kauppahallissa tai tilata suoraan tuottajiltakin. Uutuutena ovat niin sanotut foodhubit, joissa voi tilata luomulihaa suoraan tuottajalta ja se tuodaan tiettyyn jakelupisteeseen. Hinnan ei pitäisi olla este. Esimerkiksi suoraan tuottajalta tilattu liha voi olla jopa halvempaa kuin kaupasta ostettu, Kangas toteaa.
Nautaeläinten hiilijalanjälki on suuri, mutta toisaalta ne syövät nurmipohjaista rehua, joka kasvaa Suomessa hyvin eikä kelpaa ihmisravinnoksi. Kuva: Kaisa Siren / Lehtikuva.
Lihan eettisyyttä voi arvioida myös näistä näkökulmista
Lajityypillinen käytös. Sika haluaa tonkia, kana kuopsuttaa, lammas on laumasielu. Eläimet tahtovat myös liikkua ja suurimmalla osalla on tarve olla tekemisissä lajitovereidensa kanssa, mutta laumakoollakin on rajansa. Miten lajityyppilliset tarpeet saadaan tyydytettyä? Esimerkiksi suurin osa sioista elää betonipohjaisessa karsinassa, jossa on vain vähän, jos lainkaan tongittavaa.
Ympäristövaikutukset. Mitä eläin syö? Syökö se sellaista ravintoa, joka kelpaisi myös ihmisravinnoksi? Miten ja missä tuo ravinto on tuotettu? Millaisia päästöjä eläin itsessään aiheuttaa ja missä se on elänyt? Kuinka eläimen kasvatus ja kuljetus tilalta kaupan hyllylle on vaikuttanut ympäristöön? Muun muassa WWF:n lihaoppaan mukaan naudalla on selvästi suuremmat ilmastovaikutukset kuin siipikarjalla ja sioilla. Toisaalta suomalaiset naudat syövät yleensä nurmirehua, joka ei kelpaa ihmisravinnoksi ja joka kasvaa Suomessa hyvin.
Ruokaturva. Ruoan tuottaminen vaatii aina vettä ja tilaa. Suomessa kumpaakin on vielä runsaasti, mutta joissakin maissa lihantuotanto saattaa viedä näitä kohtuuttoman paljon ja maatilat tuottavat sitä, mitä vienti vetää. Köyhtyykö maaperä? Onko järkevää tuottaa esimerkiksi soijaa, joka käytetään eläinten ravinnoksi toisella puolella maapalloa, jos samaan aikaan lähellä on pulaa ravinnosta? Kestääkö maapallo, jos kaikki alkaisivat syödä lihaa yhtä paljon kuin suomalaiset?
Tuottajan osa. Tuottajan ja tuontantoeläinten hyvinvointi on usein sidoksissa toisiinsa. Kuka tuotantoeläimistä on pitänyt huolta? Mitä tuottajalle on jäänyt käteen? Esimerkiksi valmisruoissa ja ravintoloissa paljon käytetty thaimaalainen broileri voi olla tuotettu oloissa, joissa työtä tekevät lähes orjan asemassa olevat ihmiset.
Myös kristinusko on vaikuttanut lihansyöntiin
Sinimaaria Kankaan Eettisen lihansyönnin käsikirjassa käsitellään hieman myös uskonnon vaikutusta lihansyöntiin. Kristinuskon historiassa siihen on usein suhtauduttu kuten yhteiskunnassa muutoinkin. Vanhassa Testamentissa esiintyy paljon eläimiin liittyviä uhrikäytäntöjä ja puhtaussääntöjä eli ohjeita siitä, mitä eläimiä saa syödä ja mitä ei. Toisaalta kasvissyönti on myös ollut kilvoittelun ja puhdistautumisen muoto. Kasviksia on syöty luostareissa ja paastoon aikaan. Jotkut kristityt viettävät nytkin pääsiäistä edeltävää paastoa luopumalla lihasta tai eläinkunnan tuotteista.
Teologian tohtori Panu Pihkala toteaa kirjassa, että Raamatun maailmankuva on sellainen, että ihmiset kasvattavat ja syövät eläimiä. Toisaalta eläinten pito Raamatun aikaan on ollut hyvin erilaista ja eri mittakaavassa kuin nyt.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Kristityn kilvoittelu alkaa lautaselta – emme saa alistaa tuntoisia olentoja
PuheenvuorotOn aikoja, jolloin eläinten syöminen on ollut välttämätöntä. Tällä ei kuitenkaan voi perustella nykyistä eläinten laajamittaista hyödyntämistä.
