Ketola: Roomassa matkailija kohtaa kompastuskiviä, jotka muistuttavat holokaustin julmuuksista
Paavi ei protestoinut, kun natsit kuljettivat Rooman juutalaisia Auschwitzin keskitysleirille.
Vietin kollegani ja teologian opiskelijoiden ryhmän kanssa intensiivisen viikon helteisessä Roomassa. Perehdyimme siellä katolisen kirkon ja juutalaisuuden väleihin fasismin ajan Italiassa eli 1920–1930-luvuilla. Luennot ja esitelmät pidimme Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa.
Katolisen kirkon ja juutalaisten välit eivät olleet sydämelliset, pikemminkin suurelta osin sydämettömät. Se oli aikaa, jolloin juutalaisvastaisuus oli vielä aivan yleinen ajattelutapa kristittyjen keskuudessa – eikä pelkästään katolilaisten.
Kirkossa saatettiin ajatella, että on olemassa ”hyvää antisemitismiä”, joka merkitsi kristittyjen oikeutettua suojelua juutalaisten turmiolliselta vaikutukselta. ”Pahaa antisemitismiäkin” oli; se määriteltiin väkivallaksi juutalaisia kohtaan.
Natsien juutalaisvainojen aikaan kirkot kyllä puolustivat juutalaisia – mutta lähinnä vain niitä juutalaisia, jotka olivat kääntyneet kristityiksi. Näin tapahtui myös Mussolinin Italiassa. Natseille silläkään ei ollut merkitystä – juutalainen pysyi heidän silmissään juutalaisena vaikka olisikin kääntynyt.
Voimme vain spekuloida, mihin paavin protesti olisi voinut johtaa.
Roomassa juutalaisgetto sijaitsee lyhyen matkan päässä Vatikaanista. Kun Italia irtaantui toisesta maailmansodasta syksyllä 1943, natsit miehittivät Roomankin ja alkoivat kuljettaa Rooman juutalaisia Auschwitziin. Paavi ei protestoinut asiaa, vaikka hänellä olisi ollut siihen tilaisuus. Syynä oli monien historioitsijoiden mukaan se, että paavi pelkäsi etenkin Hitlerin mahdollista kostoa.
Voimme vain spekuloida, mihin paavin protesti olisi voinut johtaa. Olisivatko saksalaiset katoliset sotilaat kenties kuunnelleet ennemmin hengellistä kuin poliittista päämiestään ja kieltäytyneet enemmistä hirmuteoista? Vai olisiko Hitler vanginnut paavin ja ryöstänyt Vatikaanin taideaarteet?
Rooman kaduilla on lukuisia niin kutsuttuja kompastuskiviä, joissa on messinkisellä laatalla holokaustin tai muun natsien väkivallan uhriksi joutuneen nimi ja tiedot hänen kohtalostaan. Niitä tuli usein vastaan ryhmämme kulkureiteillä. Ne eivät päästä väkivaltaista historiaa unohtumaan.
Kirjoittaja on juuriltaan eteläpohjalainen, mutta lehvästöltään helsinkiläinen kirkkohistorian dosentti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ketola: Suomen katolilaisten uusi piispa Baskimaasta puhuu hyvin suomea ja kuuluu kiisteltyyn Opus Dei -järjestöön
PuheenvuorotKatolisessa kirkossa tapahtuu juuri nyt paljon. Piispat ovat koolla Vatikaanissa, ja uusia avauksia saattaa tulla.
