Päätoimittajalta: Arvokeskustelu, jota ei käyty

Päätoimittajalta: Arvokeskustelu, jota ei käyty

Kallion kirkon suuressa arvokeskustelussa ei päästy arvoihin asti, sanoo Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Jaakko Heinimäki.

Kallion kirkossa järjestetty Sovinto 100 -tapahtuma huipentui sunnuntai-iltana presidenttiehdokkaiden suureen arvokeskusteluun. Puitteet tarjosi kirkko, sisällöstä vastasi MTV3. Presidenttiehdokkaita haastattelivat uutis- ja ajankohtaisohjelmien päätoimittaja Merja Ylä-Anttila ja politiikan ja taloustoimituksen päällikkö Jussi Kärki.

Odotinkohan jotenkin liikoja, kun odotin suurena arvokeskusteluna mainostetun tilaisuuden sisältävän suuresti arvokeskustelua? Sellaista ilta ei nimittäin juurikaan sisältänyt. Keskustelu ei eronnut tylsähköstä presidentinvaalitentistä muutoin, kuin että se televisioitiin studion sijaan kirkkosalista.

Nuoret olivat valmistelleet Kallion Sovinto 100 -tapahtumaan liittyneissä ratkaisupajoissa arvoihin liittyviä kysymyksiä presidenttiehdokkaille. Tuo puoli jäi suuressa arvokeskustelussa aika vähälle. Nuorten kysymyksistä eetteriin etenivät maahanmuuttoa ja vihapuheen alustoja koskevat kysymykset, ja niidenkin ohjelma-aika jäi kovin vähäiseksi.

Kyllähän suuressa arvokeskustelussa arvoista keskusteltiin, sillä kaikkien käsitysten, mielipiteiden ja tavoitteiden taustalla – ja kaikkien arjen valintojen taustalla – on väistämättä aina jonkinlaisia arvoja. Olisin toivonut, että suureksi ja arvokeskusteluksi mainitussa tilaisuudessa olisi jäsennelty näitä tavoitteiden ja valintojen taustalla vaikuttavia arvoja.

Arvokeskustelu on parhaimmillaan juuri sitä, että pohditaan, miksi jokin on tavoittelemisen arvoista ja sitten pohditaan, miksi se puolestaan on tavoittelemisen arvoista ja kiivetään näitä arvotikkaita niin ylös, että vastaan tulee sellaisia arvoja, jotka ovat tärkeitä ja tavoiteltavia itsessään, eivät enää välineinä jonkin vielä korkeamman päämäärän saavuttamiseksi. Tällaisina itseisarvoina on perinteisesti pidetty esimerkiksi oikeudenmukaisuutta ja onnellisuutta tai hyvää elämää. Ne riittävät itse vastauksiksi kysymykseen, miksi niitä pitäisi tavoitella.

Arvokeskustelu johtaa aina talouden ja politiikan kovaan ytimeen.

Moraalisen harkinnan taustalla on aina paitsi arvoja ja asenteita myös muita eettisiä taustaoletuksia. Esimerkiksi ihmiskäsitys, historiakäsitys ja uskonnolliset käsitykset ovat tällaisia taustaoletuksia. Ihmiskäsitykseen liittyy näkemyksiä ihmisarvosta, inhimillisestä arvokkuudesta ja ihmisoikeuksista sekä ihmisen suhteesta toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Historiakäsitys ohjaa tulkintojamme siitä, millaiset voimat vievät yhteiskunnan kehitystä eteenpäin: voiko ihminen luoda omaa historiaansa vai ohjaavatko sitä jotkin ihmisestä riippumattomat voimat? Miten pitkälle minun henkilökohtainen vastuuni ulottuu, ja missä vaiheessa yhteiskunnan tulee puuttua asioihin ja miten? Uskonnollisista käsityksistä kumpuaa monenlaisia arvoja ja normeja. Myös uskonnottomuus on tässä mielessä uskonnollinen käsitys. Eettiset taustaoletukset eivät ole tarkkarajaisia: ihmiskäsitys, historiakäsitys ja uskonnolliset käsitykset muodostavat toisiinsa kietoutuneen kimpun, jossa toinen ruokkii toista.

Etiikkaa ja arvoja koskevaa keskustelua pidetään usein jonkinlaisena pehmeänä asiana siinä, missä talous ja politiikka kuuluvat kovien tosiasioiden piiriin. Tosiasiassa arvokeskustelu johtaa aina talouden ja politiikan kovaan ytimeen: kysymykseen, että mitä taloudellisella ja poliittisella toiminnalla oikeasti tavoitellaan.

Voi olla, että television ajankohtaisohjelma ei ole hyvä formaatti suurelle arvokeskustelulle, sillä suuri, jopa keskikokoinen, arvokeskustelu edellyttää pitkiä ja polveilevia ajatuksenkuljetuksia ja yhteen kysymykseen keskittymistä pitkäksi ajaksi. Nyt kysymyksiä esitettiin, mutta vastausten funtsimiseen ei jäänyt aikaa. Kunnollisessa arvokeskustelussa täytyy voida kysyä jokaisesta väitteestä, että ai miten niin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi