Pääkirjoitus: Pienempien työttömyyslukujen aikana perustettiin hätätilahallitus ja laulettiin protestilauluja
Maanantai: ei mittään, tiistai: ei mittään, keskiviikko, torstai: ei mittään.
Presidentti Urho Kekkonen runnoi 50 vuotta sitten kokoon hätätilahallituksen, koska työttömiä oli maassa runsaat 60 000. Ennen kuin silloinen lama taittui, työttömiä oli 172 000 eli 7,3 prosenttia työvoimasta.
Tuona vuonna, 1978, syntyi kaksi työttömyydestä kertovaa protestilaulua: Pelle Miljoona & N.U.S:n Olen työtön ja tänä vuonna 60-vuotistaiteilijauraansa juhlivan Hectorin Työttömän arkiveisu. Ne sanoittivat ajan tunnelmaa, työttömyyteen liittyvää katkeruutta ja tulevaisuuden näköalojen puutetta. Pelle Miljoona totesi, että ”ankeempaa on vielä työttömän päivä, kun elämänilosta on pelkkä häivä”. Hectorin laulu alkaa viikonpäivien luettelolla: ”Maanantai: ei mittään, tiistai: ei mittään, keskiviikko, torstai: ei mittään.”
Nuo laulut ovat jälleen valitettavan ajankohtaisia. Kun nykyinen hallitus aloitti työnsä, se asetti tavoitteekseen 100 000 lisätyöllistä. Kehitys on mennyt täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Työttömyys on kasvanut niin, että työttömiä työnhakijoita oli kesäkuussa koko maassa jo 330 800. Suomen lähihistorian ankeimpaan työttömyysvuoteen 1994 on sentään yhä matkaa, sillä tuolloin työttömiä oli 408 000.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) totesi valtiovarainministeriön budjettineuvottelujen alussa pitämässään lehdistötilaisuudessa, että työttömyyden kääntäminen laskuun on kaikkein kriittisin asia.
Keppi ei työttömiä työllistä, kun töitä ei ole.
Se tosiaan on sitä valtiontalouden kannalta, ja ennen kaikkea se on sitä työttömien ja heidän läheistensä kannalta. Useimmille työttömille työttömyys ei todellakaan ole mikään valinta, vaan painajainen, varsinkin jos työttömyys pitkittyy, tai nuori ei pääse edes ensimmäiseen työpaikkaansa lukemattomista työhakemuksista huolimatta.
Avoimien työpaikkojen määrä on onneksi vähän noussut, mutta niitä on yhä vain 71 300. Keppi ei työttömiä työllistä, kun töitä ei ole.
Työttömyysluvuissa erikoista on se, että maan talousveturin luvut ovat muuta maata korkeammat. Helsingissä työttömiä oli kesäkuussa 13,8 prosenttia työvoimasta ja Uudellamaalla 12,6 prosenttia. Jos tilanne jatkuu tällaisena, ruokajonot pitenevät ja seurakuntien diakoniatyössä riittää avunhakijoita.
Vaikka maailmantilanne ei asiaa helpota, työttömyys pitää saada laskuun ja jo työttömiksi joutuneista on pidettävä parempaa huolta. Sekin jo auttaisi, jos palautettaisiin 300 euron suojaosa, jolla työttömät saavat tehdä osa-aikatyötä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Työelämä on rakennettu täysin terveiden ja kokotyökykyisten ehdoilla – ”Ihmisiltä odotetaan valtavasti tehokkuutta”, tutkija sanoo
Hyvä elämäHelsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan lehtori Anna Leppo peräänkuuluttaa asennemuutosta, jota tarvitaan kaikille saavutettavan työelämän rakentamiseen.
