Kansalaisfoorumin vaikuttajaraatiin kuuluivat piispa Teemu Laajasalo, presidentti Tarja Halonen ja Crisis Management Initiative -järjestön neuvonantaja Hussein Al-Taee. Puheenjohtajana toimi Helsingin kaupungin toimialajohtaja Tommi Laitio.
"Vihapuheen vähentäminen on asennekysymys" – Kallion kirkossa etsittiin ratkaisuja vihapuheen ja eriarvoisuuden vähentämiseen
Sovinto100 -tapahtumassa puhuttiin myös Suomen turvapaikkapolitiikasta ja siitä, pystyisimmekö siinäkin parempaan.
Sovinto100 -tapahtuman kansalaisfoorumissa Kallion kirkossa keskusteltiin lauantaina 20.1. vihapuheesta ja eriarvoistumisesta. Nuoria, turvapaikanhakijoita ja köyhiä edustavat tavalliset ihmiset kysyivät vaikuttajilta, miten nämä voisivat konkreettisesti edistää sovintoa ja yhdenvertaisuutta. Toimenpide-ehdotuksia oli mietitty syksyn aikana kolmessa ratkaisupajassa, joihin osallistui kymmenittäin ihmisiä.
Hedelmällisin keskustelu syntyi vihapuheesta.
– Mitä te olette valmiita tekemään, jotta vihapuhe saataisiin rangaistavaksi? kysyi 19-vuotias Luca Hammar.
Hänen mukaansa vihapuhe on tarkoitushakuisesti loukkaavaa, emotionaalisesti latautunutta puhetta ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan. Miten on mahdollista, että Suomessa vihapuhe on sallittua, Hammar kysyi viitaten siihen, että esimerkiksi Saksassa yritys voi joutua maksamaan sakkoja vihapuheesta.
Presidentti Tarja Halonen vastasi Hammarille:
– Me (suomalaiset) olemme tottuneet vaikenemaan. Meillä on siitä sadan vuoden kokemus. Vastapoolina on suoraan ja avoimesti puhuminen.
Halonen kaipasi rajanvetoa vihapuheen ja suoraan puhumisen välille. Toisaalta osa ihmisistä hakeekin puheillaan näkyvää yhteenottoa. Se on tapa nousta julkisuuteen.
"Kansainvälinen nettimaailma" kärjistää tilannetta: siellä ei voi mitätöidä tai katua vihapuheitaan.
Halonen otti esiin kansanedustajien mahdollisuuden tehdä edustaja-aloite ja kansalaisten mahdollisuuden tehdä kansalaisaloite uuden lain säätämiseksi. Tosin ne harvoin etenevät laiksi asti.
Crisis Management Initiative -järjestön neuvonantaja Hussein Al-Taee oli sitä mieltä, että vihapuhe on ennen kaikkea asennekysymys eikä laki välttämättä estäisi sitä.
Eduskunnassakin on ihmisiä, jotka käyttävät vihapuhetta. Jos vihapuhe nostetaan lakiin, se on heille kunnia, Al-Taee sanoi viitaten myös presidentti Donald Trumpiin.
– Lähtisin liikkeelle kasvatuksesta ja tunteiden ymmärtämisestä. Kodin asenneilmapiiiri on tärkeä, samoin empatia, kyky asettua toisen ihmisen saappaisiin.
– Itse olin lapsi Valkeakoskella, Vantaalla ja Helsingissä. Minua kohdeltiin hyvin, ja olen valmis antamaan sitä takaisin.
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo uskalsi sanoa ääneen sen, että sana vihapuhe on politisoitunut.
– Joidenkin mielestä tämä osuva sana on kaapattu, ja kaikki vihapuheen kritiikki liittyy ”Kallion punavihreän kuplan” kaappausyritykseen, eli että liberaalit haluavat rajoittaa puhetta. Kyllähän myös liberaalista kuplasta käsin osataan puhua aika julmasti.
Laajasalo muistutti sananvapaudesta.
– Vapaus puhua on ainutlaatuinen arvo. Emme ole tukahduttamassa oikeutta puhua, kertoa rajujakin mielipiteitä ja "vääriä" mielipiteitä.
Laajasalo pohdiskeli, pitäisikö vihapuheen standardin olla tarkempi niiden kohdalla, jotka ovat alttiina vihalle ja kansankiihotukselle.
Luca Hammar totesi napakasti, että kukaan ei ole rajoittamassa sananvapautta. Mutta viha ei saa olla lähtökohta.
– On olemassa oikea ja väärä tapa tuoda oma mielipide esille. Ei tarvitse valita niitä ensimmäisiä sanoja, joiden tiedät satuttavan toista. Väärä tapa on mielipiteensä tuominen esiin hyökkäyksenä.
Petteri Wessman (vas.), Anna-Maija Tikkanen, Noorulhaq Hakiq ja Luca Hammar kysyivät kiperiä vaikuttajaraadilta Sovinto100 -tapahtumassa.
Turvapaikanhakijat ovat lähimmäisiämme
Kansalaisfoorumin toinen osa koski Suomen turvapaikkapolitiikkaa. Afganistanista Suomeen alaikäisenä turvapaikanhakijana tullut Noorulhaq Hakiar kysyi vaikuttajien mielipidettä Suomen turvapaikkapolitiikasta.
– Muukalaisia pitää rakastaa, ja tässä asiassa kirkko ollut hyvin samanmielinen, vaikka monessa muussa asiassa onkin erimielinen, vastasi piispa Teemu Laajasalo.
– Pappina ajattelen, että on vaarallista ottaa poliittisiin kysymyksiin kovin konkreettista kantaa. Mutta on vaikea ymmärtää tätä yhdistelmää, että samaan aikaan leikataan kehitysyhteistyömäärärahoja ja kiristetään turvapaikkapolitiikkaa.
On olemassa oikea ja väärä tapa tuoda oma mielipide esille. Ei tarvitse valita niitä ensimmäisiä sanoja, joiden tiedät satuttavan toista. – Luca Hammar
Presidentti Tarja Halonen tuomitsi hallituksen viime vuosien turvapaikkapolitiikan. Hänestä se on selkeästi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista.
– Lasten lähettäminen takaisin ilman turvaverkkoa oli paha asia. Suomalaisia varoitetaan matkustamasta näihin maihin, mutta sinne palautetaan alaikäisiä. Tämä on se osa historiaa, josta lapsenlapset tulevat kysymään: ukki, mummi, ettekö te todella tajunneet?
Suomi ja Eurooppa ovat kantaneet vain pienen osan kansainvälisestä pakolaisvastuusta. Euroopan olisi pitänyt ottaa suurempi vastuu, Halonen totesi.
Korvaako hyväntekeväisyys hyvinvointiyhteiskunnan?
Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisestä esittivät kysymyksiä köyhyyden kokemusasiantuntijat Anna-Maija Tikkanen ja Petteri Wessman.
Tikkanen peräänkuulutti kaikkien ihmisarvoa hyvinvoinnin perusteena.
– Sata vuotta sitten kansa oli voimakkaasti kahtiajakautunut. Sen jälkeen rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta nyt sitä on tulossa korvaamaan hyväntekeväisyys. Apua saa se, joka osaa asiansa vetoavimmin esittää, Tikkanen sanoi.
– Kuitenkin ennakoitavuus olisi erittäin tärkeää köyhälle.
Tikkanen sanoi, että kovin pienillä tuloilla ei ole varaa bussilippuun, ja siksi lähiöistä liikutaan aika vähän minnekään.
– Köyhyys on myös ruuan puutetta. Ja sitä, että ei voi panna lasta musiikkiopistoon. Yhden kerran voi saada lukukausimaksun esimerkiksi Tukikummeilta, mutta millä maksaa seuraava lukukausi? Edes jotain pitäisi pystytä suunnittelemaan.
Tarja Halonen vakuutti, että Suomessa pystytään parempaan kuin mitä nyt tehdään. Katse kääntyy eduskuntaan ja kansalaisjärjestöihin.
Teemu Laajasalon mukaan on luterilainen ajatus, että meillä on yhteiskunta, joka kantaa vastuuta siten, että kaikille taataan ihmisarvoinen, hyvä elämä. Siihen kuuluvat oikeus koulutukseen ja harrastuksiin. Hyväntekeväisyys voi tuoda lisää hyvää, koska on myös paljon ihmisiä, joilla on halu antaa enemmän, olla mukana kohdennetummin.
Köyhyys johtuu usein työttömyydestä. Työn murrosta sekä työttömien työllistymistä ja tukitoimia ehdittiin keskustelussa vain raapaista pinnalta. Petteri Wessman heitti ajatusleikin:
– Jos on leipäjonoja, niin miksei ole myös työjonoja! Keksittäisiin erilaisia pestejä, joista saisi inhimillisen korvauksen, ja niitä töitä jaettaisiin työttömille.
– Jokaisella ihmisellä on osaamista ja taitoja, mutta nykyiset työmarkkinat eivät arvosta näitä. Laajennetaan työnkuvia ja helpotetaan mahdollisuuksia aloittaa työ, Wessman toivoi.
Korjattu klo 17.50. Luca Hammar on 19-vuotias, ei 18. Tilaisuudessa oli myös keskustelijana Noorulhaq Haqiar, ei Hakiq.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kiipeää Tuomiokirkon saarnastuoliin: ”Vallan vahtikoirat voisivat kertoa enemmän hyvän ketjuista”
Ajankohtaista Hyvä elämäHelsingin seurakunnissa on alkanut keskustelujen kevät, josta yhteiskunnallisten vaikuttajien saarnat ovat yksi esimerkki.
