Hermann Göring syytettyjen penkillä, elokuvassa häntä esittää Russell Crowe. Kuva: Kata Vermes / Sony Pictures Classics
Rakastava perheenisä ja säälimätön sotarikollinen – Nuremberg-elokuva asettaa ihmisyyden pelottavan realistiseen rooliin
Nürnbergin oikeudenkäynnissä natsien sodanaikaisia johtajia, kuten Hermann Göring, tuomittiin hirmuteoista. Tuore elokuva yhdestä heistä ei päästä katsojaa helpolla.
Nürnbergin oikeudenkäynti lienee tunnetuin sotarikollisten jälkipelinäytös ihmiskunnan historiassa. Sen järjestäminen ei ollut yksinkertainen prosessi. Toisen maailmansodan voittaneet liittoutuneet Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto organisoivat moninaisten valmisteluiden jälkeen oikeudenkäynnin Nürnbergin vankilaan, jonne natsi-Saksan korkea-arvoiset vangit oli sijoitettu.
Syytetyiksi valikoitiin 24 henkilöä, jotka edustivat Saksan poliittisen ja sotilaallisen johdon eri haaroja. Heitä syytettiin neljästä eri rikoksesta: osallistumisesta salaliittoon tai yhteiseen suunnitelmaan rauhaa vastaan suuntautuvan rikoksen tekemiseksi, tietyistä sotarikoksista rauhaa vastaan sekä hyökkäyssodan suunnittelemisesta ja toteuttamisesta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Tuomiolle saatiin 21 syytetyistä.
James Vanderbiltin ohjaama, käsikirjoittama ja osin tuottama Nuremberg alkaa toukokuun 9. päivään 1945 sijoittuvalla kohtauksella, jossa valtakunnanmarsalkka Hermann Göring (Russell Crowe) joutuu autotiellä pidätetyksi.
Adolf Hitler ja propagandaministeri Joseph Göbbels olivat tehneet itsemurhan. Gestapon ja SS:n päällikkö Heinrich Himmler oli tuolloin teillä tietymättömillä (ja myös hän teki myöhemmin toukokuussa omakätisen ratkaisun). Amerikkalaiset sotilaat tiesivät saaneensa natsien ykkösnimen vangituksi.
Jo tuo kohtaus saattelee katsojaa haastavaan asemaan. Göring nimittäin puhuttelee autossa lempeästi perhettään, heitä rohkaisten. Elokuvan tarkkailija päästetään heti tekemään valintoja. Näetkö rakastavan perheenisän vai säälimättömän teurastajan?
Psykiatri Douglas Kelleyn (Rami Malek) tehtävä oli arvioida Herman Göringin (Russell Crowe) oikeustoimikelpoisuutta. Kuva: Scott Garfield / Sony Pictures Classics
Hyvä ja paha samassa huoneessa
Kyseinen kohtaus siivittää tietä intensiivisiin kohtauksiin. Hermann Göring ja muut kolmannen valtakunnan johtajahahmot pitää määrittää oikeustoimikelpoisiksi. Tätä tehtävää varten lennätetään kyvykäs psykiatri Douglas Kelley (Rami Malek) Atlantin yli. Kelley syventyy tehtäväänsä perinpohjaisesti.
Seuraa intensiivisiä keskusteluja, musteläiskätestejä, dramaattisia malttien menettämisiä. Ja erityisesti seurataan huoneen kolmantena silmäparina Göringin ja Kelleyn kahdenkeskisiä keskusteluja. Niitä ei ole suotta verrattu Anthony Hopkinsin ja Jodie Fosterin roolisuorituksiin Uhrilampaat-elokuvassa.
Hyvä ja paha samassa huoneessa, Oscar-tasoiset näyttelijät, psykologinen tennispeli väittelyiden kera. Taitava ohjaaja osaa myös hyödyntää kuvakulmat, liikkeet, koko dramatiikan kirjon. Vaikka eleillä, ilmeillä ja äänillä rikastettuun tarinaan ei voi ihan suhtautua dokumentaarisesti, se onnistuu silti vangitsemaan katsojan.
Oikeussaliin ei niin vain kävellä, vaikka käsiteltävinä olisivat maailmanhistorian tuhoisimman sodan asiat. Tuon ajan maailmassa paavinkin sanalla oli väliä. Liittoutuneet tarvitsevat Pyhän Isän painavan sanan oikeudenkäynnin puolesta. Historian lehdillä eräs kiistellyimmistä paaveista, Pius XII ei anna myöntävää kantaa ihan tuosta vain. Kiehtova on kohtaus, jossa tuleva syyttäjähahmo Robert H. Jackson väittelee paavin kanssa aiheesta.
”En usko silmä silmästä, hammas hampaasta -tyyppiseen toimintaan.”
”Minä kyllä muistan sen, mistä luin siitä ensimmäisen kerran.”
Syyttäjä Robert H. Jackson (Michael Shannon) taivuttelee paavia antamaan tukensa natsirikollisten tuomitsemiseen Nürnbergissa. Paavi Pius XII, jota esittää Giuseppe Cederna, on kiistelty hahmo. Häntä on kritisoitu siitä, ettei hän tehnyt enemmän juutalaisten pelastamiseksi holokaustilta. Toiset sanovat hänen pelastaneen jopa 15 000 juutalaista. Kuva: Scott Garfield / Sony Pictures Classics
Elokuva asettaa ihmisyyden pelottavan realistiseen rooliin
Filmi vertautuu saksalaiseen Perikato-elokuvaan (2004) paitsi kontekstinsa kautta, myös siinä, että natsijohtajat kuvataan molemmissa inhimillisinä hahmoina. Tämä seikka ei ole taiteellinen liennytys tai historian tekoja lieventelevä kompromissi. Se päin vastoin asettaa ihmisyyden pelottavan realistiseen rooliin. Aamiaistaan rauhassa syövä, lempeästi perheelleen puhuva isä tai koiraansa hymyillen paijaava lyhyehkö mies ovatkin jotain muuta, mitä hetken silmäyksellä arvelisi.
Eikä edes tarvitse mennä teatteriin katsomaan ansiokkaasti näyteltyä draamaa, kun ruuduiltamme katselevat tämän päivän tavalliset ihmiset, kuitenkin kuuluisat. Miten nuo hymyilevät ja älykkäästi puhuvat hahmot voisivat tarkoittaa pahaa? Kaikki päättäjät etsivät oikeutusta teoilleen. Kaikki mielipiteet ovat perusteltavissa, kun oikein käännellään.
Russell Crowen esittämä Hermann Göring huokaisee eräässä kohtauksessa sellissään ”tullaankohan meitä tulevaisuudessa pitämään edes ihmisinä?”
Kyllä, jokainen historian henkilö on ollut tavallinen ihminen. Lihaa, verta ja inhimillisiä tuntoja. Ja se voisi olla pelottava seikka.
Toisaalta juuri se kutsuu jokaista meitä arvovalintoihin. Toimimaan oikein niiden asioiden puolesta, jotka ovat sen arvoisia. Toivottavasti niin, että jälkipolvet pitävät toimiamme oikeutettuina.
Nuremberg-elokuvan ensi-ilta on perjantaina 28.11.2025.
Kuka oli Hermann Göring?
Hermann Göring (1893–1945) ”Hitlerin oikea käsi” oli natsi-Saksan tärkeimpiä poliitikkoja. Ensimmäisessä maailmansodassa taistelulentäjänä toiminut Göring liittyi kansallissosialisteihin puolueen alkumetreillä vuonna 1922. Hän toimi valtakunnanmarsalkkana, ilmailuministerinä ja Luftwaffen komentajana sekä valtiopäivien puhemiehenä 1930-luvun alusta aina toisen maailmansodan loppuun saakka.
Preussin sisäministerin ominaisuudessa Göring määräsi perustettaviksi ensimmäiset keskitysleirit. Heinäkuussa 1941 Göring valtuutti Richard Heydrichin laatimaan kokonaissuunnitelman juutalaiskysymyksen ”lopullisen ratkaisun” läpiviemiseksi.
Göring oli tunnettu ylellisistä ja tuhlailevista elämäntavoistaan sekä innostuksestaan taidekeräilyyn ja taiteen ryöstämiseen Saksan miehittämistä maista, erityisesti juutalaisilta.
Göring oli korkea-arvoisin tuomiolle saatu kansallissosialisti toisen maailmansodan sotaoikeudenkäynneissä. Hänet tuomittiin Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä kuolemaan. Göring ehti kuitenkin tehdä itsemurhan sellissään syanidikapselin avulla juuri ennen tuomion täytäntöönpanoa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ketola: Roomassa matkailija kohtaa kompastuskiviä, jotka muistuttavat holokaustin julmuuksista
PuheenvuorotPaavi ei protestoinut, kun natsit kuljettivat Rooman juutalaisia Auschwitzin keskitysleirille.
