Espoon piispala on paitsi edustuskäytössä myös Kaisamari Hintikan perheen koti. Luukas-koirasta tuli Hintikan perheen jäsen vuonna 2019.
Piispa Kaisamari Hintikka esittelee virka-asuntonsa, jossa koti ja edustustilat sekoittuvat: ”Parhaimmillaan piispala on silloin, kun täällä on paljon väkeä ja puheensorinaa”
Hän on sisustanut Espoossa sijaitsevaa empiretyylistä vanhaa pappilaa perintöhuonekaluilla ja nettihuutokauppalöydöillä.
Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka muistaa kiinnittäneensä ensimmäisen kerran huomiota Espoon tuomiokirkon läheisyydessä sijaitsevaan keltaiseen, empiretyyliseen omakotitaloon parikymmentä vuotta sitten.
Se oli ihastusta ensi silmäyksellä.
Rakennus oli tuolloin tyhjillään ja asuinkelvoton vaikeiden sisäilmaongelmien vuoksi.
Talo korjattiin vuonna 2005, ja Espoon ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra asui siinä perheineen vuoteen 2017 saakka. Vuonna 2020 Espoon seurakuntayhtymä vuokrasi rakennuksen Hintikan virka-asunnoksi.
– Näin heti, millaisia mahdollisuuksia talo tarjoaa hiippakunnan käyttöön, Hintikka sanoo.
Kaisamari Hintikka iloitsee siitä, että Espoon piispala sopii monenlaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Salin kaappikello on valmistettu Tukholmassa 1700-luvulla, josta se on kulkeutunut Hintikan sukuun. ”Niin kauan kuin muistan, olen tiennyt, että kello tulee jonain päivänä olemaan minun.”
Ennen kuin Hintikka perheineen pääsi muuttamaan uuteen piispalaan, rakennukseen tehtiin remontti, jossa 1990-luvulta peräisin olevat märkätilat ja keittiö uusittiin. Korjauksen ajan perhe asui pihapiirissä sijaitsevassa pakarituvassa.
Remontti venyi koronapandemian ja talossa tapahtuneen vesivahingon vuoksi. Lopulta Hintikka muutti päärakennukseen yhdessä puolisonsa Jukan, tyttärensä Maijan ja 7-vuotiaan ranskalaisen vesikoiran, Luukaksen, kanssa joulun alla vuonna 2021.
– Perheellemme sopii hyvin asua vanhassa talossa. Olimme jo aiemmin kunnostaneet Helsingissä sijaitsevan lapsuudenkotini, joka oli pula-aikana rakennettu puutalo, Hintikka kertoo.
Piispala seisoo vanhan pappilan kivijalalla
Muuralan pappila eli nykyinen Espoon piispala valmistui vuonna 1853. Empiretyylisen päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jean Wiik silloisen kirkkoherran, Gabriel Geitlinin, toiveiden mukaisesti. Talo on rakennettu vuonna 1777 valmistuneen pappilarakennuksen kivijalalle.
Rakennuksessa on yhteensä 262,7 neliötä, joista 124,8 neliötä on piispan yksityisiä asuintiloja. Espoon piispalassa tilat on jaettu niin, että alakerrassa edustustilat ja yksityistilat limittyvät keskenään. Talon yläkerta on Kaisamari Hintikan ja hänen perheensä yksityiskäytössä.
Edustustiloihin kuuluu talon eteläpuolella sijaitseva tilava sali sekä kaksi sivuhuonetta ja työhuone. Sen lisäksi keittiö ja eteistilat on jaettu niin, että osan niiden vuokrasta maksaa Hintikka ja toisen osan Kirkon keskusrahasto.
Piispa maksaa asuintiloistaan vuokraa Espoon seurakuntayhtymälle. Edustuspuolen neliöistä on tehty erillinen vuokrasopimus Kirkon keskusrahaston kanssa, joka maksaa niiden vuokran.
Talon ikkunasta avautuu näkymä lumiseen puutarhaan, jonka piispala jakaa samalla tontilla olevan pakarituvan kanssa. Puutarhassa kasvaa omena-, päärynä, kirsikka-, luumu- ja kriikunapuita sekä marjapensaita.
Pappilan esikuvana oli Martti Lutherin koti
Pappilakulttuurin taustalla on keskiaikainen virkataloperinne, jonka mukaan seurakuntalaiset rakensivat ja ylläpitivät papin asunnon.
Katolisen kirkon pappien tuli pysytellä naimattomina, joten heidän seuranaan pappilassa asui taloudenhoitaja tai emännöitsijä. 1500-luvulla alkaneen reformaation jälkeen pappilan esikuvaksi tuli Martti Lutherin ja Katharina von Boran koti.
Suomessa pappilat olivat 1800-luvulle asti yleensä maalaistaloja, ja iso osa papin tuloista tuli virkatalojen tiluksilta. Pappilan isäntä vastasi itse talon ja tilan ylläpidosta aiheutuvista kuluista.
Vuonna 1922 voimaan tulleen palkkausasetuksen myötä vakinaisessa virassa toimiva pappi sai palkkansa pääosin rahana. Kirkkoherralla ja kappalaisella oli edelleen luontoisetuna pappila, ja viranhaltijalla oli velvollisuus asua siellä.
Kirkkoherra A. A. A. Fleege poseeraa kuvassa lastensa Gunnar, Anna, Ragnar, Helge ja Uno Fleegen ja Unon tulevan vaimon Edit Löfbergin kanssa Muuralan pappilan portailla Espoossa vuonna 1903. Kuvaaja: Hans-Peter Sehm / KAMU Espoon kaupunginmuseo
Kaupungissa pappila rakennettiin yleensä rikkaimpien porvarisrakennusten joukkoon. Suomessa kaupungit olivat pitkään pieniä, vain muutamien satojen tai tuhansien asukkaiden yhteisöjä. Kun kaupungit kasvoivat, pappiloista tuli yksi rakennus muiden joukossa. Kerrostaloissa pappiloita on ollut vasta 1900-luvulla.
Suomessa on jäljellä noin 500 pappilaa. Vantaalla sijaitsevan Helsingin pitäjän kirkonkylän pappilan tiloja vuokrataan nykyään juhlatiloiksi. Kulosaaren pappila myytiin vuonna 2024 yksityishenkilölle. Muuralan pappila Espoossa on Espoon hiippakunnan piispan, Kaisamari Hintikan, virka-asunto.
Lähde: Marja Terttu Knapas, Markku Heikkilä ja Tomo Åvist: Suomalaiset pappilat – Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa (SKS 2009).
”En halunnut salista museota”
Talo oli tyhjä, kun Kaisamari Hintikka muutti sinne perheensä kanssa. Edustustilan sisustamisessa apuna oli sisustusarkkitehti, joka suunnitteli talon tyyliin sopivan puuterisen värimaailman ja valitsi seinille tapetit.
Hintikalla oli itsellään alun perin toisenlainen näkemys salin seinäpaperista.
– Olin löytänyt keltaisen tapetin, jossa oli isoja kukkia ja papukaijoja ja jonka sisustusarkkitehtikin olisi hyväksynyt. Valitettavasti sitä ei enää ollut saatavilla riittävästi, ja se harmittaa minua hieman edelleen. Lopputulos olisi ollut täysin erilainen.
Sisustusarkkitehti laati myös suunnitelman siitä, kuinka huonekalut sijoitetaan saliin. Kaikki muu sisustuksesta on Hintikan kädenjälkeä.
Iso osa salin huonekaluista on piispan perintöhuonekaluja, kuten ikkunan alle sijoitetut vaaleansiniset tuolit sekä valkoinen sohva ja pöytäryhmä, jotka Hintikka on perinyt isoäidiltään.
Keskellä salia oleva pöytä ja kustavilaiset tuolit löytyivät nettihuutokaupasta.
– Helsingin piispalasta hain kuusi tuolia, joista Teemu (Laajasalo) halusi päästä eroon. Ne ovat enemmän kertaustyyliä, mutta maalattuina ja verhoiltuina istuvat saliin oikein hyvin. En halunnut tästä salista museota, joten minusta oli ihan hyvä vähän rikkoa liian yhtenäistä tyyliä, Hintikka kertoo.
Viiru-kissa muutti piispalaan joulun alla 2024. Viiru on 2,5-vuotias norjalainen metsäkissa.
Piispalan taulut ovat piispan omasta taidekokoelmasta
Piispalan seinille on ripustettu runsaasti taidetta.
– Tällä hetkellä suurin osa tauluista on omia. Olemme myös pyytäneet taidetta lainaan Espoon kaupunginmuseolta, ja toukokuussa sitä tullaan ripustamaan, Kaisamari Hintikka kertoo.
Piispalan salista löytyy muun muassa Inkeri Koiviston maalaama taulupari, joista toiseen on kuvattu purjelaivoja. Sen on Hintikka antanut vanhoja purjelaivoja harrastaneelle puolisolleen syntymäpäivälahjaksi. Toisessa on tuttu näkymä Helsingistä.
– Nuo rannat olivat lenkkireittini silloin, kun toimin tutkijana Helsingin yliopistossa ja asuin Krunikassa. Helsinki on minun kotikaupunkini, joten minusta on mukavaa, että seinillä on helsinkiläiselle tuttuja maisemia.
Taiteen lisäksi Hintikka pitää kasveista. Viileän sivuhuoneen pöydälle on nostettu talvehtimaan pelargonioita ja oliivipuu. Ne viihtyvät hyvin talvisen piispalan viileässä huonelämpötilassa, joka on sivuhuoneessa noin 14 astetta.
– Kukkien kasvattaminen on ikiaikainen harrastukseni. Minulla on siihen kuitenkin enemmän innokkuutta kuin taitoja. Tässä talossa voin pitää sellaisiakin kukkia, jotka eivät kerrostalon keskuslämmityksessä pärjää.
Inkeri Koiviston maalaamiin tauluihin on kuvattu Kaisamari Hintikalle tärkeät helsinkiläiset maisemat.
”Vasemmalla on tarinan mukaan isoisoenoni Voitto Elorannan maalaama kuva hänen virolaisesta tyttöystävästään Heddistä”, Kaisamari Hintikka kertoo. Oikeanpuoleinen kuva on on Hintikan mummin siskon, Maria Boehmin, omakuva.
Kaisamari Hintikka on saanut Irmeli-veistoksen pikkutyttönä kummitädiltään Lyyliltä. Teoksen on tehnyt kuvanveistäjä Emil Wikström.
Kotialttarilla on merkityksellisiä esineitä uran varrelta
Läntisen sivuhuoneen eli ruokasalin seinälle on ripustettu Jumalanäidin ikoni, jonka Kaisamari Hintikan tytär, Maija, on saanut kastelahjaksi isänpuoleiselta tädiltään Leenalta, joka on myös maalannut sen.
Hänen maalaamiaan ikoneja löytyy myös itäisen sivuhuoneen alttarina toimivan nurkkakaapin päältä. Siellä seinään nojaa merenkävijöiden suojelijan Pyhä Nikolauksen ikoni ja Kristusikoni. Siihen on kuvattu Jeesus käsissään evankeliumikirja, jossa lukee ”Minä olen viinipuu, ja te olette oksat” (Joh 15:5).
– Kun olin töissä Luterilaisessa maailmanliitossa ja teimme yhteistyötä katolisen kirkon kanssa, tämä oli yksi merkityksellisistä raamatunteksteistä, joka ohjasi yhteistyötämme.
Alttarille on sijoitettu myös toinen Jumalanäidin ikoni, jonka Hintikka on saanut Espoon tuomiokirkkoseurakunnasta piispantarkastuksen lopuksi. Lisäksi alttarille on sijoitettu ekumeenisilta kumppaneilta saatuja muistoesineitä, kuten romanialainen rukousnauha.
– Olin 1990-luvulla Romaniassa kiertämässä luostareita, ja huomasin, että kaikilla nunnilla oli ranteessaan rukousnauha. Eräs heistä antoi omansa minulle, Hintikka kertoo.
– Alttarin esineet muistuttavat minua globaalista kirkosta, jonka osa myös me olemme ja jonka parissa olen tehnyt töitä.
Itäisen sivuhuoneen nurkassa on alttari, jolle on aseteltu kolme ikonia ja muistoesineitä.
Läntisen sivuhuoneen seinällä on Jumalanäidin ikoni, joka kuuluu Kaisamari Hintikan tyttärelle, Maijalle.
Pelargonia ja oliivipuu viihtyvät talvella viileässä itäisessä sivuhuoneessa.
Piispala sopii monenlaisten tapahtumien näyttämöksi
Kaisamari Hintikka arvioi, että piispalassa käy vuosittain pari sataa vierasta.
Esimerkiksi tammikuussa tuomiokapituli kutsui Espoon hiippakunnassa kymmenen vuotta sitten pappis- ja diakonian virkaan vihittyjä yhteiseen tapaamiseen.
Syksyllä vierailulla kävivät muun muassa hiippakuntaneuvostojen puheenjohtajat sekä eri yhteiskunnallisia toimijoita. Heitä Hintikka ei halua nimetä tarkemmin, koska hän haluaa vaalia piispalassa järjestetyissä tapahtumissa luottamuksellista ilmapiiriä.
Piispalassa on silloin tällöin kestitty myös Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston kansainvälisiä vieraita sekä Espoon hiippakunnan omien ystävyyshiippakuntien edustajia Namibiasta ja Skotlannista.
– Tänne mahtuu kerrallaan 50–60 vierasta kahvittelemaan, jos käyttöön otetaan myös alakerran yksityiskäytössä oleva olohuone ja edustusosion sivuhuoneet.
Piispalan salissa on upea akustiikka. Kaisamari Hintikka on yhdessä puolisonsa Jukan kanssa järjestänyt joka toinen vuosi Iltamusiikkia piispalan salissa -konsertteja. Kun tuolit asetellaan oikein tiiviisti, saliin mahtuu kerralla lähes 50 henkilöä.
– Olen iloinen, että piispalassa voi järjestää monenlaisia tapahtumia. Toki tämä vaikuttaa jonkin verran perheemme elämään. Meillä on yhteinen kalenteri, johon on merkattu, milloin piispalassa on vieraita, Hintikka kertoo.
Hintikka pitää siitä, että piispalassa koti ja edustustilat sekoittuvat. Erityisesti hän pitää piispalan salista. Silloin kun sali on tyhjillään, Hintikka saattaa vaeltaa siellä ja antaa ajatustensa virrata.
– Parhaimmillaan piispala on kuitenkin silloin, kun täällä on paljon väkeä ja puheensorinaa. Silloin tämä talo puhkeaa elämään.
Videolla piispa Kaisamari Hintikka kertoo perintöseinäkellostaan:
Tunnettuja virka-asuntoja Suomessa ja muualla
Virka-asunto on asunto, jonka korkeassa asemassa tai virassa oleva henkilö saa käyttöönsä virkansa ajaksi. Kun virka loppuu, oikeus virka-asuntoon päättyy. Aiemmin monissa kunnissa saattoi olla virka-asunto kunnanjohtajalle, lääkärille, eläinlääkärille ja kirkkoherralle.
Suomessa muun muassa presidentillä, pääministerillä, arkkipiispalla ja piispoilla on edelleen käytössään virka-asunnot. Tunnetuin niistä on Presidentinlinna, joka sijaitsee Pohjoisesplanadilla Helsingissä. Suomen tasavallan presidentillä on käytössään myös kaksi muuta kiinteistöä, joista Mäntyniemi on Helsingin Meilahdessa ja Kultarannan huvilatila Naantalin lähellä Luonnonmaalla. Presidentin entinen virka-asunto Tamminiemi sijaitsee Seurasaaren naapurissa Helsingissä.
Pääministerin virka-asunto Kesäranta sijaitsee Helsingin Meilahdessa.
Presidentti ja pääministeri eivät maksa virka-asuntonsa käytöstä mitään.
Turussa Piispankadun ja Agricolankadun kulmatontilla sijaitsee Arkkipiispantalo, joka on arkkipiispa Tapio Luoman virka-asunto. Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalon virka-asunto sijaitsee Helsingin Ullanlinnassa. Sekä Luoma että Laajasalo maksavat virka-asuntonsa yksityistiloista vuokraa Kirkon keskusrahastolle.
Kansainvälisesti tunnettuja virka-asuntoja ovat muun muassa Washingtonissa sijaitseva Yhdysvaltain presidentin virka-asunto Valkoinen talo, Venäjän presidentin virka-asunnot Senaatin palatsi ja Kremlin suuri palatsi Moskovan Kremlissä, paavin Apostolinen palatsi Vatikaanivaltiossa ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin virka-asunto Downing Street 10 Lontoossa.
Kukkien kasvattaminen on ikiaikainen harrastukseni.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Vaikka minua potkittiin, pyysin, että saisin jäädä jengiin” – Piispa Kaisamari Hintikka koki nuorena totaalisen yksinäisyyden kesän
AjankohtaistaEspoon piispa Kaisamari Hintikka on huolissaan nuorten yksinäisyydestä ja väkivallasta. Oma raju nuoruuden kokemus auttaa ymmärtämään, miltä tuntuu jäädä yksin.
