Myötätuntoa. Juho Saaren mukaan suomalaisten auttamishalu ei ole vähentynyt, vaikka taantuma ja sosiaaliset erot kylmentävät asenneilmastoa. Kuva: Hannu Lukkarinen
Paikallinen auttaminen nousee perinteisen hyväntekeväisyyden rinnalle
Eriarvoistuminen ei ole vienyt suomalaisten auttamishaluja.
Jaa jouluiloa ja yllätä vähävarainen perhe, lapsi tai yksinelävä vanhus, vetoaa pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteinen Rakenna joulupuu -keräys.
Keräyksen konsepti on monille tuttu edellisvuosilta. Ensi sunnuntain messusta lähtien omasta lähikirkosta tai kappelista voi hakea kuoren, jossa on konkreettinen joululahjatoive ja toimintaohje. Espoossa ja Kauniaisissa täytetään tänä vuonna yhteensä noin 800 lahjatoivetta.
"Kaikki Joulupuu-lahjatoiveet menevät yleensä heti kuusesta", tuomiokirkkoseurakunnan diakonissa Anni Vanhanen sanoo.
Espoolaisten auttamishalu on Vanhasen mukaan ympärivuotista. Sukkia kudotaan ja vaatteita lahjoitetaan diakoniatyölle. Ihmisiä ilmoittautuu tasaiseen tahtiin Harmaat pantterit -toimintaan, jossa vapaaehtoiset tarjoavat ilmaista keikkaluontoista apua.
"Vapaaehtoiset ovat tehneet esimerkiksi lumitöitä sairastuneen vanhuksen pihassa", Vanhanen mainitsee.
Paikalliset kampanjat nousussa
Diakoniatyön ohella myös monet avustusjärjestöt pyrkivät luomaan auttamistrendin, joka täydentäisi ja paikkaisi säästöpaineiden alla sinnitteleviä julkisia palveluja.
Onko suomalaisten auttamishalu lisääntynyt?
"Kysymykseen ei ole yleistä vastausta", vastaa Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.
Moniulotteisuus vaikeuttaa ilmiön mittaamista. Auttamisen keinot vaihtelevat rahan lahjoittamisesta tekoihin ja vertaistukeen, ja erilaisia kanavia on paljon.
Jotakin kuitenkin tiedetään. Saaren mukaan rahan lahjoittamisen kokonaismäärä on pysynyt vakaana viime vuodet. Tilapäisiä kasvupiikkejä tuovat lähinnä kansainväliset katastrofit.
Järjestöjen kautta organisoidussa lahjoittamisessa korostuvat feissareiden käyttäminen ja mediavälitteinen rahankeräys, jossa useat järjestöt osallistuvat esimerkiksi konsertin järjestelyihin ja jakavat niiden tuoton.
Ihmiset lähtevät auttamaan, kun auttaminen on tehty helpoksi."
- Anni Vanhanen, diakonissa
Rinnalle on kasvamassa uusi trendi: perinteiset järjestökanavat ohittava paikallinen varain- ja tavaroidenkeräys, jonka valttina ovat pienet hallintokulut. Usein kyse on vapaaehtoisten organisoimista nettikampanjoista, jotka yhdistävät lahjoittajia ja avuntarvitsijoita.
"Pääkaupunkiseudulla toimii lukuisia tämänkaltaisia ryhmiä, joissa avun kohteena ovat vähävaraiset perheet. Avunsaajat profiloidaan tarkkaan esimerkiksi avunpyyntökirjeiden avulla", Saari sanoo.
Kahvipaketti on luksusta
Uutta teknologiaa käyttävään kohdennettuun avustustoimintaan on herätty myös diakoniatyössä, jossa Kirkkopalvelut ry:n ylläpitämä Kotimaanapu.fi -palvelu yhdistää auttajat ja avun tarvitsijat toisiinsa. Pääosin pienistä lahjoituksista kertyvä apu menee perille diakoniatyön kautta.
Yksittäisen keräyksen edistymistä voi seurata latauspalkista. Esimerkiksi helsinkiläiskohteet "Talvivaatteita ja puhelimet yksinhuoltajaperheen lapsille" (tavoite 300 euroa) ja "Talvi tulee - vanhus vailla talvitakkia ja kenkiä" (tavoite 250 euroa) ovat täyttyneet.
Kotimaanapu.fi -palvelusta löytyy myös Ruokaturvaa köyhän jouluun -keräys. Sen tuotolla hankitaan köyhyysrajan alapuolella elävien joulupöytään "luksusta" kuten jouluruokaa, kahvipaketti ja suklaata.
Espoon ja Kauniaisten seurakuntien diakoniatyön tiimeissä pohditaan parhaillaan Kotimaanapu.fi -palveluun liittymistä. Kirkkopalvelujen tuottaja Ilkka Kalmanlehto uskoo, että ensimmäiset espoolaiskohteet ilmaantuvat verkkopalveluun vuodenvaihteen jälkeen.
Kiinnitä huomiota yksinäiseen
Diakonissa Anni Vanhasen mukaan ihmiset lähtevät auttamaan helpoiten silloin, kun auttaminen on tehty helpoksi ja käytännönläheiseksi. Auttamiskohteista vetoaa erityisesti huonoimmassa osassa olevien lasten auttaminen.
Diakoniseen auttamiseen osallistuu Vanhasen mukaan tasapuolisesti sekä naisia että miehiä.
"Miehet pitävät ruumiillisista hommista kuten lumitöiden tekemisestä, kuljetustehtävistä ja tekniikka- ja tietokoneavun antamisesta. Naiset auttavat usein lastenhoitoasioissa tai ovat ystävänä ja seurana ihmisille."
Vanhanen toivoo, että espoolaiset kiinnittäisivät erityistä huomiota yksinäisiin ihmisiin ja heihin, jotka ovat ehkä jääneet kotiinsa loukkuun sairauden vuoksi.
"Heitä on vaikea minkään avun löytää. Siksi naapurit ja muut läheiset ihmiset ovat avainasemassa heidän auttamisessaan. Jos huomaat naapurin tai kenen tahansa olevan yksinäinen tai avun tarpeessa, tarjoa hänelle apua ja tukeasi."
Empatiakuilu näkyy kyselytutkimuksissa
Professori Juho Saaren mukaan elämänkokemusten eriytyminen altistaa suomalaiset keskinäiselle empatiakuilulle, jossa osa väestöstä rajautuu myötätunnon ulkopuolelle ja määrittyy muukalaiseksi. Samaan aikaan taloudellinen taantuma kiristää asenteita varallisuuden uudelleenjakoa kohtaan.
- Juho Saari, professori
"Nämä kaksi tekijää yhdessä tuottavat aikaisempaa kylmemmän asenneilmaston. Ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että tämä olisi johtanut lahjoittamista tai auttamista koskevien asenteiden muutokseen", Saari sanoo.
Empatiakuilun vaikutus näkyy Saaren mukaan mielipidemittausten tuloksissa. "Mitä kauempaa huono-osaista henkilöä tarkastellaan ja mitä vähemmän arvioijalla on kokemusta huono-osaisuudesta joko omassa tai lähipiirin elämässä, sitä laiskemmalta huono-osainen näyttää."
Asenteiden kiristyminen ei ole Saaren mukaan vaikuttanut lahjoittamista tai auttamista koskeviin asenteisiin. Sen sijaan muutoksia on tapahtumassa sosiaaliturvan puolella, jossa esimerkiksi työttömyysturvan muutokset rajaavat merkittäviä ryhmiä ansiosidonnaisen turvan ulkopuolelle.
"Merkittävä osa kansalaisista ja kansanedustajista ajattelee että hyvinvointivaltio tekee ihmiset laiskaksi. Kolmen hallituspuolueen kansanedustaehdokkaiden enemmistö vastasi vaalikoneessa näin. Tämänkaltainen perusasenne ei ole omiaan edistämään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tukemista", Saari sanoo.
Eriytyminen johtuu ennen kaikkea hyväosaisuuden kasautumisesta. Saaren mukaan suomalaisten enemmistön elintaso ja elämänlaatu ovat kohonneet tasaisesti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
"Samaan aikaan vähemmistö – ehkä noin 10–20 prosenttia väestöstä – ei ole samassa määrin päässyt mukaan tähän kehitykseen. Siten ryhmien väliset erot ovat kasvaneet, mutta ei niinkään huono-osaisuuden, vaan hyväosaisuuden kasautumisen myötä", Saari sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
