Neljäkymmentä vuotta oli erämaaisille vasta alku. Peter Halldorfin mielestä se on helpottava ajatus.
Usko osoittautuu usein joksikin muuksi kuin mitä olemme luulleet, sanoo kirjailija Peter Halldorf
Uskonkriisi avasi ruotsalaisen Peter Halldorfin eteen yllättävän polun 1980-luvulla. Kun vanhat vastaukset eivät enää riittäneet, helluntailiikkeen kasvatti löysi varhaiskirkon isät ja äidit.
Se, joka on alussa varma uskostaan, on lopussa epäilijä. Näin sanoo tunnettu ruotsalainen kirjailija, ekumeenisen yhteisön johtaja ja helluntaipastori Peter Halldorf.
Halldorfin juuret ovat syvällä Ruotsin helluntailiikkeessä. Sekä hänen isänsä että kumpikin isoisä olivat helluntaipastoreita. Nykyään Halldorf kuuluu helluntailiikkeen lisäksi Ruotsin evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja tekee läheistä yhteistyötä sekä katolilaisten että ortodoksien kanssa.
Yllättävä polku, joka on kasvattanut Hallforfista ekumeenisen liikkeen keskeisen hahmon Ruotsissa, alkoi uskonkriisistä 1980-luvun lopulla. Kun vanhat vastaukset ja keinot eivät enää riittäneet, Halldorf jätti taakseen sen, minkä tiesi, ja kurottautui kohti sellaista, minkä vasta aavisti.
Sisäinen kaipuu vei hänet opiskelemaan kirkon ensimmäisten vuosisatojen hengellisten opettajien ja erämaahan vetäytyneiden kilvoittelijoiden tekstejä.
– Helluntaiystävät opettivat minut rakastamaan Raamattua. Varhaiset kirkkoisät ovat auttaneet minua ymmärtämään Raamattua jonkin verran, hän sanoo.
Vanhat liturgiat avasivat salaisuuden uudella tavalla
Varhaiskirkon hengellisissä isissä ja äideissä yhdistyy Peter Halldorfin mukaan ällistyttävä psykologinen ja hengellinen tarkkanäköisyys. Siksi he voivat auttaa ihmistä, joka etsii syvempää itsetuntemusta.
Usko ei ole vastaus kysymykseen. Uskon vastakohta ei ole epäily, vaan varmuus.
Halldorf lisää, että varhaisilla hengellisillä opettajilla oli täysin toisenlainen suhtautuminen aikaan kuin meillä.
– Neljäkymmentä vuotta on vasta alku, sanovat erämaaisät. Se on suuri helpotus, suoranainen vapautus meille, jotka olemme oppineet, että kaiken voi saada heti, Halldorf sanoo.
Hän on hakeutunut yhteyteen myös yhä elävän vanhan tradition kanssa. Se on tarkoittanut lukuisia matkoja, jotka ovat vieneet Halldorfin ja hänen kirjojensa lukijat itäisten perinteiden luostareihin ja kirkkoihin.
– Henkilökohtaisesti minulle on merkinnyt eniten orientaalisten kirkkojen liturgian löytäminen. Se on avannut jumalanpalveluksen salaisuuden täysin uudella tavalla, hän sanoo.
Pääsiäislauantaina sanat toivosta ovat epätodellisia
Vuonna 2015 ilmestyneessä kirjassa Mellan skymning och mörker ("Iltahämärässä") Halldorf toteaa, että usko osoittautuu usein joksikin muuksi kuin olemme kuvitelleet.
– Usko ei ole vastaus kysymykseen. Uskon vastakohta ei ole epäily, vaan varmuus. Usko voi kuitenkin ilmentyä sydämen hiljaisena luottamuksena, joka on itsessään vastaus kaikkiin ratkaisemattomiin arvoituksiin, Halldorf sanoo.
Ateismi avautuu kuin kuilu ihmisen sielussa ja saa hänet kysymään, onko Jumala kuollut.
Halldorf kiinnittää erityistä huomiota pääsiäislauantain merkitykseen. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeisenä päivänä hänen oppilaansa menettivät uskonsa.
Halldorfin mukaan pääsiäislauantai kuvaa realistisesti tilannetta, jonka jokainen kohtaa jossakin elämänsä vaiheessa. Kyse on "pimeästä tunnelista", jossa kaikki, minkä varaan elämä on rakentunut, revitään alas.
Syvä ahdinkotila on tuttu kirkkoisä Gregorios Nyssalaiselle ja Ristin Johannekselle. Ensin mainittu kutsui tilannetta "jumalalliseksi pimeydeksi", jälkimmäinen ”pimeäksi yöksi”.
Sellaisina hetkinä sanat ylösnousemuksesta ja toivosta ovat käsittämättömiä ja epätodellisia. ”Ateismi avautuu kuin kuilu ihmisen sielussa ja saa hänet kysymään, onko Jumala kuollut”, Halldorf kirjoittaa.
Hiljaisuus on kaikkein yksinkertaisinta ja samalla vaikeinta
Iltahämärässä kulkeva lukija saa matkaevääksi hengellisten ohjaajien neuvoja: Viivy hiljaa Jumalan kädessä. Luovu kaikista tahdonponnistuksista. Älä tee vastarintaa, vaan luota siihen, että Jumala tietää, mitä hän tekee. Älä sekaannu, älä kiirehdi Jumalan työtä, anna sen vain tapahtua. Luota siihen, että Jumalan tarkoituksena on aina johdattaa meitä rakkauteen.
Peter Halldorf toteaa, että hiljaisuus on samalla kertaa kaikkein yksinkertaisinta ja kaikkein vaikeinta. Pimeyden hetkellä on vaikea uskoa, että hengellisten ohjaajien neuvot ovat totta omalla kohdalla.
Varhaiskirkon isissä ja äideissä yhdistyy ällistyttävä psykologinen ja hengellinen tarkkanäköisyys.
Tässä pääsiäisen viettäminen tulee avuksemme, Halldorf sanoo.
– Pääsiäisen jumalanpalvelukset voivat antaa kokemuksen siitä, että kaikki, mihin uskomme, on oikeasti totta. Kolmena pääsiäispyhänä meidän tulee rohkaista toisiamme laittamaan kaikki muu syrjään, jotta voimme seurata Jeesusta hänen vaelluksellaan kuoleman läpi elämään.
Halldorfilla on yksinkertainen neuvo myös ihmiselle, joka tulee pääsiäiskirkkoon ensimmäistä kertaa.
– Tässä pätee sama kuin kaikessa muussakin: lähesty pääsiäistä hitaasti ja osallistumalla. Ei ole tarpeen ymmärtää niin paljon. Avoin mieli riittää.
Rakasta lähimmäisen kirkkoa kuin omaasi, niin uskosi syvenee
Vieraillessaan Helsingissä huhtikuussa Peter Halldorf puhuu siitä, kuinka kristitty voi vaikuttaa kirkkojen ykseyden puolesta ja pysyä samalla uskollisena sille kirkolle, johon hänet on kastettu. Halldorfin vastaus kysymykseen on: rakastamalla lähimmäisensä kirkkoa kuin omaansa.
Halldorf siis haastaa kristittyä asettumaan toisesta kirkkokunnasta tulevan kristityn asemaan ja ottamaan tämän kokemukset, tradition ja kysymykset vakavasti. Silloin toinen saa valaista itseä niin, että ymmärrys itsestä ja omasta uskosta selvenee.
Kristittyjen ykseys voi Halldorfin mukaan avautua juuri sen kautta, mikä erottaa kristittyjä toisistaan. Johtamassaan Bjärka-Säbyn ekumeenisessa yhteisössä hän on nähnyt, mitä kristittyjen välinen "uudelleen tunteminen" tarkoittaa käytännössä.
– Kirkon jakautuminen on haava, sekä meissä itsessämme että toisessa kristityssä. Kun löydämme toisemme yhteisessä syventymisen kaipuussa, tunnustukselliset nimilaput tulevat vähemmän tärkeiksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Valoa vainajien maahan – minkälainen paikka on tuonela, jonne Jeesus astui?
HengellisyysTeologi Esko Miettinen teki tietokirjan siitä, minne ihminen menee kuolemansa jälkeen. Lähtökohtana on tuonelasta kertova uskontunnustuksen kohta, josta papit eivät puhu.
