Paula Koivuniemi seuraa äitinsä esimerkkiä elämällä sopuisasti ja ottamalla huomioon muut ihmiset
Paula Koivuniemi aloitti laulajanuransa 1960-luvulla. Liikkuminen, luonto, matkustaminen ja kulttuuri ovat auttaneet häntä jaksamaan.

Paula Koivuniemi aloitti laulajanuransa 1960-luvulla. Liikkuminen, luonto, matkustaminen ja kulttuuri ovat auttaneet häntä jaksamaan.

Paula Koivuniemi seuraa äitinsä esimerkkiä elämällä sopuisasti ja ottamalla huomioon muut ihmiset

Pitkän uran tehnyt laulaja käy keikoilla myös vanhusten palvelutaloissa. Silloin nousee monesti kyynel silmäkulmaan.

Vuoden vaihtuessa siirryttiin uudelle vuosikymmenelle. Paula Koivuniemeä lukema 2020 hieman hämmentää, onhan hän aloittanut laulajanuransa 1960-luvulla.

Suomalaisiin vahvasti vedonneella tummaäänisellä laulajalla riittää edelleen kysyntää. Syksyllä artistia kuultiin konserttisaleissa, kirkoissa, laivakeikoilla ja yritystilaisuuksissa. Perinteisiä tanssilavakeikkoja hän ei ole tehnyt vuosikausiin.

– Esiinnyin syksyn aikana esimerkiksi Kuopion kaupunginorkesterin ja Turku Jazz Orchestran solistina. Nautin tilanteista, joissa saan muuntautua erilaisiin musiikkityyleihin. Se tekee hyvää omalle mielelle ja on kiinnostavaa myös yleisölle.

Harva tietää, että Koivuniemi on jo vajaan kymmenen vuoden ajan käynyt esiintymässä pääkaupunkiseudun palvelutaloissa. Yksi paikoista on Helsingin seurakuntien säätiön ylläpitämä Heseva-koti Käpylässä. Näillä hyväntekeväisyyskeikoilla häntä säestää yleensä hanuristi ­Anna-Liisa Väkeväinen.

Koivuniemi on laulanut palvelutaloissa pääasiassa vanhoja iskelmiä. Lopuksi on laulettu yhdessä. Jos joku on toivonut Koivuniemen omia hittikappaleita, hän on laulanut myös niitä.

Tilaisuudet ovat tuntuneet Koivuniemestä monella tavalla antoisilta. Aluksi hän herkistyi ylen määrin siitä, kun vanhat ihmiset alkoivat tapailla heille nuoruudesta tuttujen laulujen sanoja.

– Nyt alan jo tottua tilanteeseen ja osaan pitää tunteeni paremmin kurissa. Yritän pitää siellä yllä iloista meininkiä, hän sanoo.

Erityisesti Koivuniemen mieleen on näistä esiintymisistä jäänyt eräs vanha herra. Kukaan ei ollut kuullut hänen sanovan sanaakaan pitkään aikaan, mutta yllättäen hän oli alkanut laulaa muiden mukana. Se oli saanut kaikki paikallaolijat liikuttumaan.

Isän jalanjäljissä musiikkialalle

Jo lapsuudenkodissa Seinäjoella musiikki oli Paula Koivuniemen elämässä vahvasti mukana. Hänen isällään Mauri Koivuniemellä oli tanssiorkesteri, ja tytär sai ensimmäiset esiintymiskokemuksensa Etelä-Pohjanmaan lavoilla. Hän oli myös tottunut siihen, että kotona vieraili suuriakin laulajatähtiä.

On hyvä kuunnella kaikenlaista, välillä myös heviä ja rap-musiikkia, vaikka ne eivät olekaan kovin lähellä omaa musiikkimakuani.

Tästä huolimatta Koivuniemi lähti opiskelemaan kauppaopistoon. Opinnot tosin saivat jäädä jo vuoden kuluttua, kun levoton nuori nainen matkusti tätiensä luokse Kanadaan. Tädit patistivat hänet töihin, siivoojaksi paikalliselle yliopistolle.

– Kun palasin sieltä, isä kehotti minua menemään vanhan soittokaverinsa Toivo Kärjen puheille. Isä ajatteli, että kokeillaan, onko tytöstä alalle.

Koivuniemi onnistui saamaan levytyssopimuksen. Hän lauloi levylle Perhonen-iskelmän, josta tuli iso hitti. Muita menestyskappaleita seurasi perässä.

Rock- ja jazzbändien solistina

Musiikkimaailma on muuttunut Paula Koivuniemen mukaan valtavasti siitä, kun hän aloitti alalla. Hän ihailee nykyisiä nuoria musiikintekijöitä.

– Meillä on paljon lahjakkaita muusikoita, joista useilla on myös alan koulutus. Monet heistä tekevät itse kappaleidensa melodiat ja sanoitukset.

– Kuuntelen paljon musiikkia kotona ja autossa. On hyvä kuunnella kaikenlaista, välillä myös heviä ja rap-musiikkia, vaikka ne eivät olekaan kovin lähellä omaa musiikkimakuani.

Koivuniemi itse on rikkonut rajoja esiintymällä rock- ja jazzbändien kanssa. 2000-luvun alussa hän räväytti esittämällä Senaatintorilla Apulanta-yhtyeen kanssa bändin hittikappaleen Anna mulle piiskaa.

– Se oli uusi ja vähän pelottavakin kokemus. Mietin etukäteen, buuataanko minut pois lavalta, mutta yleisö oli tosi innostunutta, Koivuniemi muistelee.

Erityisen mielellään hän on esittänyt swing-musiikkia big bandien säestämänä.

– Ei se silti tunnu aina helpolta. Olen nimittäin aika tarkka, ja haluan onnistua mahdollisimman hyvin. Ehkä se on myös jollain tavalla pohjalainen piirre.

Paula Koivuniemi hoitaa kuntoaan lenkkeilemällä merenrannassa ja metsässä Siru-koiran kanssa.

Paula Koivuniemi hoitaa kuntoaan lenkkeilemällä merenrannassa ja metsässä Siru-koiran kanssa.

Lenkkiseurana managerin Siru-koira

Keikoilla kiertäminen vaatii kuntoa ja itsestä huolta pitämistä. Tätä puolta Paula Koivu­niemi hoitaa lenkkeilemällä managerinsa ja ystävänsä Laura Vuorisen Siru-koiran kanssa. Vuorinen asuu samassa talossa kuin Koivuniemi, joten lenkkiseuraa löytyy läheltä.

– Kuljemme merenrannassa ja metsässä, jotka koen rauhoittavina paikkoina. Metsässä Siru voi myös juosta vapaana.

Eläinrakkaalla Koivuniemellä itsellään on kissa, järjestyksessä kolmas. Hän kuvailee Oliver-kissaansa maailmanmatkaajaksi, joka oli mukana muun muassa hänen ja Vuorisen puoli vuotta kestäneellä New Yorkin -matkalla.

Matkustaminen ja kulttuuri ovatkin luonnon ja liikkumisen lisäksi asioita, jotka auttavat Koivuniemeä jaksamaan.

– New Yorkissa katsoimme teatteria ja musikaaleja. Oli myös hauska pyöräillä eri kaupunginosissa. Se sujui suurkaupungissa yllättävän helposti.

 Levyttämäni laulun sanoin totean, että en kadu elämässäni mitään. Menneisyyden vatvominen veisi vain turhaan energiaa.

Ihan sata lasissa Koivuniemi ei enää tee töitä. Hän on alkanut harkita tarkemmin, mihin työtilauksiin lähtee mukaan. Hänestä on mahtavaa, että nyt pitkän uran tehneenä on mahdollista valita sellaisia töitä, joista nauttii.

Koivuniemen elämään kuuluu myös hänen lähellä asuva Toni-poikansa. He käyvät esimerkiksi yhdessä syömässä.

Ystävät, pitkäaikaiset ja uudemmat, ovat Koivuniemelle tärkeä voimavara ja ilon lähde.

– En kaipaa paljon ihmisiä ympärilleni. Minulle riittää, kun on muutama läheinen, joiden kanssa saan viettää aikaa.

Manageri Laura Vuorinen huolehtii Paula Koivuniemen keikka- ja muista asioista.

Manageri Laura Vuorinen huolehtii Paula Koivuniemen keikka- ja muista asioista.

Täyttä elämää tulevaa murehtimatta

Laulajan elämä vaikuttaa tällä hetkellä seesteiseltä. Näin ei ole ollut aina, sillä matkan varrella on ollut myös vastoinkäymisiä.

– Aina olen kuitenkin noussut aallonpohjasta. Levyttämäni laulun sanoin totean, että en kadu elämässäni mitään. Menneisyyden vatvominen veisi vain turhaan energiaa, Paula Koivuniemi sanoo.

Myöskään iän karttuminen ei ole tuottanut hänelle toistaiseksi suuria ongelmia.

Esiintyvän taiteilijan ammattiin sisältyy melkoisesti ulkonäköpaineita, ja palvelutaloissa hän on kokenut vapauttavana sen, ettei niissä arvostella ulkonäköä.

Elämänfilosofiansa mukaisesti Koivuniemi pyrkii jatkossakin elämään täysillä, murehtimatta tulevaa.

– Odotan innolla jokaista uutta päivää, vaikka en tiedä, mitä se tuo tullessaan. Uskon, että jos elämässä on rakkautta ja ystävyyttä, ne kantavat pahankin päivän yli.

Tärkeänä esikuvana Koivuniemelle on ollut hänen äitinsä Hilla. Tämä otti huomioon esimerkiksi naapurit ja auttoi heitä tarpeen tullen.

– Yritän seurata äitini mallia elämällä sopuisasti ja huomioimalla mahdollisimman hyvin muut ihmiset.

Myös palvelutalokeikoilla Koivuniemi kokee kulkevansa äitinsä jalanjäljissä.

– Artistilta ei vaadi kovin paljon se, että hän antaa laulullaan vanhukselle pienen hetken vanhojen aikojen muistelemiseen. Samalla se saattaa tuoda viikkokausiksi iloa koko palvelutalon ­väelle.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi