“Olin aivan myyty. Ensimmäisten kertojen aikana alkoi kirkastua että on olemassa kokonainen maailma, jossa täysraittiutta pidetään elämää suojelevana vaihtoehtona, mutta ilman mitään moralismia. Ongelma koskee vain itseä, jokainen puhuu itsestään. Esimerkiksi kohtuukäyttäjien alkoholista nauttimisesta osataan iloita. Se oli tosi rauhallista, iloista ja myönteistä, arkista. Huimaava uskoontulon kokemus”, Taru muistelee nyt vuosia myöhemmin.

Ensimmäinen askel on avunhuuto

AA eli Nimettömät alkoholistit on sitoutumaton kansainvälinen yhteisö, joka perustettiin Yhdysvalloissa 1930-luvulla ja saapui Suomeen 1948. Se tarjoaa ryhmissä käyville mahdollisuuden yrittää pysytellä kuivilla, mutta ei sitoudu mihinkään käsitykseen alkoholismin syistä. Suomessa toimii noin seitsemän tuhatta ryhmää eri puolella maata. Niissä käytetään AA:n yhteistä 12:n askeleen ohjelmaa.

Ensimmäinen askel toipumisessa on myöntää oma kyvyttömyys riippuvuuden edessä. AA:ssa suhtaudutaan alkoholismiin sairautena, jota ei voida parantaa mutta siitä voi toipua loppuelämän ajan päivä kerrallaan. Toipuminen tarkoittaa sitä, ettei juo.

Taru oli ajatellut olevansa päihdeongelmainen jo aiemmin, mutta hänelle merkittävä asia oli läheisen kirje, jossa tämä kertoi olevansa huolissaan hänen juomisestaan. Seuraavan kerran tultuaan kovassa kännissä kotiin aamuyöllä hän päätti hakea apua. Taru muisti kuulleensa naisesta, joka ohjaa alkoholisteja hoitoon ja jolla on oma päihdetausta.

“Menin hänen luokseen ja ripittäydyin. Puhuin hänelle avoimesti, sanoin olevani hengellinen ihminen ja että minulla on juomisesta valtava häpeä ja syyllisyys. Hänkin sanoi uskovansa Jumalaan. Hän vei minut ensimmäiseen AA-tapaamiseen.”

Satojen tuhansien alkoholiongelmaisten Suomessa päihderiippuvuuksia tutkitaan ja pohditaan paljon. Usein sanotaan, ettei toipumiseen voi kukaan muu vaikuttaa. Myös AA:ssa lähdetään siitä, että toipuminen alkaa itsestä. Mutta AA:ssa se alkaa paradoksaalisesti oman kyvyttömyyden myöntämisestä ja avun pyytämisestä.

Toisen juomista ei voi lopettaa, mutta vaietakaan ei pidä

AA.n yksi keskeinen periaate on, ettei alkoholismia määritellä tai diagnosoida. Sitä käsitellään vain omakohtaisena ongelmana.

”Jotkut sanovat, että on elämäntilannealkoholisteja, jotka ajautuvat vaikeiden kokemusten jälkeen juomaan ja ainealkoholisteja, jotka kerta kaikkiaan hurmaantuvat aineen vaikutukseen. Toiset kätkevät pullon pyykkikoriin, ja huolehtivat tissutellen perheestä, toiset rähjäävät baareissa. Mutta ei ole järkeä pohtia sitä mitä se on. Pointti on se että ollaan selvin päin”, Taru selvittää.

Hän uskoo omien kokemustensa kautta, että läheisen juomisongelmaan kuitenkin voi ja pitää puuttua.

”Jos selvin päin keskellä päivää rehellisesti ja asiallisesti puhuu tai kirjoittaa vaikka kirjeen, se voi vaikuttaa. Jos AA olisi tunnetumpi ja alkoholiongelmasta uskallettaisiin puhua yleisesti, voisi kenelle vaan sanoa, että olen huolissani sinusta, käypä ryhmässä”, hän sanoo.

”Baareissa selitellään aina että eihän mulla mitään hätää koska joku aina juo enemmän. AA:ssa kysymys ei ole siitä, kuinka paljon kukakin juo tai mistä alkoholismi johtuu, vaan yksinkertaisesti siitä, että yritetään itse pysytellä selvin päin.”

Tarulle AA oli hyvin hengellinen kokemus ja hän uskoo, että se tavalla tai toisella on sitä kaikille, jotka saavat avun.

”AA on täynnä hengellisyyttä, mutta ei uskonnollisuutta. Kun ensimmäisessä askeleessa on kysymys avuntarpeesta, toisessa askeleessa jo mainitaan suurempi voima. Laskemme itsemme Jumalan huomaan sellaisena kuin Hänet käsitämme. Se voidaan mieltää minkä tahansa uskonnon mukaisesti. Jumala on mutta Häntä ei ole lupa määritellä. Ne, jotka eivät voi uskoa Jumalaan, voivat ajatella, että suurempi voima on ryhmän ilmapiiri. Ryhmän henki on minullekin pyhä”, hän kertoo.

Alkoholiriippuvuus ei aina näy ulospäin. Huolta läheisen juomisesta ei pitäisi salata. Kuva: Thinkstock

Ammatit ja sukunimet jätetään kotiin

Tapaamiseen voi mennä kuka tahansa, joka kokee kärsivänsä alkoholinkäytöstään.

“Kysyin kerran, täytänkö varmasti AA:n kriteerit, olenko tarpeeksi alkoholisti. Jotkut ryhmässä olivat menettäneet juomisen vuoksi kaiken: kodin, perheen, työn, auton, ystävät. Minä olin menettänyt vain itsekunnioitukseni. Minulle vastattiin, että ainoa kriteeri on kärsimys, jota juominen aiheuttaa”, Taru kertoo.

Tarulle myös anonymiteetti on ollut AA:ssa tärkeää. Hän on kirkon työntekijä ja arvostaa sitä, ettei AA:ssa puhuta ihmisten ammateista tai sukunimistä. Se haittaisi sekä ryhmän toimintaa että yksityiselämää.

“Toverien yksityiselämästä ei puhuta. Heitä on laidasta laitaan, julkkiksista lääkäreihin ja opettajiin ja siltojen alla asuviin jo aikaa sitten työnsä menettäneisiin. Sääntö on tärkeä, sillä on ihan inhimillistä ajatella, ettei haluaisi laittaa lastaan päihdeongelmaisen luokalle tai tilata toipuvaltakaan alkoholistilta lääkäriaikaa”, hän sanoo.

Ryhmästä voi pyytää itselleen kummia, jolle voi kertoa elämästään enemmän.

Aina voi palata alkuun

Ryhmässä uusi tulokas aloittaa tien päihderiippuvuudesta kohti raittiutta. Tien voi aloittaa alusta niin monta kertaa kuin tarvitsee. AA-ryhmään pääsee aina takaisin. Ainoa sääntö on, että ovesta sisään tullessa pitää olla selvin päin.

”Kun tulee tulokkaana takaisin ryhmään retkahdettuaan, hänelle luetaan ensimmäinen askel. Ihan sama vaikka tulisit kuin pyöröovesta uudelleen ja uudelleen. Aina aloitat myöntämällä oman voimattomuutesi alkoholin edessä.”

Taru kävi ryhmässä kolme vuotta ja retkahti juomaan muutaman kerran.

”Kerran olin uudelleen tulokas eli ratkennut välillä ja kauhean häpeissäni. Sillä kerralla vietettiin oman kummini raittiuden vuosipäivää. Minua hävetti mutta hän sanoi että ei, on mahtavaa että tulet takaisin juuri nyt.”

Riippuvaisenakin oman elämänsä asiantuntija

Tarun mielestä AA:ssa on hienointa se, että saa olla päihdeongelmaisenakin oman elämänsä paras tuntija.

”Ammattitaitoisten päihdetyöntekijöiden tarjoama asiantuntemus on ylhäältäpäin annettua ja holhoavaa. AA on ihmisen omaa tietoa itsestään. Oman sieluntilan tiedät vain sinä itse. Siellä on ihmisiä jotka sanovat olevansa samanlaisia, vaikka olisivat paljon pidemmällä toipumisessa ja ollut raittiina pitkään”, hän kuvaa.

Hän taistelee yhä riippuvuutensa kanssa. Välillä hän miettii, olisiko hänestä sittenkin kohtuukäyttäjäksi, vaikka periaatteessa AA:n mukaan riippuvuutta voi hoitaa vain täysraittiudella. Mutta elämässä on ollut erilaisia kausia, viinanhuuruisia, täysraittiita ja niitä, kun ystävien kanssa voi nauttia kohtuudella alkoholia menettämättä otettaan.

”Kummini sanoi kerran olevansa kiitollinen alkoholismista. Hän tarkoitti, että ilman AA:ta ei olisi koskaan tutustunut itseensä yhtä hyvin”, Taru sanoo.