Piispa Askola muistelee kolmea kohtaamista seitsemän vuoden maratonilla
Piispa Irja Askolan viimeinen työpäivä on tiistaina. Sen jälkeen hän pitää taukoa julkisuudesta. Kuva: Aarne Ormio.

Piispa Irja Askolan viimeinen työpäivä on tiistaina. Sen jälkeen hän pitää taukoa julkisuudesta. Kuva: Aarne Ormio.

Piispa Askola muistelee kolmea kohtaamista seitsemän vuoden maratonilla

Piispa Irja Askolan viimeinen työpäivä on tiistaina. Ennen sitä on aika miettiä kolmea merkittävää kohtaamista piispavuosien ajalta.

Seitsemän vuoden maraton. Niitä sanoja tiistaina 31.10. eläkkeelle jäävä piispa Irja Askola käyttää kuvaamaan kuluneita vuosia. Monella tapaa antoisia, mutta myös hyvin työteliäitä.

Kun hän siirtyy emerituspiispojen joukkoon, hän aikoo pitää puolen vuoden mittaisen sapatin. Se tarkoittaa, että häntä ei kannata pyytää puhumaan tilaisuuksiin ja median on turha pyytää haastatteluja. On aika vain olla.

Vielä tänään on kuitenkin aika muistella piispavuosia ja kertoa Kirkko ja kaupungille kolmesta hänelle erityisesti mieleen jääneestä kohtaamisesta. Kohtaamisia hänellä on ollut paljon ja niistä on vaikea valita. Yksittäisten ihmisten tapaamisista syvimmät ovat olleet luottamuksellisia tai muuten sellaisia, ettei niistä oikein voi kertoa. On paljon asioita ja ihmisiä, joita hän kantaa sydämessään.

Tässä on kuitenkin kolme yleisempää kohtaamista tai tilannetta, joilla on ollut hänelle erityisen suuri merkitys. Ne ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Irja Askola puhui Helsingin kansalaistorin rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. Kuva: Kaisa Kariranta.

Irja Askola puhui Helsingin kansalaistorin rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. Kuva: Kaisa Kariranta.

Kohtaaminen Kansalaistorilla – Meillä on unelma

Ensimmäinen kohtaaminen, jonka Irja Askola nostaa esille, on mielenosoitus Helsingin Kansalaistorilla. Heinäkuun lopussa 2015 ainakin 15 000 ihmistä kokoontui osoittamaan mieltään rasismia vastaan.

– Meillä on unelma -mielenosoitus kokosi spontaanisti paljon ihmisiä vastustamaan rasismia ja kertomaan, että olemme kansa, joka toivottaa ihmiset tervetulleeksi. Yleisössä oli kaikenikäisiä ja kaikenvärisiä ihmisiä, mutta ääni oli yhteinen.

Askola piti tilaisuudessa puheen ja kierteli sen jälkeen torilla. Hänen mukaansa on tärkeää huomata, että kirkkotilojen ulkopuolella voi tavata ihmisiä, jotka jakavat samoja arvoja kristinuskon kanssa. Näin on, vaikka he eivät kuuluisi kirkkoon ja vaikka he olisivat eri uskontokunnasta.

– Kokemus kansalaisyhteiskunnan kirkosta oli tuossa tilaisuudessa vahva, Askola sanoo.

Kohtaaminen Lähetysjuhlilla – samaa sukupuolta oleva pari

Kesäkuussa 2013 Helsingin messukeskuksessa vietettiin Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlia. Tuhannet ihmiset seurasivat, kuinka piispa Irja Askola siunasi lähetystyöhön samaa sukupuolta olevan parin.

– Lähetystyöhön siunattavien tapaamiset ja monet kohtaamiset juhlilla ja sen jälkeen saadut rakkaus- ja vihapostit ovat jääneet mieleen. Samoin kuin itse hetki. Jumalanpalvelus, jossa siunaaminen tapahtui, oli riemullisimpia messuja, jossa olen saanut olla. Tietysti oli aika järkyttävää kokea se, että poliisi joutui järjestämään minulle turvamiehiä tilaisuuden ajaksi.

Ajatus, että instituution Irjasta on tullut meidän Irja, on koskettava palaute.

Askola kertoo ymmärtäneensä tuossa tilaisuudessa ja sen jälkeen käymissään keskusteluissa ”kirkon pitkän laahuksen”, jota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöin kuuluvat ja heidän läheisensä ovat kantaneet.

– Ei ole kyse vain nuorista ihmisistä. Sain paljon koskettavia kirjeitä myös vanhemmilta ihmisiltä eri puolilta Suomea ja jopa muista maista. Niissä käytiin läpi häpeää, syyllisyyttä ja kirkon lyömiä haavoja.

Kohtaaminen kulkupeleissä – kirkon kävelevä postilaatikko

Irja Askola on kirkon ensimmäisenä naispuolisena piispana ja rohkeiden kannanottojensa vuoksi saanut paljon julkisuutta. Hänet tunnetaan, kun hän kävelee kadulla tai istuu raitiovaunussa.

– Se kohtaamisten määrä, kun ihmiset taputtavat kadulla, raitiovaunussa, lähijunassa tai metrossa olalle ja sanovat, että kiva, kun olet meidän piispa, on ollut valtava. Ajatus, että instituution Irjasta on tullut meidän Irja, on koskettava palaute.

Askola kertoo, että hänestä on vuosien varrella tullut kirkon kävelevä postilaatikko.

– Ihmisten välittömyys on ollut hauskaa. Esimerkiksi se, kun pienet tytöt luokkaretkellä hihittävät ratikassa ja pyytävät saako ottaa sinun kanssasi selfien, kun opettaja fanittaa sinua. Vuorovaikutus ihmisten kanssa on kannustanut jaksamaan myös vaikeina hetkinä.

Lähetysjuhlilla piispa Irja Askola siunasi samaa sukupuolta olevan parin lähetystyöhön.

Lähetysjuhlilla piispa Irja Askola siunasi samaa sukupuolta olevan parin lähetystyöhön.

Encore eli neljäs kohtaaminen – viimeinen työpäivä

”Piispa Askola toivottaa kaikki tervetulleeksi tilaisuuksiin”, lukee Kirkon viestinnän välittämässä uutisessa hänen viimeisestä työpäivästään Helsingin piispana. Irja Askola noudattaa loppuun asti linjaansa. Hän toivoo, että tilaisuuksissa näkyy ”kohtaamisen kirkon henki”.

– Päivästä tulee varmaan haikea itselleni, nenäliinapakettia tarvitaan. Tunteet nousevat pintaan. Toivon, että tilaisuuksiin tulee paljon ihmisiä eri yhteiskunnan kerrostumista. Ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeitä. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille, piispa kutsuu.

Tiistaina 31.10. kello 8 piispa Irja Askolaa voi tulla tapaamaan Helsingin tuomiokirkkoon, puoliltapäivin Alppilan kirkkoon. Illalla kello 17 voi tulla yhteislaulutapahtumaan Tuomiokirkon portaille ja kello 18 juhlamessuun Tuomiokirkkoon. Juhlamessu myös striimataan ja sitä voi seurata Kirkko ja kaupungin nettisivuilta.

Ihmisten kynnys lähestyä piispaa vaikka raitiovaunussa on ollut pieni. Askola tunnetaan ja hän kanssaan jutellaan. Kuva: Aarne Ormio.

Ihmisten kynnys lähestyä piispaa vaikka raitiovaunussa on ollut pieni. Askola tunnetaan ja hän kanssaan jutellaan. Kuva: Aarne Ormio.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi