Tässä oli ruokapöytä ja tuohon laskettiin vauvan koppa, kun esikoispoika tuotiin Kätilöopistolta kotiin vuonna 1985. Istumme Helsingin tuomiokirkon kappelin neuvotteluhuoneessa, pääsuntio ­Petri Oittisen entisessä olohuoneessa.

Helsingin valkoisena hohtava symboli, Tuomiokirkko, on ollut Oittisen elämäntapahtumien näyttämönä 45 vuoden ajan. Oittinen aloitti työt tuntisuntiona vuonna 1980. Seuraavana vuonna, vain 23-vuotiaana, hänet valittiin seurakunnan pääsuntioksi, josta tuolloin käytettiin nimikettä ylivahtimestari. Tänä syksynä edessä on suuri elämänmuutos: Oittinen jää lokakuussa eläkkeelle.

Suntioksi Oittinen päätyi sattumien summana. Pitkänsillan toisella puolella, Hakaniemessä, varttunut Oittinen opiskeli ensin yo-merkonomiksi ja aloitti poliittisen historian opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Sitten ystävä vinkkasi, että Tuomiokirkkoseurakunnassa tarvittaisiin tuntisuntiota. Oittinen soitti sinne, kävi haastattelussa ja teki jo parin päivän päästä ensimmäisen työvuoronsa. Seuraavana vuonna aukesi pääsuntion paikka.

Petri Oittinen uransa alkupuolella.

– Tuomiorovasti Mauri Larkio kysyi haastattelussa, että jos sinut valitaan, niin kauanko sitoudut olemaan. Vastasin sitoutuvani viiteen vuoteen, Oittinen kertoo.

Ennen työssä aloittamista piti hoitaa yksi asia. Työsuhdeasuntoa ei vuokrattu kihlaparille, joten Oittinen ja hänen kihlattunsa Outi menivät naimisiin. Häitä vietettiin Tuomiokirkossa.

– Larkio vihki meidät heinäkuussa 1981. Kryptassa oli kahvit ja sieltä lähdettiin isäpuoleni oranssilla Ladalla satamaan ja käytiin Tukholmassa risteilyillä. Vasta takaisin tultuamme nukuimme ensimmäisen yön kappelissa sijaitsevassa kodissamme.

”Senaatintorin ainoassa omakotitalossa” perhe kasvoi nelihenkiseksi, ja pojat saivat opetella pyöräilemään ja hiihtämään Senaatintorilla ja kappelin pihalla. Vuonna 1993 perhe muutti muutaman korttelin päähän Meritullin seurakuntatalolle.

Petri Oittinen asui Outi-vaimonsa ja poikiensa kanssa Tuomiokirkon kappelissa vuosina 1981-1993. Kodin edessä poseeraavat pojat Mikko (vas.) ja Jaakko.

– Voi sanoa, että läksiäisissämme oli 50 000 ihmistä. Ennen muuttoa Senaatintorilla esiintyivät Leningrad Cowboys ja puna-armeijan kuoro. Avattiin ikkunat torille päin, ja tässä pöydällä oli ruokaa ja juomaa, Oittinen muistelee.

Pääsuntion tehtävässä työ ja vapaa-aika ovat usein sekoittuneet. Erityisesti näin on käynyt silloin, kun meneillään on jotakin poikkeuksellista kuten valtiollisten hautajaisten valmisteleminen.

– KirVesTes kädessä ei voi haudata presidenttiä, Petri Oittinen toteaa kirkon virka- ja työehtosopimukseen viitaten.

Ensimmäiset valtiolliset hautajaiset tulivat Oittisen uralla eteen vuonna 1986, kun presidentti Urho Kekkonen kuoli. Aikataulu oli tiukka: Kekkonen kuoli 31. elokuuta, ja hautajaisia vietettiin jo viikkoa myöhemmin, 7. syyskuuta. Oittinen muistaa Kekkosen hautajaisista esimerkiksi sen, kuinka jännittävältä niiden järjestäminen tuntui – ja sen, kuinka metallisen seppeletelineen osa putosi harjoituksissa hänen jalalleen.

– Olen aika varma, että siinä murtui pari varvasta. Ei silti tullut mieleenkään lähteä lääkäriin. Särkylääkettä vain ja varpaat teipattiin yhteen. Niin vedettiin seremonia loppuun asti.

Petri Oittinen seuraa, kuinka rouva Tellervo Koivisto ja Assi Koivisto-Allonen jättävät hyvästejä Mauno Koivistolle. Koiviston siunasi hautaan emerituspiispa Eero Huovinen vuonna 2017.

Kekkosen hautajaisten jälkeen Oittinen on ollut järjestämässä kahden muun presidentin, Mauno Koiviston ja Martti Ahtisaaren, hautajaisia. Hänen uralleen on mahtunut myös liuta muita valtiollisia hautajaisia, valtiopäivien avajais- ja päättäjäisjumalanpalveluksia, yliopiston lukukauden avajais- ja promootiojumalanpalveluksia, noin sata pappisvihkimystä, piispan virkaanasettamismessuja sekä tietysti ihan tavallisia häitä, kasteita, hautajaisia, jumalanpalveluksia… Merkittäviä hetkiä yksittäisille ihmisille, joskus koko Suomelle.

– Kun Ahtisaaren hautajaisia vietettiin vuonna 2023, kirkossa oli 1 500 ihmistä ja 1,2 miljoonaa suomalaista seurasi lähetystä televisiosta.

– Juuri ennen arkkusaattoa olisi kuullut nuppi­neulankin putoavan. Kun Narvan marssi lähti soimaan, ensimmäinen lyönti rumpuun oli kuin piiskan sivallus. Sovimme piispojen kanssa, että toisella lyönnillä lähdetään, vasen jalka ensin. Se oli pysäyttävä hetki, Oittinen kertoo.

Yli 40-vuotisen työuran aikana moni asia on muuttunut, mutta tietyt asiat pysyvät, kuten se, että maailman tapahtumat näkyvät Tuomiokirkossa ja Senaatintorilla ja kirkon pääsuntio saa olla tapahtumien ytimessä. Tärkeissä tilaisuuksissa hän toimii linkkinä eri organisaatioiden välillä.

Yhteistyö protokollasta vastaavan ulkoministeriön, puolustusvoimien ja poliisin kanssa on ollut Petri Oittiselle mieluista.

– Erityisesti sotaväen kanssa on aina ollut tosi hyvä tehdä töitä. Käskyt ovat selkeitä ja palaverit sopivan mittaisia. Asiat sovitaan ja sitten ne hoidetaan. Sielu lepää niissä hommissa.

Oittinen on otettu siitä, että kun Kaartin jääkärirykmentin ja Uudenmaan jääkäripataljoonan alokkaat vannoivat sotilasvalansa Tuomiokirkossa helmikuussa 2025, hän sai toimia sotilasvalan esilukijana.

– Ajattelin, että olen nähnyt kaiken tuossa kirkkosalissa, mutta en ollutkaan. Se oli upea juttu, kun 1 200 ihmistä seisoi ja kuunteli. Meinasi ihan pyörryttää.

Iso asia oli myös se, kun presidentti myönsi keväällä 2024 Oittiselle kanslianeuvoksen arvo­nimen.

– Näen, että tuo huomionosoitus kohdistuu koko ammattikunnalle. Suntiot isoissa ja pienissä seurakunnissa, maalla ja kaupungeissa, pitävät kirkot kunnossa ja huolehtivat siitä, että ihmisiä vihitään ja haudataan ja jumalanpalveluksia järjestetään.

Petri Oittinen on tavannut työssään valtavan määrän ihmisiä tavallisista seurakuntalaisista pääministereihin ja presidentteihin. Matkan varrelle on mahtunut myös suuri joukko muita kirkon työntekijöitä: suntioita, kanttoreita, pappeja, piispoja… Eläkkeelle jäädessään Oittinen on myös työalajohtaja Tuomiokirkkoseurakunnan noin 30 suntiolle.

Suntion tehtävä on ollut monelle portti kirkon töihin. Esimerkiksi vuonna 1994 Tuomiokirkolla työskenteli kesäsuntiona muuan Teemu ­Laajasalo.

– On mahtavaa, kun seurakunta saa kirkon työhön sitoutuneen nuoren teologian ylioppilaan siivoamaan vessoja, moppaamaan ja keittämään kahvia mutta myös toimimaan suntiona jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa sekä kuulemaan saarnat ja vihkipuheet. Siinä oma pappisidentiteetti selkiytyy. Jotkut ovat todenneet senkin, ettei itsestä ole papin virkaan.

Vuonna 2020 piispaksi kirkollisella urallaan edennyt Teemu Laajasalo kutsui Oittisen matkalle Vatikaaniin tapaamaan paavi Franciscusta osana suomalaista valtuuskuntaa. Se oli sen verran erityinen kutsu paljon nähneelle suntiollekin, että Oittisen piti kilauttaa kaverille, Raimo Goyarrolalle, nykyiselle katolisen kirkon Helsingin hiippakunnan piispalle isä Raimolle. Oittinen kysyi, kuinka argentiinalaistaustaista paavia voisi puhutella.

– Sanoin paaville, että ”Santo Padre, rezo por Usted” eli Pyhä Isä, rukoilen puolestanne. Hyvä, etten liikuttunut omista sanoistani, kun siinä protestanttisen kirkon vahtimestari sanoi paaville, että rukoilen puolestanne. Niin myös sitten tein yhdessä Rooman kirkoista.

Vuonna 2020 Petri Oittinen pääsi tervehtimään paavi Franciscusta Vatikaanissa osana piispa Teemu Laajasalon delegaatiota. Samalla Oittinen pääsi väläyttämään espanjan kielen taitoaan.

Osasyy tällaiseen puhutteluun oli ”espanjantauti”, jota Oittinen kertoo poteneensa yli 40 vuotta. Hän on matkustanut paljon Espanjassa, toiminut myös matkanjohtajana, opetellut kieltä ja seurannut maan jalkapallosarjaa LaLigaa, varsinkin FC Barcelonan ja Real Madridin pelejä. Erityisesti Baskimaa on tuttu ja tärkeä.

– Bilbao, se on minulle ”The Kaupunki” koko Euroopassa.

Elo–syyskuussa Petri Oittinen perehdyttää seuraajansa pääsuntion tehtävään. Miten hän evästäisi jatkajaa?

– Pitää kuunnella ja tehdä parhaansa. Oho, kuulostaapa urheilijan tv-haastattelulta. Ennen sanottiin, että papit tekevät työtä persoonallaan, mutta kyllä niin tehdään myös suntion virassa. Sillä on iso merkitys, miten olet ihmisten kanssa.

– Ei tarvitse leikkiä pappia eikä tarvitse harrastaa teologisia pohdiskeluja. Raamatun psalmitekstit riittävät pitkälle.

Entä onko Oittisella ollut tapana rukoilla ennen tärkeitä tilaisuuksia, että kaikki menisi hyvin?

Oittinen kertoo hetkestä ennen Ahtisaaren hautajaisia. Silloin suntioiden piti olla töissä kello 5.30 aamulla, ”puku päällä ja tukka kammattuna”.

– Silloin tuntui, että oltiin isomman äärellä. Pidimme sakaristossa kymmenen minuutin briiffin, jonka aloitimme minuutin hiljaisuudella. En ollut ennen tehnyt niin, mutta siinä tilanteessa se tuntui tosi hyvältä.

Oittisesta on myös ollut luontevaa käydä ehtoollisella työtehtävien yhteydessä, toimia tekstinlukijana, jakaa ehtoollista tai lukea tiimi­kokouk­sessa viikon psalmiteksti. Usko oli läsnä jo lapsuudenkodissa äidin, isoäidin ja kummi­tädin ansiosta.

Oittisella on ollut tapana sanoa keskustelun päätteeksi tai kirjoittaa työsähköpostin loppuun ”siunausta työhösi”.

– Olen saanut siitä valtavasti palautetta. Sellaistakin, että meinasi itku päästä, sillä kukaan ei ole koskaan sanonut noin.

Petri Oittinen, 67, jää eläkkeelle lokakuussa. Edessä on matka rakkaaseen Bilbaoon.

Vaikka työura päättyy, Helsingin tuomiokirkko säilyy Oittisen kotikirkkona. Eikä hän aio kiertää sitä kaukaa eläkkeelläkään, suunnitelmissa on tulla ainakin seuraavaan pappisvihkimykseen, itsenäisyyspäivän ekumeeniseen juhlajumalanpalvelukseen ja jouluaaton hartauteen.

Sitä ennen Oittisen saattaa bongata toisenlaisesta penkistä. Lokakuun alussa Athletic Bilbao pelaa kotistadionillaan San Mamésilla. Se tunnetaan myös nimellä katedraali, La Catedral.

Artikkelissa on käytetty lähteenä teosta Helsingin helmi – Helsingin tuomiokirkko 1852–2002 (toim. Meri Eskola & Tapani Eskola).

Pääsuntio Petri Oittisen lähtömessu sunnuntaina 31. elokuuta klo 10 Helsingin tuomiokirkossa. Messussa saarnaa piispa Teemu Laajasalo, liturgina toimii tuomiorovasti Marja Heltelä ja kuorona Helsingin tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minores. Messun jälkeen Tuomiokirkon kryptassa kirkkokahvit klo 14 saakka. Oittisen lähtöjuhla alkaa klo 12.30.