Pastori etsii mielenrauhaa heinänteosta – hangon varressa syntyy oivallus
Veikko Karhumaa uurastaa heinien parissa.

Veikko Karhumaa uurastaa heinien parissa.

Pastori etsii mielenrauhaa heinänteosta – hangon varressa syntyy oivallus

Pystyykö fyysisellä työllä rentoutumaan? Vantaalainen rippikoulupappi Veikko Karhumaa päätti kokeilla.

Haluamme tehdä jutun heinänteosta, papista ja zenistä. Heinänteko järjestyy helposti. Vantaan kaupunki pitää ensimmäiset yleisölle avoimet talkoot Tikkurilan keskuspuistossa. Hangon varteen lupautuu Tikkurilan seurakunnan pastori Veikko Karhumaa. Ainoastaan mielenrauha uupuu.

Karhumaa pääsee talkoisiin palaverin vuoksi puolitoista tuntia myöhässä. Innokkaat talkoolaiset ovat silloin ehtineet nostaa kaiken niitetyn heinän seipäille. Osa vapaaehtoisista on tullut jo ennen puoltapäivää paikalle lämmittelemään.

Onneksi hätiin rientää tilanhoitaja Tuomas Vaherlehto. Hän purkaa yhden heinäseipäistä. Nyt mielenrauha on turvattu.

Tuntemattomat viljat

Pastori Karhumaan juuret ovat maaseudulla. Hän eli lapsuutensa Tampereen naapurikunnassa Ylöjärvellä. Heinätalkoissa hän on kuitenkin ensimmäistä kertaa.

Karhumaa kärsi lapsena heinänuhasta. Siksi peltotyöt eivät houkutelleet häntä.

– En tunnistaisi, mitä viljaa pellossa kasvaa. Niin kauas olen vieroittunut maatalousyhteiskunnasta, Karhumaa toteaa. Hän nauraa, kun kuulee, että viereisen pellon vilja on todellisuudessa heinää.

Heinähangon kanssa työskentely ei kuitenkaan tuota ongelmia. Korsikeko toisensa jälkeen päätyy seipäälle. Työtä helpottaa se, että heinää ei tarvitse haravoida seipään luo.

Aina ruuan saaminen ei ole ollut itsestäänselvyys.

Ilman maisterin papereita

Karhumaan mielikuvan mukaan heinänteko on hyvin fyysistä, kuumaa ja yksitoikkoista. Mielikuva muuttuu kuitenkin hieman työtä tehdessä.

– Heinänteossa on helppo päästä alkuun. Ei tarvitse edes teologian maisterin papereita. Työ sujuisi kuitenkin huomattavasti sukkelammin, jos osaisi oikean tekniikan, Karhumaa kuvailee.

Hänen mukaansa työn positiivinen puoli on se, että saa olla muiden ihmisten kanssa ulkona ja hengittää raikasta ilmaa.

Voisiko fyysisesti rankassa työssä jopa rentoutua? Karhumaan mielestä voi. Jollekin polttopuiden pilkkominen on tapa rentoutua. Jollekin se voi olla heinänteko.

On kuitenkin tärkeää erottaa työ ja vapaa-aika. Maanviljelijälle heinänteko ei välttämättä ole yhtä rauhoittava kokemus kuin kaupunkilaiselle.

Elämän ja kuoleman kysymys

Hanko kädessä voi parhaimmillaan tuntea aiempien sukupolvien perinnön. Heinään liittyy Veikko Karhumaan mukaan ajatus ruuasta.

– Aina ruuan saaminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Silloin maanviljelyn onnistuminen on ollut elämän ja kuoleman kysymys, Karhumaa toteaa.

Viimeksi nälänhädästä kärsittiin koko Suomessa 1800-luvun lopussa. Siitä ei ole kulunut kovin montaa sukupolvea. Karhumaan mukaan siksi ei ole yllättävää, että heinätöihin on perinteisesti lähdetty parhaat päällä.

– Entisaikaan pukeutuminen heijasti varmasti kunnioitusta Luojan viljaa kohtaan, Karhumaa toteaa. Hänellä itsellään on päällä kauluspaita ja kaulassa sokeripala. Papin työasu on heinänteossa epäkäytännöllinen, mutta ainakin se kunnioittaa perinteitä.

Karhumaata huolettaa se, että kaupunkilaisten side perinteisiin maataloustaitoihin on katkennut. Harva osaa tehdä heinää tai saati muutakaan maataloustyötä.

Sananlaskulle uusi merkitys

Karhumaa kokoaa kuvaaja Esko Jämsän pyynnöstä samaa heinäseivästä useampaan kertaan. Ensimmäisellä kerralla otetaan videota, toisella ääniraitaa ja kolmannella valokuvia.

Pastori ei kyllästy työhön. Hän jopa poseeraa mallin lailla, kun Jämsä kehottaa nojaamaan seipääseen ja katsomaan kaukaisuuteen.

Mielenrauhaa ei pääse syntymään kuvaajan pyöriessä ympärillä. Sen sijaan syntyy oivallus. Karhumaan mukaan perinteinen sananlasku saa uuden merkityksen.

– Lapset ovat useasti kysyneet, mitä sanonta "helppoa kuin heinänteko" tarkoittaa. Ehkä sanonnan idea onkin, että heinänteko on itse asiassa haastavaa.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi


Minuutissa mystikoksi

Villi city