Kiitollinen. "On aina ihanaa nähdä musiikin voima", lauluntekijä Piia Viitanen sanoo.
Uupumus ja musiikin löytäminen ovat parhaita asioita, mitä Viitasen Piialle on tapahtunut
Folkyhtye Viitasen Piian lauluissa kuuluvat myös raamatulliset kielikuvat. Piia Viitasen mielestä hengellisten kysymysten pohtiminen on Suomessa tabu.
"Yhtenä aamuna heräsin, oli harmaaksi muuttunut maa. Huokaili metsät ja huokaili haat, oli käynyt tuulemaan."
Sodan ja ympäristötuhon tuulet puhaltavat hetkittäin vaikuttavina Viitasen Piia -folkrockyhtyeen tuoreella Laulumaa-levyllä. Erityisesti Rukous rauhasta -laulu tavoittaa tarkasti nykyihmisen kokeman apokalyptisen epävarmuuden ja syyllisyyden.
Laulujen tunnemaisema on kuitenkin merkillisen lohdullinen.
Kun Piia Viitanen teki Laulumaa-levyn lauluja vuoden 2015 elokuussa, hän asui punamullan värisessä puutalossa Porvooseen kuuluvassa Kulloon maalaiskylässä.
Herättyään hän keräsi aamupalan ainekset omasta puutarhasta ja lähimetsästä, ennen kuin istui pihalle kirjoittamaan.
Paratiisimaista idylliä varjosti lähellä kulkeva moottoritie, ja toisella puolella maisemaa horisontissa kohosivat Kilpilahden voimalan piiput. Öisin piipuista loimuavien tulenlieskojen punahehkuinen kajo toi mieleen Mordorin, Taru sormusten herrasta -kirjojen pahuuden linnakkeen.
Puutarhan rauhaa saartoi myös ahdistava ja levoton maailmanpolitiikan uutisvirta. Otsikot lauloivat Suomeen saapuneesta pakolaisaallosta.
– Laulut syntyivät niistä ajatuksista, joita siinä hetkessä oli. Rukous rauhasta -laululle antoi sysäyksen uutiskuva rannalle huuhtoutuneesta pikkupojasta. Rauhasta laulaminen oli tietoinen valinta, Viitanen sanoo.
Tuttu laulu voi herättää unesta
Viitaselle itselleen Laulumaa-levy on ennen muuta musiikin ylistys, joka nousee kiitollisuudesta elämää kohtaan. Viitanen työskentelee sosiaaliohjaajana Kinaporin palvelukeskuksessa Sörnäisissä. Työssään hän on nähnyt, miten muistisairaan vanhuksen katse herää eloon yhteislaulun aikana.
– Tuttu laulu voi herättää ihmisen unesta niin, että hän tuntuu saavan pienen hetken tunnetasolla kiinni elämästä. Vaikka sanat ja kieli ovat poissa, muistisairas saattaa muistaa laulun En etsi valtaa, loistoa kaikki säkeistöt alusta loppuun.
Musiikin vaikuttavuus on Viitaselle melko tuore löytö. Vielä joitakin vuosia sitten hän ajatteli, että musiikki ei ole yhtä tärkeää kuin päivittäinen, ihmisten kanssa tehtävä työ.
Koen, että musiikki on tietyllä tavalla pelastanut minut ja auttanut minua tulemaan näkyväksi.
– Piia Viitanen
– Tämä kuitenkin muuttui, kun ymmärsin musiikin merkityksen oman elämäni kautta, hän sanoo.
Vuonna 2013 Viitanen joutui sairaslomalle työssä uupumisen ja masennuksen vuoksi. Voimien loppuminen oli monen asian summa.
Sosiaaliohjaajan opintojaan viimeistelevä Viitanen teki työharjoittelun lastensuojelussa ja jäi valmistuttuaan sille tielle. Työssä tuli vastaan paljon haastavia tilanteita. Voimia kuluttivat myös yksikön resurssipula ja henkilökohtaisen elämän asiat.
– Jouduin suhteellisen nuorella iällä uudelleen määrittelyn eteen ja pohtimaan, mihin haluan käyttää elämäni, Viitanen sanoo.
Uupuminen nosti pintaan myös omaan kasvuun liittyviä asioita, joiden käsitteleminen keskustelemalla on ollut tärkeää.
Musiikki antoi oman äänen
Lapsuuteen mahtui paljon hyvää, mutta varhaisessa vaiheessa äidin sairastamisen tuoma huoli tuli osaksi Viitasen elämää. Pelko äidin menettämisestä vaikutti osaltaan siihen, että pieni tyttö otti sisarusparvessa selviytyjän roolin.
– Rakensin ympärilleni kuoren, joka viestitti muille, että minä kyllä pärjään ja selviän, että minusta ei tarvitse kantaa huolta. Liian vahvoja ja reippaita tyttöjä yhdistää usein tietty näkymättömyys, Viitanen sanoo.
Toipumisen aikana Viitanen etsi itselleen sopivaa tapaa ajatusten ja kokemusten purkamiseen. Pakopaikaksi löytyi laulujen tekeminen. Musiikki antoi väsyneelle pärjääjälle oman äänen ja mahdollisuuden olla pieni, heikko ja tarvitseva.
Aluksi Viitanen kirjoitti vain itselleen, mutta vähitellen laulut kasvoivat omasta jutusta yhteiseksi asiaksi. Kolmen levyn jälkeen Viitanen on uuden polven kotimaisten lauluntekijöiden kärkeä.
Hän on suorittanut myös taideterapeutin opinnot, jotka valmistuivat tammikuussa 2016.
– Koen, että musiikki on tietyllä tavalla pelastanut minut ja auttanut minua tulemaan näkyväksi. Se on uupumisen lisäksi yksi parhaista asioista, joita minulle on tapahtunut. Musiikki auttaa minua käsittelemään asioita, joita on mahdoton käsitellä.
Raamatun kieli tuli tutuksi kotona
Harjaantunut korva tavoittaa Viitasen Piian sanoituksista yllättävän paljon raamatullisia kielikuvia. Viitasen mukaan kyse on yksinkertaisesti kielestä, johon hän on kasvanut.
– Käytän sanoituksissa kristillisiä ilmaisuja, vaikka puhun asioista, jotka eivät suoranaisesti liity uskoon. En tiedä, millä muulla tavalla esimerkiksi sotaa voisi kuvata.
Viitasen lapsuudenkodissa luterilainen kirkko ja hengelliset kysymykset tulivat tutuiksi. Äiti piti kylän lapsille pyhäkoulua ja Piia kävi seurakunnan leireillä.
Minulle hengelliset kysymykset ovat yksi elämään liittyvä aihe muiden joukossa.
– Piia Viitanen
Kodin levyhyllyssä äidin gospellevyt ja isän jazzlevyt olivat sulassa sovussa. Gospel tuli vastaan myös nuoruudessa helluntaiseurakuntaan kuuluvien ystävien kautta.
Helluntainuorten tapahtumista jäi hyviä muistoja, mutta Viitanen ei kokenut karismaattisuutta ja uskonvarmuutta omakseen.
Kristilliset vaikutteet näkyvät siinä, että Viitanen on pohtinut myös aikuisena suhdettaan hengellisyyteen ja kodin perintöön. Joskus Jumalan pohtiminen tulee lauluihin.
– Täällä Suomessa hengellisten kysymysten pohtiminen ääneen on ehkä edelleen vähän tabu, mutta minulle ne ovat yksi elämään liittyvä aihe muiden joukossa.
Tätä nykyä usko on Viitaselle enemmänkin hiljaista kyselyä ja ihmettelyä kuin jotain mitä osaisi kuvata tarkasti.
– Luulen, että Jumala on joka tapauksessa jotain paljon suurempaa ja ihmeellisempää, kuin millaiseksi me ihmiset tulemme hänet typistäneeksi. Siinä riittää ihmeteltävää varmasti loppuelämäksi.
Kuka?
Piia Viitanen, 30, on Viitasen Piia -folkyhtyeen solisti ja lauluntekijä. Työskentelee sosiaaliohjaajana Kinaporin palvelukeskuksessa. Perheeseen kuuluvat Piian lisäksi mies, kissa ja koira.
Missä?
Luonnossa. Lappia rakastan, sinne pitää päästä tasaisin väliajoin. Siellä teen rauhassa pieniä retkiä ja nautin maisemista suorittamatta mitään.
Motto?
Miksi pelkäisin, kyllä huominen taas antaa valonsa. (Laulusta Miksi pelkäisin)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kun minulta loppuvat sanat, laulut alkavat” – Viitasen Piia antaa lauluissaan äänen niille, joilta se puuttuu, eli syrjäytetyille ja luonnolle
Hyvä elämäViitasen Piian tuore albumi Ihmisen aika kertoo kyydistä pudonneista ihmisistä, ihmiskuntaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta ja elämän hauraudesta.
