Portailla riitti pestävää yhteensä noin 4,8 kilometrin edestä. Tuomas Tanner ja Miika Keränen Kärcheriltä olivat urakan kimpussa tiistaina 16. toukokuuta.
Tuomiokirkon portaat ovat helsinkiläisten olohuone – tehopesussa purkanjämätkin saivat kyytiä
Lämpimien päivien jälkeen kirkon portailta voi löytää kaikkea inhimillistä, kertoo Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan pääsuntio Petri Oittinen.
Purkkaa, juomatölkkien avausrenkaita, nuuskapusseja. Linnunkakkaa, tupakantumppeja, lasinsiruja, riisinjyviä. Muun muassa kaikkea tätä löytyy tavallisesti Helsingin tuomiokirkon portailta ja portaiden väleistä.
Nyt portaat ovat kuitenkin hetkellisesti poikkeuksellisen siistit, sillä puhdistuslaiteyritys Kärcherin työntekijät pesivät niitä painepesureillaan maanantaina ja tiistaina 15.–16. toukokuuta.
Tempaus oli osa Kärcherin yhteiskuntavastuuohjelmaa, jonka puitteissa yritys on puhdistanut tunnettuja maamerkkejä eri puolilla maailmaa. Näin Helsingin tuomiokirkko liittyi samaan maamerkkien sarjaan kuin esimerkiksi Pyhän Pietarin aukion pylväiköt Roomassa, Kölnin tuomiokirkko Saksassa, Kristus-patsas Rio de Janeirossa Brasiliassa ja kallioon hakatuista presidenteistä tunnettu Mount Rushmore Yhdysvalloissa.
– Olemme puhdistaneet erilaisia monumentteja vuodesta 1980. Yhteensä kohteita on ollut 160, Kärcherin toimitusjohtaja Pekka Kuusela kertoo.
Kirkon suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel tuskin aavisti, kuinka tärkeän roolin portaat tulisivat saamaan Senaatintorin maisemassa.
Kuuselan arvion mukaan Tuomiokirkon portaissa on pestävää noin 4,8 kilometrin edestä. Pesu-urakkaan oli varattu kolme päivää, mutta työt sujuivat tiistaina sen verran ripeästi, että kaksi riitti. Kaikki sujui muutoinkin hyvin, puhdistettua saatiin hankalimmatkin kohdat.
– Hankalin puhdistettava on purukumi, mutta sekin lähtee 85-asteisella vedellä ja paineella, Kuusela sanoo.
Kuin olohuoneen sohva, jossa syödään ja juodaan
Seurakuntayhtymän ja seurakunnan kanssa portaista huolehtii nykyään huoltoyhtiö, mutta parhaiten portaat ja Tuomiokirkon kaikki kulmat sisältä ja ulkoa tuntee Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan pääsuntio Petri Oittinen. Hän on työskennellyt nykyisessä virassaan vuodesta 1981 ja asunutkin 12 vuotta portaiden oikealla puolella, Tuomiokirkon kappelissa olevassa asunnossa.
Tuomiokirkon portaita voi hänen mielestään hyvällä syyllä kutsua helsinkiläisten olohuoneeksi. Oittisella on kuitenkin niille ihan oma nimityksensä.
– Minä kutsun portaita olohuoneen sohvaksi. Niillä istuu ihmisiä kymmenittäin ellei sadoittain, säätilasta ja vuorokaudenajasta riippuen. Siinä istuessaan moni syö tai juo jotakin tai tekee asioita, joita sohvalla muutoinkin tehdään.
Erityisesti lämpimien kesäpäivien jälkeen portailta voi löytää ”kaikkea inhimillistä”.
– Ei tule mieleen mitään yksittäistä erikoisinta asiaa, mitä portailta on löytynyt, mutta mieleen muistuu ihan ammattilaisten tekemä tutkimus siitä, kuinka monta erilaista kasvia portaiden välistä löytyy. Niitä oli 200.
Portaita pestään ajoittain, mutta näin perusteellista pesua portaat eivät Oittisen mukaan ole aiemmin tainneet saada.
Kuumalla vedellä ja paineella lähtee pinttynytkin lika. Esa-Pekka Seppäläinen puhdistusvuorossa.
Hengailupaikka ja tärkeiden tapahtumien näyttämö
Tuomiokirkon portailla tehdään paljon muutakin kuin hengaillaan ja nautitaan lämmöstä ja auringonpaisteesta.
Ne ovat olleet myös näyttämönä monissa tärkeissä hetkissä, niin yksittäisten ihmisten kuin koko kansankin. Helsingin tuomiokirkon portaita ovat astelleet esimerkiksi presidentit, pääministerit ja piispat, tuoreet hääparit, kasteperheet, hautajaisvieraat, pappisvihkimyksensä saaneet sekä maisterit ja tohtorit promootioissaan.
Portailla on vietetty vappua ja Pride-tapahtumaa, tanssittu sambaa, esitetty Via Crucista ja osoitettu mieltä.
– Vuoden aikana portailla on paljon toimintaa. Kesällä on paljon kulkueita. Senaatintorin aukiolla on 1700-luvulta alkaen järjestetty vartioparaateja, joita tulevanakin kesänä on seitsemän kappaletta perjantaisin. Kun sotilassoittokunnat lähtevät matkaan, portaat toimivat katsomona, Petri Oittinen kertoo.
Pääsuntio Petri Oittinen tuntee Tuomiokirkon kulmat varmasti paremmin kuin kukaan muu. Hän on työskennellyt kirkolla yli 40 vuotta ja asunutkin Tuomiokirkon kappelissa.
Luvan Tuomiokirkon portaiden käyttöön myöntää Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto.
– Jos asialla on kiire, niin sitten kirkkoherra, sillä seurakuntaneuvosto kokoontuu vain kerran kuukaudessa.
Useimmiten lupa heltiää, ja niitä on pyydettykin ihan soveliaaseen käyttöön. Kielteiseen päätökseen voi olla syynä yksinkertaisesti se, että samaan ajankohtaan sijoittuu jokin muu tapahtuma.
Petri Oittiselle Helsingin tuomiokirkko portaineen on osa suomalaista kansallismaisemaa, vähän samalla tavalla kuin vaikka Kolilta avautuva järvi- ja metsämaisema voi olla toisille.
Kirkon suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel tuskin aavisti, kuinka tärkeän roolin portaat tulisivat saamaan Senaatintorin maisemassa. Hänen suunnitelmissaan monumentaaliportaita ei nimittäin ollut, vaan niiden paikalla sijaitsi 1820–1840-luvuilla päävartio, se sama, joka nykyään löytyy presidentinlinnan vierestä.
Portaat rakennettiin vasta myöhemmin keisarillisella käskyllä, arkkitehdin vastustuksesta huolimatta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsingin helmi kirkastuu – puolet Tuomiokirkon julkisivuremontista tehdään tänä vuonna
AjankohtaistaRemontti jatkuu ensi keväänä Senaatintorin puolella ja sivurakennuksissa.
