Dokumenttisarja Ristinmies ja minä – Jeesus Nasaretilaisen tarina on kuvattu Jeesuksen asuinseuduilla Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Käsikirjoittaja ja kertoja on Kuopion piispa Jari Jolkkonen.
Piispa Jari Jolkkonen puhui Jeesus-dokumentin kuvauksissa autuaista rauhantekijöistä – samalla taivaalla jylisivät Israelin hävittäjät
Ylellä alkaa hiljaisella viikolla kolmiosainen dokumenttisarja Jeesuksesta. Sen tekijä, Kuopion piispa Jari Jolkkonen, on kirjoittanut myös sarjaan pohjautuvan kirjan.
Kuopion piispan Jari Jolkkosen käsikirjoittama uusi tv-dokumenttisarja, Ristinmies ja minä – Jeesus Nasaretilaisen tarina, kertoo Jeesuksen tarinan.
Jolkkonen kiertää Ylellä hiljaisella viikolla nähtävässä sarjassa evankeliumien tapahtumapaikkoja Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Hän tapaa uskonnollisia johtajia ja raamatuntutkijoita, kiipeää vuorille ja kahlaa muinaisessa vesitunnelissa. Kirkko ja kaupunki kysyi piispalta sarjan taustoista ja tekemisestä.
Olet tehnyt aiemmin tv-dokumenttisarjat reformaattori Martti Lutherista, pyhimys Franciscus Assisilaisesta ja herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisesta. Miksi nyt tuli Jeesuksen vuoro?
– Tämä oli iso riski. Kaikilla on Jeesukseen jokin suhde. Siksi aihe on myös vaikea.
– Halusin kuitenkin viedä katsojat kokemaan jotain, mitä olen itse kokenut Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Olen vieraillut siellä useasti, sillä Kuopion hiippakunnalla on kumppanuussopimus Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon eli palestiinalaiskristittyjen kirkon kanssa. Uskon, että kun evankeliumitekstit yhdistetään paikan päällä maantieteeseen ja arkeologiaan, ne muuttuvat uudella tavalla konkreettisiksi.
Olet ollut pappi yli 30 vuotta ja piispa lähes 14 vuotta. Mitä uutta Jeesuksesta tämä projekti opetti sinulle?
– Jeesuksen merkitys parantajana kirkastui minulle aiempaa selvemmin. Hänen maineensa alkoi levitä juuri parantamistoiminnasta. Ei ketään tapeta sen takia, että hän on kiertävä aforistikko.
– Jeesuksen luo tuli tarttuvista taudeista kärsiviä ja vammaisia ihmisiä, joita piiloteltiin peräkammareissa tai maakuopissa. Jeesus joutui toisinaan jopa pakenemaan heitä. Luulen, että jokainen omaishoitaja, lääkäri, sairaanhoitaja tai pappi tunnistaa tunteen. Jeesus tuntuu välillä uupuneen kohdatessaan ihmisten valtavaa hätää.
Jari Jolkkonen kahlaa vesitunnelissa, jonka kuningas Hiskia rakennutti ilmeisesti vuoden 700 eKr. tienoilla. Tunneli on yksi Jerusalemin merkittävimmistä arkeologisista löydöistä.
Kuvasitte dokumenttia lukuisissa kirkoissa, joita Jeesuksen asuinseuduille on perustettu evankeliumeissa kuvattujen tapahtumien muistoksi. Mikä niistä teki sinuun erityisen vaikutuksen?
– Pyhän haudan kirkko Jerusalemin vanhassa kaupungissa on näiden kirkkojen joukossa erityinen, sillä on perusteet ajatella, että Jeesus oikeasti kuoli ja haudattiin juuri sillä paikalla.
– Kirkko on kokonaisuudessaan valtava, mutta osallistuimme sen pienessä kappelissa syyrialais-ortodoksisen kirkon palvelukseen. Tilaisuus oli sykähdyttävä. Kielenä oli aramea, Jeesuksen äidinkieli. Liturgiana oli Jaakobin liturgia, jonka ensimmäiset käsikirjoitukset ovat 300-luvulta, ja alkujaan se on vielä vanhempi. Kappelin seinistä putoili laastia mustille vaatteille. Lähemmäs alkukristillistä liturgiaa on vaikea päästä.
Mitä ajattelit vieraillessasi Israelissa ja palestiinalaisalueilla nyt, kun Lähi-idässä jälleen soditaan?
– Monet suomalaiset ajattelevat konfliktista mustavalkoisesti. Todellisuudessa molemmilla puolilla on rauhantahtoisia ihmisiä. Kansanryhmien johdossa kuitenkin ovat ääripäät, jotka haluavat hallita koko aluetta yksin ja puhdistaa toisen kansanryhmän kokonaan.
– Konfliktin syyt eivät ole pohjimmiltaan uskonnolliset. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja oikeudesta omaan maahan, veteen ja muihin resursseihin. Kärsimys satuttaa. Erityisesti suren palestiinalaiskristittyjen kohtaloa. Alueen kristityt ovat arabiankielisiä ja kansalliselta identiteetiltään palestiinalaisia. Suomalaiset eivät aina ymmärrä sitä. Kuulen näiltä kristityiltä jatkuvasti, että eniten kärsimystä heille aiheuttaa Israelin miehitys Länsirannalla.
Meillä ihmisillä on yhteiset juuret, konkreettisesti.
– Kesken kuvausten sain tietää, että minulla on äitini puolen suvussa vuosisatojen takaa sekä juutalaisia että palestiinalaisia esivanhempia. Asia meni uudella tavalla ihon alle. Meillä ihmisillä on yhteiset juuret, konkreettisesti.
Miten päätit käsitellä konfliktia dokumenttisarjassa?
– Tämä on dokumenttisarja Jeesuksesta, mutta toisaalta ajankohtaista konfliktia ei voinut sivuuttaa täysin. Halusin, että dokumentti välttäisi tuomarin roolin. Tulkinnanvapaus jätetään katsojalle. Minulle sanotaan usein, ettei pitäisi puhua politiikkaa, mutta kyse on koko maailmanrauhan kannalta niin olennaisesta kriisistä, että kyllä siitä pitää voida puhua.
– Kuvasimme dokumenttia vuosina 2024 ja 2025. Konflikti tuli monin tavoin esiin kuvauksissakin. Meillä oli patriarkkojen haudalle kuvauslupa palestiinalaiselta ministeriltä, mutta israelilaiset sotilaat tulivat silti aluksi keskeyttämään kuvaukset.
– Genesaretinjärven pohjoisrannalla sijaitsevalla Autuuksien vuorella kertasin katsojille Vuorisaarnaa. Luin kohtaa, jossa Jeesus sanoo, että autuaita ovat rauhantekijät. Koko ajan yli lensi Israelin hävittäjiä, jotka olivat pommikuormassa matkalla Etelä-Libanoniin tuhoamaan äärijärjestö Hizbollahin kohteita.
Dokumenttisarjassa tavataan Jerusalemin latinalainen patriarkka, kardinaali Pierbattista Pizzaballa OFM. Lyhenne nimen perässä viittaa fransiskaanien veljeskuntaan.
Millaisia ajatuksia alueen nykytilanne herättää sinussa historian valossa?
– Antiikin ympäristö oli niin väkivaltainen, ettemme voi sitä käsittää. Siinä todellisuudessa kristillinen ajatus jokaisesta ihmisestä Jumalan kuvana oli täysin uusi.
– Historiaa voidaan aina käyttää oikeuttamaan vihollisuuksia. Uhriasemasta syntyy katkeruus ja siitä koston kierre. Monesti sanotaan, että pyhät tekstit oikeuttavat väkivaltaa. Vanhan testamentin moraaliopetukset ja Jeesuksen opetukset kuitenkin puhuvat rauhasta ja reilusta kohtelusta. Jeesus kieltäytyi miekasta, kärsi väkivaltaisen kuoleman ja rukoili silti vainoojilleen anteeksiantoa.
Munib Younan on Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon emerituspiispa. Kuopion hiippakunnalla, jonka piispana Jari Jolkkonen toimii, on kirkon kanssa ystävyyssopimus.
Miten otat Jeesuksen mukaan tulevaan pääsiäiseen tänä vuonna?
– Hiljainen viikko on vuoden vaikuttavin viikko. En ota mukaani Jeesusta, vaan hän ottaa mukaansa minut.
– Liityn Jeesuksen tarinaan kiirastorstain messussa. Saarnaan siitä, että hän asetti ehtoollisen silloin, kun aavisti kohtalonsa. Juuri kun Jeesus näytti poistuvan näyttämöltä, hän asetti aterian, josta tulikin merkki hänen jatkuvasta läsnäolostaan.
Kolmiosainen dokumenttisarja Ristinmies ja minä – Jeesus Nasaretilaisen tarina esitetään Yle TV1:ssä hiljaisella viikolla 31.3.–2.4. kello 19. Ensimmäinen osa keskittyy Jeesusta edeltävään aikaan, toinen osa Jeesuksen elämään ja opetuksiin ja kolmas osa kristinuskon leviämiseen ja vaikutuksiin. Sarjan voi katsoa myös Yle Areenassa.
Dokumenttisarjan on ohjannut Satu Väätäinen, kuvaaja ja leikkaaja on Pekka Heikkilä. Sarjan on tuottanut Luterilaisen Kulttuurin Säätiö ja se on saanut tuotantotukea Kirkon mediasäätiöltä.
Jolkkonen on kirjoittanut myös sarjaan pohjautuvan kirjan Nasaretin mestarin tarina (Docendo), joka ilmestyy maaliskuun lopussa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Piispa Jari Jolkkonen nosti esiin antisemitismin ja palestiinalaisiin kohdistuvan rasismin torjunnan – ”Rauha ei synny kummankaan osapuolen tuhoamisella”
AjankohtaistaKuopion piispa piti piispainkokouksen avauspuheenvuoron Iisalmessa ja otti kantaa Gazan tilanteeseen.
