Rap-artisti Mercedes Bentso on äidin tyttö, jolle feminismi on hengissä pysymistä
– On ihmeellistä, että joku on kiinnostunut siitä, että minä olen hengissä, Linda-Maria Roine eli räppäri Mercedes Bentso sanoo äidistään.

– On ihmeellistä, että joku on kiinnostunut siitä, että minä olen hengissä, Linda-Maria Roine eli räppäri Mercedes Bentso sanoo äidistään.

Rap-artisti Mercedes Bentso on äidin tyttö, jolle feminismi on hengissä pysymistä

Koulukiusattu Linda-Maria Roine leikki välitunneilla Jumalan kanssa. Nyt hän on räppäri Mercedes Bentso, tylsä luterilainen, hetkittäin onnellinen ja usein vihainen.

Ehkä jonakin päivänä tämä kaikki alkaa tuntua Linda-Maria Roineesta normaalilta: Ystävät. Parisuhde, jossa ei tarvitse pelätä mitään. Työ, josta on unelmoinut jo teininä.

Vielä toistaiseksi hänen on vähän vaikea uskoa sitä.

– Ajattelen, että tämä on jotakin ihmeellistä, mistä pitää olla koko ajan ihan superkiitollinen. Samalla pelkään menettäväni tämän. Siksi pienetkin takaiskut, kuten vaikka riidat ihmissuhteissa, vievät saman tien ihan pohjalle.

Pitkään Roineen elämässä normaalia olivat yksinäisyys, kiusaaminen, seksuaalinen kaltoinkohtelu, päihteet ja väkivalta.

Ihan pari päivää sitten olin liukuportaissa menossaylöspäin ja tajusin, että minulla ei ole mitään hätää ja että kaikki on hyvin.

– Vasta nyt jälkeenpäin olen tajunnut, miten vaarallista ja hajottavaa on, kun kiusaamista ja seksuaalista kaltoinkohtelua kokee lapsena ja nuorena, jolloin itsetunnon pitäisi kehittyä. On vaikea ymmärtää, että minulla on nyt paljon ystäviä ja että joku tosiaan haluaa olla minun ystäväni, sillä ne kriittisimmät vuodet sain koko ajan kuulla, miten hirveä olen.

Vaikeaa Roineen on myös tunnistaa sitä, että hän on onnellinen. Tai ainakin hetkittäin onnellinen.

– Ihan pari päivää sitten olin liukuportaissa menossa ylöspäin ja tajusin, että minulla ei ole mitään hätää ja että kaikki on hyvin. Onnenhetkiä tulee myös arjen pienistä asioista, vaikka pyykkiä pestessä. Ei minusta aikaisemmin ole tuntunut siltä.

Roineen alter ego on nimeltään Viola Violencia

Useammin kuin onnellinen Roine kuitenkin on ihan raivona, täynnä vihaa ja katkeruutta. Silloin avuksi tulee Viola Violencia, yksi hänen alter egoistaan.

– Otan Violan ja kynän ja alan työstää.

Työstämisestä syntyy riimejä räppäri Mercedes Bentsolle, joka sekin on yksi Roineen alter egoista. Monet teksteistä ovat synkkiä ja väkivaltaisia ja kertovat sellaisesta elämäntavasta, jota moni suomalainen ei ole nähnyt eikä luultavasti pysty kuvittelemaan. Roine miettiikin, että jos hän olisi elänyt helpomman lapsuuden ja nuoruuden, hänestä tuskin olisi tullut räppäriä. Ehkä hän olisi mennyt opiskelemaan teatteria tai musiikkia.

Linda-Maria Roine käy mielellään Tuomasmessussa. – Siellä saa liikehtiä ja olla rennosti, hän sanoo.

Linda-Maria Roine käy mielellään Tuomasmessussa. – Siellä saa liikehtiä ja olla rennosti, hän sanoo.

Edelleenkin Roine huomaa olevansa katkera ihmisille, joilla asiat ovat olleet paremmin kuin hänellä.

– Jos vaikka näen, että jollakin tytöllä on isä, tunnen katkeruutta. Se isäasia on minulle edelleenkin tosi paha, Roine sanoo.

Hänkin olisi halunnut sellaisen isän, jollaisia isät hänen mielikuvissaan olivat: isä olisi puolustanut häntä ja ehkä estänyt kaikkea pahaa tapahtumasta, tarttunut tarvittaessa vaikka lapioon tai haulikkoon tytärtään suojellakseen. Isä kuitenkin häipyi kuvioista siinä vaiheessa, kun tytär oli aivan pieni.

”Äiti on iso syy siihen, että olen halunnut elää”

Onneksi oli äiti.

– Äiti on parasta, mitä minulla on ollut. Just eilen äiti oli käymässä. Maattiin sängyllä, katsottiin telkkaria, syötiin herkkuja ja juteltiin. Se tuntui ihan samalta kuin silloin, kun olin pieni ja asuin äidin kanssa, Roine kertoo.

– Äiti on kasvattanut minut lähes täydellisesti. Äiti opetti, että tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Eihän siinä ollut muuta ongelmaa kuin se, että ne muut eivät ole toimineetkaan niin, ja minä olen ollut liian kiltti.

En varmaan olisi jaksanut yrittää ja skarpata niin paljon, jos äiti olisi vaikka ollut itse narkkari tai koko ajan töissä.

Teini-ikäisenä Roine onnistui salaamaan äidiltään sen, että hän oli ajautunut itseään vanhemman poikaystävän mukana huumepiireihin ja käytti itsekin aineita.

– En varmaan olisi jaksanut yrittää ja skarpata niin paljon, jos äiti olisi vaikka ollut itse narkkari tai koko ajan töissä. Äiti on myös iso syy siihen, että olen halunnut elää. Äiti on tukenut ja ollut konkreettisesti aina läsnä. On ihmeellistä, että jotakuta ylipäätään on kiinnostanut se, että minä olen hengissä.

Assan vessan feministiä ei kiinnosta mikroaggressio

Seksuaalista hyväksikäyttöä lapsena, koulukiusaamista, seksuaalista väkivaltaa, pahoinpitelyjä. On oikeastaan pieni ihme, että Linda-Maria Roine on hengissä ja kertomassa tarinaansa. Synkimpinä ja toivottomimpina hetkinä hän on harkinnut niin kiusaajiensa tappamista kuin itsemurhaakin.

Nyt hän kuvaa asennoitumistaan maailmaan raa’aksi ja veriseksi lattiatason ja Assan vessan feminismiksi. Se on feminismiä, joka pitää hengissä: saa esimerkiksi tajuamaan, että väkivaltaisesta parisuhteesta on oikeus lähteä ja että seksi ilman toisen osapuolen suostumusta on raiskaus.

– Minusta ei olisi tullut feministiä valtaväestön ongelmilla. Esimerkiksi se, että yritysjohtajina ei ole tarpeeksi naisia, ei mitenkään liity minun maailmaani. Minun on myös vaikea samastua sellaiseen keskusteluun, jossa nyhvätään ja takerrutaan lillukanvarsiin, koska olen nähnyt niin hirveitä asioita. Minusta se, että mies vetää naista turpaan, on suurempi ongelma kuin se, että mies tekee jotain mikroaggressioksi luettavaa niin kuin vaikka avaa naiselle oven.

Lapsena Roine odotti välituntia ollakseen Taivaan Isän leikkikaveri

Sekopää – niin Roine vastaa, kun häneltä kysyy, millainen ihminen hän tällä hetkellä on. Oikeastaan hän ei vielä tiedä. Oma identiteetti on ollut hakusessa kauan. Nuorempana hän samastui romanikulttuuriin, koska ei kokenut tulevansa hyväksytyksi valtaväestön parissa. Joulukuussa 2017, Suomen 100-vuotisjuhlien aikaan, Roine tajusi olevansa suomalainen.

– Olen saanut suomalaisen ja luterilaisen kasvatuksen äidiltäni ja mummoltani. Suomalainen ja luterilainen kuulostaa helvetin tylsältä, mutta ei siinä ole mitään vikaa. Miksi olen ollenkaan lähtenyt etsimään juuriani ja uskonnollista vakaumustani muualta, kun olen jo ihan lapsena saanut ne kotoa? Roine miettii.

Linda-Maria Roine on huomannut olevansa suomalainen ja luterilainen – ja vaikka se kuulostaa tylsältä, siinä ei ole mitään vikaa.

Linda-Maria Roine on huomannut olevansa suomalainen ja luterilainen – ja vaikka se kuulostaa tylsältä, siinä ei ole mitään vikaa.

Kun hän oli pieni, äiti kertoi hänelle Taivaan Isästä. Lapsen mielessä Taivaan Isä näytti samalta kuin hänen oma, poissaoleva isänsä. Koulussa Roineella ei ollut ystäviä, mutta hän odotti välituntia päästäkseen olemaan Taivaan Isän kanssa.

– Usko oli minulle lämmintä ja turvallista. Minulle oli itsestään selvää, että uskon Jumalaan. Joskus teini-iässä rupesin kaipaamaan omaa yhteisöä ja olin tosi altis kaikelle. Törmäsin romaninaisiin, jotka halusivat rukoilla puolestani. He johdattivat minut helluntaiseurakuntaan, Roine kertoo.

Helluntaiseurakunnassa Roineelle sanottiin, että hänen pitäisi tulla uskoon. Roineesta se oli outoa, sillä hänellähän oli jo läheinen suhde Jumalan kanssa.

– Liityin sitten seurakuntaan ja kävin kasteella, koska ajattelin, että niin pitää tehdä.

Jumala esitettiin pikkumaisena kyttääjänä

Helluntaiseurakunnan käsitys uskosta olikin jotain ihan muuta kuin se, mihin Roine oli kotonaan tottunut. Jumalastakin annettiin kummallinen kuva.

– Jumala, joka oli ollut minulle suuri ja tärkeä ystävä, esitettiinkin tosi pikkumaisena kyttääjänä. Ihmisten henkilökohtaisia asioita sorkittiin ja niistä joutui julkisesti tekemään tiliä. Siellä oli paljon tosi huonoista oloista tulleita ihmisiä ja minusta alkoi tuntua siltä, että heitä pidettiin pilkkana ja käytettiin hyväksi, Roine kertoo.

Hänen ensimmäinen käyntinsä luterilaisessa jumalanpalveluksessa helluntaiseurakunnasta irtautumisen jälkeen ei ollut kovin rohkaiseva. Oli pitkäperjantai, ja tunnelma oli, no, niin kuin hautajaisissa. Kontrasti helluntaiseurakunnan ylistysmeininkiin ei olisi voinut olla suurempi.

Jos teen jotakin paskaa, pyydän anteeksi ja saan anteeksi.

– Nyt tykkään tosi paljon käydä Tuomasmessussa. Siellä saa liikehtiä ja olla rennosti. Kukaan ei kysy, poltatko tupakkaa. Helluntaiseurakunnassa ehtoolliselle ei saanut mennä, jos oli esimerkiksi riippuvuuksia. Tuomasmessussa ihmisten puolesta rukoilevat eivät puhu kielillä vaan ihan suomeksi ja tavallisilla sanoilla, Roine kertoo.

Jumalakin on taas se lapsuudesta tuttu.

– Jumala on armollinen, ja minun ei tarvitse kuin uskoa ja tehdä parhaani. Jos teen jotakin paskaa, pyydän anteeksi ja saan anteeksi.

Jonain päivänä väkivaltaan puuttuminen on uusi normaali

Jos Linda-Maria Roine voisi päättää, jonakin päivänä myös kaikki tämä olisi normaalia: Naisiin ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta väkivallasta esimerkiksi romanikulttuurissa puhuttaisiin julkisesti. Väkivallan uhrit uskoisivat, että he ansaitsevat parempaa ja heillä on oikeus lähteä myrkyllisistä suhteista.

Lähisuhdeväkivaltaan puututtaisiin aktiivisesti myös poliittisessa päätöksenteossa. Turvakotien määrää lisättäisiin. Säädettäisiin terapiatakuu niin, että mielenterveysongelmiin saisi apua viimeistään kuukauden sisällä.

Ja Linda-Maria Roine tekisi musiikkia yhdessä ihailemiensa Lana Del Reyn ja Eminemin kanssa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi