Kirjailija Sirpa Kähkönen tapasi piispa Mari Leppäsen ensimmäisen kerran vuonna 2022 Naantalin kirjajuhlilla. Siellä he kävivät ensimmäiset keskustelunsa, ja Kähkönen pyysi Leppästä kanssaan kirjeenvaihtoon.
Piispa Mari Leppästä ja kirjailija Sirpa Kähköstä yhdistää kaipuu hitaaseen ajatteluun – heidän kirjeenvaihdostaan koostettiin kirja
Kirjailija Sirpa Kähkönen ja piispa Mari Leppänen ovat kirjoittaneet toisilleen kirjeitä muun muassa yksinäisyydestä, hiljaisuudesta, naisen asemasta ja ylisukupolvisuudesta. Nyt kirjeenvaihdosta on koostettu kirja.
Haastattelupäivän aamuna kirjailija Sirpa Kähkönen oli kotona, kun hän kuuli kirkonkellojen soivan. Rappukäytävään soitto kuului hieman kovempaa.
– Mietin, miksi ihmeessä kirkonkellot soivat perjantaiaamuna kello yhdeksän. Ensimmäinen ajatukseni oli, että aiemmin kelloja soitettiin silloin, kun sodan jälkeen oli tullut rauha, Kähkönen sanoo.
Kadulla Kähkönen näki ryhmän lapsia. Kallion kirkossa oli alkamassa koululaisten joulukirkko. Siksi kellot soivat.
– Tällä hetkellä meillä kaikilla on todennäköisesti pieni valmiustila päällä koko ajan. Toisaalta tämä osoittaa sen, että me emme ole pelkästään tämän ajan ihmisiä, kun tällainen ääni voi viedä meidät toiseen aikaan ja tilanteisiin, joissa meitä aiemmin eläneet ihmiset ovat olleet, Kähkönen kertoo herkistyneenä.
Kirjailija Sirpa Kähkönen liittyi kirkkoon korona-aikana.
Ylisukupolvisuus, Ukrainan ja Gazan tilanne, taiteen ja kulttuurin merkitys sekä väärinymmärrettyjen asema ovat vain joitakin teemoja tammikuussa ilmestyneestä Kirjeitä läsnäolosta -kirjasta (SKS 2026), johon on koottu Kähkösen ja Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppäsen kirjeenvaihtoa vuosilta 2023–2025.
Idea kirjaan tuli Kähköseltä. Hän on ollut jo pitkään kiinnostunut kirjeiden vaihtamisesta ja kirjoittamisesta ajattelun muotona.
– Kirjeenvaihdossamme oli hidas rytmi, ja olen jälkeenpäin huomannut, että myös väliajoilla oli ainakin omalle ajattelulleni iso merkitys, Kähkönen sanoo.
Piispa on saanut virkavapaasta runsaasti hyvää palautetta
Keväällä 2024 Mari Leppäselle syntyi ajatus, että hän voisi viettää hetken aikaa virkavapaalla oltuaan piispan virassa viisi vuotta. Hän kirjoitti virkavapaata koskevista pohdinnoistaan myös Kähköselle.
Leppäsen kolmen kuukauden virkavapaa alkaa nyt tammikuun puolivälissä. Lisäksi hän aikoo pitää kuukauden vuosiloman virkavapaan perään.
Kukaan aiemmista piispoista ei ole tiettävästi tehnyt vastaavaa päätöstä. Leppänen on saanut ratkaisustaan pääosin positiivista palautetta. Myönteistä palautetta on tullut runsaasti myös kirkon ulkopuolelta.
– Jotta johtaja voi johtaa uskollisena omalle näylleen, tarvitaan hitaampaa ajattelutilaa, Leppänen kertoo syistä, joiden vuoksi hän jää virkavapaalle.
Myös kirjeenvaihto Kähkösen kanssa toimi ”omana tilana”.
Piispa Mari Leppänen jää virkavapaalle tammikuun puolessa välissä. Virkavapaalle hän jää, koska kokee tarvitsevansa tilaa ajattelulle, lukemiselle ja hengellisyydelle.
Kirjeissä Leppänen kertoo, että hänellä on myös kaipuu elää elämää hetken vain omana itsenään. Lisäksi hän kaipaa tilaa ajattelulle, lukemiselle ja hengellisyydelle. Tiiviissä työrytmissä sellaiselle on vaikea raivata tilaa.
– Ensimmäisenä adventtina menin puolisoni kanssa Turun tuomiokirkkoon, jonne saavuimme viime tipassa. Kirkko oli aivan täynnä, joten istuimme takimmaiseen nurkkaan pylväiden taakse. Siellä ymmärsin taas, miten välttämätön ja tärkeä on takapenkin näkökulma, Leppänen sanoo.
– Toivon, että pääsen virkavapaallani usein istumaan takapenkkiin, hän jatkaa.
Kirjailija alkoi opiskella suntioksi korona-aikana
”Minulla on varmaan aina ollut usko Jumalaan, mutta suhde kirkkoon on ollut vaikea”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa yhdessä kirjeessään.
– Minulle on ollut vaikeaa hyväksyä, että kirkko käänsi selkänsä hävinneelle osapuolelle sisällissodan loppuselvittelyjen aikana, hän sanoo.
Myöhemmin Kähkönen pohti kirkkoon palaamista usean vuoden ajan. Korona-aikana hän kävi rippikoulun ja liittyi kirkkoon.
Lestadiolaisperheeseen syntyneen Mari Leppäsen elämässä usko on aina ollut läsnä. Kirjeenvaihto onkin ollut Leppäselle arvokas myös siinä, että hän on Kähkösen rinnalla saanut nähdä, millaista on etsiä omaa paikkaansa kirkossa.
– On ollut korvaamatonta, että on saanut katsoa toisen rinnalla, vähän kuin uusin silmin, miltä kirkko näyttää, Leppänen kertoo.
Kähköselle on merkityksellistä, että kirkko on paikka, jossa saa olla yhdenvertainen osa suurempaa kokonaisuutta.
– Minulle on tärkeää, että seurakunnassa saa olla juuri niin pieni kuin on. Kirkko ei myöskään vaadi yksittäistä kirkossa kävijää yhtään mihinkään. Tällä on suuri merkitys nykyaikana, Kähkönen sanoo.
Kirkkoon saa lisäksi mennä murheiden kanssa, eikä niitä tarvitse peitellä.
Kähkönen aloitti korona-aikana suntion opinnot, jotka ovat nyt kirkkoharjoittelua vaille valmiit. Kyseiseen ratkaisuun hän päätyi luovan alan kriisitilanteen vuoksi.
Kähkönen on viettänyt kaksi viime kesää harjoittelijana ja kausityöntekijänä Honkanummen hautausmaalla Vantalla. Hän nautti rauhallisesta työympäristöstä ja mukavista työkavereista. Kähkönen kokee, että puutarhatyö on palvelusta.
– Haluaisin olla hautausmaan kesätyöntekijä maailman loppuun asti, mutta luulen, että 60 metrin kasteluletkun vetäminen ei enää muutaman vuoden päästä onnistu, vaikka minulla ihan hyvät hauikset onkin, Kähkönen sanoo
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Piispa Mari Leppänen peräänkuuluttaa levollisempaa nuoruutta: ”Tehokkuusvaatimus kuluttaa jo lapsia ja nuoria loppuun” – Hänen oma uransa näyttää, että myöhemminkin ehtii
Hengellisyys Hyvä elämäPiispa Mari Leppänen ajattelee, että kirkko voi ja sen pitää auttaa nuoria voimaan paremmin. Myös sukupuolten välinen hyvinvointikuilu on saatava kapeammaksi.
