Paha Pastori: Kansallisten kateuspäivien päätähdet ‒ verotiedot ja luokkasafari

Paha Pastori: Kansallisten kateuspäivien päätähdet ‒ verotiedot ja luokkasafari

Sanotaan, että suomalainen on valmis maksamaan satasen, ettei naapuri saisi viittäkymppiä.

Iltapäivälehdistö, tai oikeastaan kaikki tiedotusvälineet, värisivät liki koko viime viikon orgastisessa tilassa, sillä olihan taas se aika vuodesta. Verotietojen julkistaminen. Kansalliset kateuspäivät. ”Mitä se naapurin Markku tienasikaan? Juurihan se osti uuden Bemarin.”

Sanotaan, että suomalainen on valmis maksamaan satasen, ettei naapuri saisi viittäkymppiä. Tätä iänikuista jargonia jauhaa likipitäen jokainen meistä Matti ja Maija Meikäläisistä. Paheksumme vierustoverin osoittamaa kiinnostusta muiden asioihin, tässä kohtaa tuloihin, mutta kaikessa hiljaisuudessa klikkaamme auki jutun, jonka otsikko huutaa kuinka paljon kukakin toimitusjohtaja tai bloggari on tienannut. Lähes jokainen meistä on kiinnostunut poppareiden, näyttelijöiden, urheilijoiden ja bisnesmiesten sekä -naisten tulovirroista. Eivät kai nämä ”uutiset” muuten keikkuisi päivän Luetuimmat jutut -listojen kärkikahinoissa.

Kuin sattuman oikusta samalla viikolla vasemmistonuoret julkaisi tiedotteen, jonka mukaan järjestö järjestää paremmille postinumeroalueille suunnatun ”safarin”. Tiedotteen mukaan kyseessä on tempaus, joka on ”luokkatietoinen tutkimusmatka yhteiskuntamme eksoottisimpaan ja tavallisille ihmisille tuntemattomaan kolkkaan, missä itsensä ökyalueille eristänyt yläluokka asustaa." Miten sattuikaan, että tiedote tästä tempauksesta julkaistiin samalla viikolla verotietojen kanssa?

Toivoisin, että safariin osallistuneille olisi ojennettu tuoreimmat verotiedot kotiläksyiksi.

Safarioppaaksi tituleerattu Veikka Lahtinen totesi Helsingin Sanomille 31.10. antamassaan haastattelussa, ettei kiertoajelu ole provokaatio, vaan karnevalistinen tempaus. Järjestön Facebook-sivuille kirjoitetussa kuvauksessa käytetty alentuva kielenkäyttö kieli aivan muuta. Niin kutsutuilla paremmilla asuinalueilla asuvista puhutaan kuin eläintarhan asukeista: ”safari tarjoaa osallistujilleen mahdollisuuden tarkkailla alueiden asukkaita luontaisessa elinympäristössään…” ja ”…suomalaisten keskuudessa elää toisten ahkeruudesta hyötyvä ja yhteistä etua polkeva ryhmä, vapaamatkustajien näkymätön joukko.”

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ollaan taajaan huolissaan eriarvoistumisesta, mutta jos jokin kasvattaa eriarvoisuutta, katkeruutta ja luokkatietoisuutta, niin tällainen opportunistinen kikkailu. Kuinka Lahtinen ja kumppanit suhtautuisivat, jos kokoomusnuoret järjestäisivät samanlaisen tempauksen Kontulaan? Itseäni kiinnostaa, miten tällainen parantaa muutenkin jo polarisoitunutta keskusteluilmapiiriä.

Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon siitä, kuinka meidän pitäisi kollektiivisesti rohkaista toisiamme ottamaan riskejä, tarttumaan hetkeen ja jahtaamaan unelmiamme, eikä jäädä juoksemaan tuttuun ja turvalliseen oravanpyörään. Ihmisiä kannustetaan yrittäjiksi, ja poliittisessa jargonissa pk-yrittäjien aseman parantamisesta ainakin puhutaan taajaan. Käytännön teot ovatkin sitten eri asia.

Yrittäjän asema Suomessa on mitä on. Ja koska useat tämän safarin ihmettelyn ”kohteista” ovat yrittäjiä, vasemmistonuorten harjoittama alentuva yksinkertaistaminen on röyhkeää. Monet näillä asuinalueilla asuvista ovat tehneet hartiavoimin töitä asemansa eteen: käyneet kouluja, yrittäneet, ottaneet riskejä, välillä epäonnistuneet ja välillä onnistuneet. Uurastaneet.

Tätä kirjoittaessani kiertoajelu on tehty ja verotiedot koluttu luilleen. On vaikea sanoa, mitä Lahtinen ja vasemmistonuoret saivat irti kiertoajelustaan. Toivoisin, että safariin osallistuneille olisi ojennettu tuoreimmat verotiedot kotiläksyiksi. Niistä voikin sitten opetella, kuinka monilla miljoonilla euroilla nämä vasemmiston vapaamatkustajiksi kutsumat ovat kartuttaneet valtion kassaa verojen muodossa. Sitä samaa kassaa, mistä otetaan rahaa meidän jokaisen elämiseen. Jopa sille ideologisesti työttömällekin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi