Petri Patronen tajusi, että Jeesuksen julistama Jumala on pasifisti
Petri Patrosen mielestä ei saisi olla vain yhtä oikeaa tapaa ajatella Jumalasta. Monissa herätyskristillisissä piireissä harhaoppisuuden pelko on iso juttu.

Petri Patrosen mielestä ei saisi olla vain yhtä oikeaa tapaa ajatella Jumalasta. Monissa herätyskristillisissä piireissä harhaoppisuuden pelko on iso juttu.

Petri Patronen tajusi, että Jeesuksen julistama Jumala on pasifisti

Alppilan kirkon toiminnanjohtajan mielestä ajatusten pitäisi saada lentää kirkossa vapaasti. Kiveen hakattu teologia herättää pelkoa ja ahdistusta.

On brunsseja ja kahvilaa, on perhe- ja AA-kerhoja, on kodittomien yömajoitusta ja iso liuta erilaisia jumalanpalveluksia. Alppilan kirkon toiminnanjohtaja, pastori Petri Patronen toteaa, että kirkko ei ole mikään yhden asian one trick pony.

Jeesuksen antama esimerkki kirkon missiosta on laaja. Yksi osa sitä on, että me tarjoamme paikan, jossa porukka voi kohdata ja ystävystyä.

Alppilassa sille tuntuu olevan hyvät puitteet. Suomen luterilaisista kirkoista juuri siellä on eniten liikennettä. Paikalla käy väkeä hyvin toimeentulevista hipstereistä monenlaisiin ojanpohjan koluajiin. Toukokuussa työssään aloittanut Patronen aikoo pitää huolen, että niin on jatkossakin.

– Kaiken sen keskellä tätä motivoi kuitenkin Jumalan valtakunnan sanoma. Me emme voi koskaan lähteä kirkkona siihen, että me olisimme vain hyväntekeväisyysjärjestö.

Vaikka ydin pysyy, kirkon ja kristittyjen pitää myös uudistua. Sen Petri Patronen on saanut oppia. Viime vuosina hänen käsityksensä Jumalasta on kokenut mullistuksen. Oli aika, jolloin sitä varjosti yksi sana: mutta.

Jumalalla on vain yhdet kasvot

Ennen kuin Petri Patronen aloitti työnsä Alppilan kirkolla, hän työskenteli toiminnanjohtajana Munkkivuoren kirkolla kokoontuvassa Verkostossa. Verkosto on kirkon sisällä toimiva yhteisö, joka järjestää messuja, tapahtumia ja pienryhmiä eli soluja. Teologisesti Verkosto on karismaattisen laidan luterilainen yhteisö.

Ennen kaikkea Verkosto oli kuitenkin porukka, joka kaipasi yhteisöllisyyttä ja halusi saada rivikristityt mukaan tekemään messua.

Me emme voi koskaan lähteä kirkkona siihen, että me olisimme vain hyväntekeväisyysjärjestö.

– Kirkossa puhutaan nyt hirveästi toimintakulttuurin muutoksesta, eli että vapaaehtoiset halutaan mukaan toimintaan. Verkosto oli juuri sitä, Patronen selittää.

Ennen Verkostoa Petri Patronen ehti pyöriä monenlaisissa kristillisissä piireissä. Mukaan mahtui myös tiukkoja herätyskristillisiä porukoita, joiden opetukset jäivät vaivaamaan.

– Jotkut herätyskristityt painottavat, että joo, Jumala on rakkaus, mutta Jumala on myös oikeudenmukaisuus. Ja Jumala on armollinen, mutta Jumala on myös pyhä.

Niin Patronenkin oppi ajattelemaan. Jumalalla oli kahdet kasvot, hymyilevät ja vihaiset, rakastavat ja väkivaltaiset. Jumalan sanottiin olevan hyvä, mutta taustalla oli varjo. Kaksikasvoinen Jumala ei kuitenkaan tuntunut sopivan yhteen sen kanssa, mitä Jeesus opetti. Ja jossain vaiheessa Patronen oivalsi, että Jumalalla on vain yhdet kasvot: Jeesuksen kasvot.

Viime vuosina Petri Patrosen käsitys Jumalasta on muuttunut. Nyt hän on varma, että Jumala on absoluuttisen hyvä. Kuva: Esko Jämsä

Viime vuosina Petri Patrosen käsitys Jumalasta on muuttunut. Nyt hän on varma, että Jumala on absoluuttisen hyvä. Kuva: Esko Jämsä

Uusi näkökulma absoluuttiseen hyvään

Alppilan kirkon aulassa juoksentelee pikkulapsia. Yksi huutaa iskää, ensin varovasti, sitten kovaa. Kun Jeesus puhui Jumalasta, hän puhui isästä.

– Kun rupesin ajattelemaan uskoani läpi Jeesuksen kautta, se muuttui radikaalilla tavalla, Petri Patronen kertoo.

– Jeesus opetti, että hän ja Jumala ovat yhtä. Jeesuksen takana ei ole mitään toista Jumalaa, johon hän olisi viitannut.

Ja Jeesus opetti ihmisiä rakastamaan vihamiehiään, kääntämään toisen posken ja olemaan tekemättä pahalle vastarintaa. Petri Patronen ymmärsi, että se Jumala, jonka Jeesus julistaa, on väkivallaton, pasifistinen Jumala.

– Se on tämän kristinuskoksi kutsutun vallankumouksen ydin, Patronen selittää.

– Minulle tuli varmuus, että Jumala on vain ja ainoastaan absoluuttisen hyvä.

Patronen alkoi lukea Raamattua uudella tavalla. Hän tajusi, että siinä kaikki kohdat eivät ole samalla viivalla. Kuva Jumalasta kehittyy läpi kirjoitusten, mutta vasta Jeesuksessa se on selvä.

– Jeesus ei ole vain kirsikka kakun päällä, vaan Jeesus on koko kakku.

Kun Petri Patronen näki Jumalan uudella tavalla, myös kysymys pelastuksesta alkoi näyttää erilaiselta.

Harhaoppisuutta ei pidä pelätä

1000-luvulla Anselm Canterburyläisen myötä läntisessä kirkossa valtavirtaan nousi sijaiskärsimysoppi. Sen mukaan Jumala ei voinut antaa ihmiskunnan syntejä anteeksi ilman väkivaltaista hyvitystä. Hyvitykseksi kelpasi vain täydellinen uhri, minkä vuoksi Jumala antoi Jeesuksen tapettavaksi ristille.

Patroselle oli suuri oivallus, ettei kyseinen sovitusoppi ole kristikunnan historian ainoa – saati vanhin. Esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa ei ajatella samalla tavalla.

Minulle tuli varmuus, että Jumala on vain ja ainoastaan absoluuttisen hyvä.

Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus ovat kaikkien kristillisten kirkkojen teologista ydintä. Mutta mitä ristillä oikeastaan tapahtui, jakaa näkemyksiä.

– Lepytettiinkö siinä vihaista Jumalaa vai lepyttikö Jumala vihaiset ihmiset? Patronen heittää.

– Muuttiko Jumala mielensä, vai oliko risti paikka, jossa meidän mielemme muuttui siitä, millainen Jumala on? Voisiko ristissä olla kyse siitä, että Jumala ratkaisi ihmisen syntiongelman eikä omia ongelmiaan? 

Patronen haluaa yhä vähemmän luokitella ihmisiä niihin, jotka ovat sisä- tai ulkopuolella. Jälleen hän katsoo Jeesukseen.

– Tuntuu, että juuri ne ihmiset, joiden me ajattelisimme olevan pelastuksen ulkopuolella, ovatkin niitä, jotka hengailevat Jeesuksen kanssa ja päätyvät Jumalan armon piiriin, Patronen sanoo.

Jumalan valtakunta on radikaalisti avoin kaikille.

"On hyvin mahdollista, että olen hyvin väärässä"

– Tämä on miinakenttä, Petri Patronen toteaa.

Kun kirkossa on opittu ajattelemaan Jumalasta tietyllä tavalla, toisenlaiset näkökulmat herättävät helposti vastarintaa.

Ajatusten pitäisi kuitenkin saada lentää vapaasti. Jos kiveen hakataan vain yksi tapa ajatella Jumalasta, se johtaa pelkoon ja ahdistukseen, ja ihmiset alkavat sensuroida ajatuksiaan. Harhaoppisuuden pelko on monissa herätyskristillisissä piireissä iso juttu.

Siksi Patronenkaan ei halua tuputtaa omia näkemyksiään. Jos joku löytää jotain muuta kautta yhteyden rakastavaan Jumalaan, hyvä.

– Minä jos joku tiedän, että ihminen on erehtyväinen. On hyvin mahdollista, että olen hyvin väärässä.

Kuka?

Pastori Petri Patronen, 35, työskentelee Kallion seurakuntaan kuuluvan Alppilan kirkon toiminnanjohtajana.

Mitä?

Haluaa kehittää kirkkoa, joka on yhteisöllisyyden, auttamisen ja ihmisen ja Jumalan kohtaamisen paikka.

Motto?

"Rakasta Jumalaa rakastamalla ihmistä."

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: